Erikoisalakonsultaatiot hoitolinjasta

Sairauskohtaisilla vastaanottokäynneillä ei aina hahmotu potilaan kokonaisuus ja yleisvointi. Tämän vuoksi kaikkia terveydenhuollon kontakteja kannattaa hyödyntää. Potilaan omaa kokemusta hoidosta ja hoidon intensiteetistä tulee aktiivisesti kysyä. Varsinkin jos potilas itse tuo esille turhautumistaan/väsymystään intensiivisiin hoitoihin eikä yleistila näistä huolimatta kohene, tulee harkita palliatiiviseen hoitoon siirtymistä. Kts. tautikohtaisia vinkkejä kohdasta Palliatiivisen potilaan tunnistaminen. Asia kannattaa nostaa esille ja keskustelusta lyhyesti kirjata, jotta tämä näkyy jatkossa muille potilaan hoitoketjuun osallistuville potilaskertomuksessa. Palliatiivisen hoidon linjaus tulisi tehdä, keskustella ja kirjata kyseisen sairauden erikoisalan toimesta. 

Jos palliatiivisen hoidon tarpeen mahdollisuus nousee potilaan hoidossa esiin muissa kuin kyseisen erikoisalan kontakteissa, kannattaa rohkeasti konsultoida kyseisen sairauden erikoisalaa. Laita lähetteeseen/konsultaatiopyyntöön lähettämisen syyksi sairaus, jonka vuoksi palliatiivisen hoidon arviota tarvitaan ja perään kysymys ”Palliatiiviseen hoitoon siirtyminen?"

Haurailla, yli 65-vuotiailla potilailla, joilla yksi sairaus ei nouse ylitse muiden, konsultoi tarvittaessa palliatiivisen hoidon tarpeesta geriatria tai palliatiivista konsulttia.

Ennakoiva hoitosuunnitelma kannattaa aina laatia, vaikka ei vielä palliatiiviseen hoitoon siirryttäisikään. Hoitosuunnitelmaan tulee hahmotella, että mitkä ovat ne potilas- ja sairauskohtaiset tapahtumat/tilanteen muutokset, jolloin palliatiiviseen hoitoon kannattaa siirtyä.

Palliatiivisen hoidon linjaus voidaan toki tehdä myös perusterveydenhuollossa, jos potilaan kokonaisuus tunnetaan, potilas hyväksyy hoitolinjauksen eikä hoitava lääkäri tai potilas koe tarvetta erikoisalakonsultaatiolle.

 Palliatiivisen hoidon tärkeimmät yhteystiedot