Psykoterapia laihuushäiriön hoidossa

Lasten ja nuorten syömishäiriöiden hoidossa perheterapeuttiset menetelmät ovat yleisiä ja parantavat ennustetta. Perheterapian tavoitteena on saada vanhemmat yhteistyöhön tukemaan nuoren ravitsemuksen korjaantumista osana hoitavaa tiimiä. Yleensä pyritään koko perheen tai potilaan ja vanhempien yhteisiin tapaamisiin. Jos perheen sisäinen ilmapiiri on kriittinen ja tunneilmaisut ovat voimakkaita, suositellaan vanhempien ja nuoren tapaamista erikseen. Kotikäynnit auttavat ruokailujen tukemista potilaan sosiaalisessa arkiympäristössä.

Yksilöpsykoterapeuttisia hoitoja suositellaan laihuushäiriötä sairastaville yleensä vasta ravitsemustilan korjaannuttua riittävästi ja kun enemmän vastuuta syömisestä on siirtynyt nuorelle. Mikään yksittäinen yksilöpsykoterapiamuoto ei ole osoittautunut ensisijaiseksi laihuushäiriön hoidossa. Laihuushäiriön hoidossa käytetään psykodynaamista, interpersoonallista, kognitiivis-behavioraalista ja dialektista käyttäytymisterapiaa. Viime aikoina on tullut tutkimuksia liittyen CRT terapiaan (Cognitive Remediation Therapy) erityisesti pitkään sairastaneiden laihuushäiriöpotilaiden kohdalla. Tämän psykoterapian kautta pyritään löytämään uusia ongelmanratkaisukeinoja.

Aikuisten ahmimishäiriöiden hoidossa eniten näyttöä on kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta, mutta nuoruusikäisten hoidossa tutkimusnäyttöä tästä on vain vähän. Tästä on kehitetty myös nuorille sopiva terapiamuoto.