Tutkimukset

Kliinisessä tutkimuksessa havainnoidaan ensin potilaan seistessä, onko alaraajoissa näkyviä suonikohjuja. Lisäksi arvioidaan, onko alaraajoissa turvotusta ja mahdollisia laskimovajaatoimintaan liittyviä ihomuutoksia (hyperpigmentaatio, ekseema, lipodermatoskleroosi eli ihonalaiskudoksen kovettuminen, avoin tai parantunut haava). 

Valtaosa laskimohaavoista sijaitsee kehräsluiden ympäristössä. Laskimoperäinen säärihaava ei esiinny jalkaterän tai varpaiden alueella. Noin 10 % kroonisen säärihaavan taustalla on sekä valtimo- että laskimokierron häiriö, lisäksi erityisesti diabeetikoilla mukana voi olla neuropatiaa. Tällöin haavauman kliininen diagnostiikka vaikeutuu ja tarvitaan perusteellinen valtimo- ja laskimoverenkierron arviointi. Valtimoverenkierron perusselvittelynä kannattaa mitata nilkka-olkavarsipaine (ABI) jo perusterveydenhuollossa.

Pintalaskimotukoksen diagnoosi voidaan varmistaa avoterveydenhuollossa esimerkiksi radiologin tekemällä kaikukuvauksella. Samalla pystytään sulkemaan pois syvä laskimotukos. Muutoin kuvantamistutkimuksia ei suositella tehtäväksi avoterveydenhuollossa.