Ihonhoito

Terve ja ehjä iho suojaa elimistöä ulkoisilta ärsykkeiltä ja ehkäisee veden haihtumista. Se säätelee kehon lämpöä ja siinä on vähemmän mikrobeja kuin oireilevalla iholla. Muun muassa liiallinen peseminen ja voimakkaat pesuaineet kuivattavat ihoa. Pesun yhteydessä iholta poistuu likaa ja mikrobeja, mutta myös ihoa suojaavia aineita. Mitä useammin pestään, sitä enemmän poistuu ihon suoja-aineita. Pesu etenkin liian kuumalla vedellä vähentää ihon rasvapitoisuutta. Kun rasva poistuu, iho menettää kosteutta sekä tuntuu karhealta ja kuivalta. Pysyäkseen terveenä ja ehjänä, iho tarvitsee joskus jatkuvaa hoitoa voiteilla.

Ikääntyneen iho

Ihmisen ikääntyessä iho muuttuu rakenteellisesti ja toiminnallisesti. Iho ja sen alainen rasvakerros ohenee ja ihon kimmoisuus vähenee. Ikääntyneen ihon uloin kerros eli epidermis irtoaa herkemmin ja iho rikkoutuu sekä hiertyy herkästi. Solujen uusiutuminen hidastuu ja haavat sekä ihorikot parantuvat hitaammin. Ikääntyneen ihoa tulee käsitellä ja hoitaa aiempaa hellemmin. Säännöllisen pesun jälkeen iho kuivataan taputtelemalla ja huolehditaan hyvästä perusrasvauksesta.

Ihon peseminen

Kädenlämpöinen vesi kosteuttaa ihoa, pehmittää kuivia rupia/karstoja, poistaa vanhat rasvakerrokset sekä huuhtoo pois bakteereja. Voimakasta mekaanista hankausta ja kuumaa vettä on vältettävä. Pesuaineeksi  kannattaa valita pesuneste, joka on lähellä ihon omaa pH-arvoa (5.4-5.9) ja on hajusteeton. Pesunesteen sijasta ihon ja hiukset voi pestä vähärasvaisella perusvoiteella, ns. voidepesu. Myös öljykylvyt kosteuttavat tehokkaasti kuivaa ihoa. Iho on hyvä rasvata perusvoiteella heti pesun jälkeen, ennen kuin iho ehtii kokonaan kuivahtaa.

Ihon perusrasvaus

Perusvoiteet vähentävät veden haihtumista iholta, estävät kuivumista sekä suojaavat ja ehkäisevät ihottumien syntymistä. Perusvoiteita on geeli-, rasva- ja emulsiopohjaisia. Vetistävälle iholle ja akuutille ihottumalle suositellaan kevyempää vesipitoisempaa voidetta ja krooniselle, kuivalle iholle voidetta, jossa rasva/öljypitoisuus on korkeampi. Kesäisin iholle riittää kevyempi/vesipitoisempi voide ja talvisin vaihdetaan rasvapitoisempaan voiteeseen. Kokeilemalla erilaisia voiteita löytyy jokaiselle yksilöllisesti sopivin voide. Iho tulee rasvata ihokarvojen myötäisesti ihoärsytyksen välttämiseksi 1-2 kertaa päivässä. 

Oireilevan ihon hoito

Ekseemaihottumassa iholle syntyy tulehdustilanne ulkoisen tai sisäisen tekijän aiheuttamana. Ekseemassa iho punoittaa, kutisee ja/tai hilseilee sekä iholle saattaa syntyä papuloita tai rakkuloita. Alaaraajoihin voi laskimoverenkierron heikentyessä kertyä turvotuksia, jolloin iholla ravinteiden ja hapensaanti heikkenee ja säärien, nilkkojen alueelle syntyy punoittavaa ja hilseilevää ihottumaa sekä pieniä vetistäviä ihorikkoja. Tällaisen staasiekseeman tärkein hoito on turvotuksen hoito kompressiohoidolla ja kortisonivoidekuurit. Ihottuman hoidossa käytetään yleisimmin keskivahvaa kortikosteroidivoidetta muutaman (2-3) viikon hoitojaksoina ja tämän jälkeen suositaan usein ns. ylläpitohoitoa ehkäisemään ihottuman pahenemisvaiheita. Ylläpitohoidossa ihottuma-alueet voidellaan kortisonivoiteella 2 kertaa viikossa. Voiteita levitetään riittävän paksu kerros, alkuun jopa runsaasti kerran päivässä. Myös ihorikkoalueet tulee rasvata kortisonivoiteella. Vetistäviä ihoalueita voi harvakseltaan penslata esimerkiksi 0,5 % metyleenisinellä ja ärtynyttä ja kutisevaa ihoa voi rauhoittaa kortisonivoiteen päälle laitettavalla sinkkivoidesukalla.

Haavaympäristön ongelmien hoito

Haavaa ympäröivä iho tulee arvioida jokaisen haavahoidon yhteydessä. Ihon kunto antaa viitteitä myös haavan etiologiasta. Ympäröivän ihon pigmentaatio, kovettumat ja ekseema viittaa usein laskimoperäiseen ongelmaan ja ohut, kalpea sekä karvaton iho saattaa kertoa valtimoperäisestä ongelmasta. Diabeettisissa jalkaterän haavoissa haavan ympärille kehittyy usein kallusta eli kovettumaa. Jalkojen kovettuma-alueet tulee säännöllisin väliajoin hoitaa jalkaterapeutin tai jalkahoitajan toimesta ja huolehtia riittävästä ja säännöllisestä perusrasvauksesta.

Tyypillinen haavan ympärysihon ongelma on maseraatio, eli hautuminen. Se altistaa haavan paranemisen pysähtymiselle ja jopa haavan laajenemiselle. Kuiva ja karstoittunut iho sekä alihoidettu ihottuma ovat riskitekijöitä uusien haavojen syntymiselle.

Jos haavaympäristö vettyy eli maseroituu:

• valitse imukyvyltään parempi haavatuote
• tihennä sidosten vaihtoväliä
• suihkuta vain muutaman minuutin ajan
• suojaa haavaympäristön esimerkiksi sinkkipitoisella emulsiovoiteella tai ihonsuojakalvolla

Kuiva, karstoittunut iho haavojen ympärillä:

• Kuivien ihokarstojen mekaaninen poisto
• Öljymäinen ihonhoitoaine

Ekseema ympäröivällä iholla:

• Ei haavaympäristöön tarttuvia sidoksia
• Haavatuoteyliherkkyys

Muista että haavapotilailla haavatuotteet saattavat aiheuttaa kosketusyliherkkyyttä ja hankalassa ihooireessa potilaalle kannattaa tehdä epikutaanitestit ihotautilääkärin toimesta. Kosketusallergiat ovat kroonisilla haavapotilailla yleisiä ja yleisimpiä kosketusallergian aiheuttajia ovat mm. hajusteet, lanoliini, antimikrobiset aineet sekä luonnonhartsi. Moderneille haavasidoksille herkistyminen on kuitenkin erittäin harvinaista. Haavasidoksen alla oleva, tarkkarajainen ihottuma voi allergian sijaan johtua haavatuotteen aiheuttamasta ärsytyksestä.