Tutkimukset perusterveydenhuollossa

ADHD:n diagnoosi tehdään ICD-10 tautiluokituksen mukaisin kriteerein, joiden täyttymistä arvioitaessa tulee kerätä tietoa lapsen/nuoren oireista kotona, koulussa ja vapaa-ajan toiminnoissa vanhemmilta, opettajilta, terveyskertomuksesta ja nuoruusikäiseltä itseltään. ADHD:n diagnoosi ei edellytä psykologin tutkimuksia, mutta niille voi olla tarvetta oppimisvaikeuksien, kielen kehityksen häiriöiden ja kehitysviiveiden selvittämiseksi. Tutkimusten tarve tulee harkita tapauskohtaisesti. Tarkkaamattomalla tai ylivilkkaalla lapsella/ nuorella saattaa olla neurokognitiivisia erityisvaikeuksia tai muutoksia tai ongelmia perhetilanteessa, jotka tulee huomioida. Tarvittavat tukitoimet tulee systemaattisesti aloittaa heti oireilun ilmaannuttua riippumatta siitä, täyttyvätkö varsinaisen ADHD:n diagnostiset kriteerit ja tarvitaanko psykostimulanttihoitoa vai ei.

Perusselvitykset 

Huolen herätessä tulee oppilaalta tutkia näkö ja kuulo. Perusselvityksiin kuuluvat elintapojen kartoitus ja vanhempien ja opetushenkilöstön täyttämät ADHD-RS- lomakkeet ja oppilaan itsensä, vanhempien ja opetushenkilöstön täyttämät SDQ-lomakkeet.  

ADHD:n diagnostinen kaavio (Käypä hoito, pdf)

ADHD-oirekysely (Käypä hoito, pdf)

Vahvuudet ja vaikeudet (SQD-kyselyt)

Edellä mainitut kartoitukset voi tehdä esimerkiksi kouluterveydenhoitaja, koulupsykologi tai koulukuraattori yhteistyössä vanhempien ja opetushenkilöstön kanssa. Lomakkeiden täyttämisen ja elintapojen kartoituksen jälkeen konsultoidaan koululääkäriä ja tarvittaessa varataan aika lääkärikäynnille, johon osallistuvat oppilas itse, vanhemmat, luokanopettaja/luokanvalvoja ja erityisopettaja sekä mahdollisesti terveydenhoitaja tai koulupsykologi. Lääkärikäynnillä keskustellaan kartoituksen ja lomakkeiden pohjalta oppilaan kokonaistilanteesta niin kodin kuin koulunkin näkökulmasta. 

Keskustelun jälkeen päädytään joko jo alkaneiden koulun tukitoimien jatkamiseen ja seurantaan tai voidaan harkita lääkehoidon aloittamista. Ennen lääkityksen aloittamista konsultoidaan tarvittaessa erikoissairaanhoitoa tai muuta tahoa, jos oppilaalla on jokin perussairaus, joka tulee huomioida lääkitystä pohdittaessa. Samalla sovitaan mahdollisista psykologin tutkimuksista, joita voidaan tarvita diagnoosin tarkentamiseksi, mikäli oppilaalla epäillään olevan esimerkiksi oppimisvaikeuksia tai kehitysviivästymää. Jos oppilaalla on runsaasti piirteitä muistakin neuropsykiatrisista oirekuvista, konsultoidaan lastenpsykiatria diagnostiikasta ja jatkokuntoutuksesta.