Epätyypillisen haavan lääkkeellinen hoito
Epätyypillisten haavojen, kuten vaskuliitti-, pyoderma gangrenosum-, kalsifylaksia-, sekä Martorellin haavojen, lääkkeellinen hoito on keskitetty erikoissairaanhoitoon.
Lääkitykset aloitetaan käytännössä aina erikoissairaanhoidossa, jossa huolehditaan pääsääntöisesti myös lääkeannosten muutoksista ja potilaan seurannasta lääkehoidon aikana ja ohjelmoidaan tarvittavat lääketurvakokeet. Perusterveydenhuollon lääkärit saattavat joutua kuitenkin hoitamaan harvinaiseen haavaan lääkehoitoa saavaa potilasta esimerkiksi päivystystilanteessa, ja tuolloin tulee huomioida lääkkeisiin liittyvät varotoimet ja myös mahdolliset lääkeaineiden yhteisvaikutukset.
Vaskuliitti- ja pyoderma gangrenosum- haavoissa hoidon kulmakivi on immunosuppressiivinen hoito. Hoitovalinta tehdään yksilöllisesti, ja siihen vaikuttaa potilaan pitkäaikaissairaudet, yleistila, muut lääkitykset, tarkka haavadiagnoosi (esim. vaskuliitin tyyppi) ja sen vaikeusaste. Toisinaan pelkkä paikallishoito vahvalla tai erittäin vahvalla kortikosteroidivalmisteella tai kalsineuriininestäjillä on riittävä, mutta useimmiten tarvitaan systeemistä hoitoa. Yleisimmin käytetty systeemilääke sekä vaskuliiteissa että pyoderma gangrenosumissa on glukokortikoidi. Vaskuliittien hoidossa käytetään myös atsatiopriinia, metotreksaattia, dapsonia ja mykofenolaattimofetiilia, sekä vaikeimmissa tapauksissa esim. rituksimabia, laskimoon annettavaa immunoglobuliinia ja TNFα-estäjiä. Pyoderma gangrensumissa tutkimusnäyttöä on myös lähinnä siklosporiista ja TNFα-estäjistä, ja kliiniseen kokemukseen perustuen hoitona käytetään myös atsatiopriinia, dapsonia, mykofenolaattimofetiilia, metotreksaattia, adalimumabia, ustekinumabia sekä laskimoon annettavaa immunoglobuliinia. Immunosuppressiivisen lääkityksen hoitoajat ovat usein pitkiä, ja lääkityksiä puretaan pois asteittain haavatilanteen rauhoittuessa. On mahdollista, että lääkeannoksia joudutaan uudestaan nostamaan tai aloittamaan lisälääkkeitä taudin uusiessa.
Vaskuliitin hoitona käytetään toisinaan myös pienimolekylaarista hepariinia, ja tuolloin annos useimmiten eroaa tromboemboliaestoannoksista. Käyttöä jatketaan pääsääntöisesti siihen asti, kunnes haava on umpeutunut.
Kalsifylaksiahaavoissa ensisijainen hoito on suonensisäinen natriumtiosulfaattihoito. Myös Martorellin haavoissa käytetään toisinaan natriumtiosulfaattihoitoa.
Last modified 27.9.2024