Diabeteksen diagnostiset kriteerit

Potilailla, joilla on klassiset diabetekseen liittyvät oireet (jano, suuret virtsamäärät, selittämätön laihtuminen), diagnoosi voi perustua yhteen satunnaiseen plasman yli 11 mmol/l:n glukoosipitoisuuteen.

Oireettomilla diagnoosi perustuu joko plasman glukoosipitoisuuden suurentuneeseen paastoarvoon (vähintään 7 mmol/l) tai kahden tunnin arvoon glukoosirasituskokeessa (yli 11 mmol/l) tai HbA1c:n mittaukseen (≥ 48 mmol/mol, ≥ 6,5 %).

Poikkeava tulos on tarkistettava eri päivänä, jos potilaalla ei ole oireita ja jos diagnoosi perustuu yksinomaan paastoarvoon tai 2 tunnin arvoon.

Pelkän plasman glukoosipitoisuuden paastoarvon mittauksen tai HbA1c-arvon perusteella löydetään vain osa diabetestapauksista, joten suuren riskin potilaalle tulee tehdä 2 tunnin glukoosirasituskoe.

Glukoosirasitusta ei tarvita diabeteksen diagnoosia varten, jos kriteerit täyttyvät jo paastoarvojen tai HbA1c-tason perusteella. 

Glukoosirasituskokeen 1 tunnin arvolla on ennusteellista merkitystä, mutta toistaiseksi siltä puuttuvat viitearvot. 

Raskausdiabeteksen diagnostiikassa käytettävät plasman glukoosipitoisuuden kriteerit poikkeavat muusta diabetesdiagnostiikasta. 

Tyypin 2. diabetes Käypähoito

Last modified 18.10.2024