Lihavuuden määritelmä

Lihavuudella tarkoitetaan kehon rasvakudoksen liian suurta määrää. Lapsille terveyshaittoja aiheuttavaa rasvakudoksen määrää ei tunneta. Luokittelu on sopimuksenvaraista.

Alle 2-vuotiaiden lasten painon luokittelussa käytetään pituuspainoa (PP; lapsen painoa verrataan samaa sukupuolta olevien ja samanpituisten lasten keskipainoon).
2-18-vuotiaiden lasten ylipaino ja lihavuus voidaan määrittää sekä pituuspainon, että painoindeksin (BMI, kg/m²) avulla.
Ks. taulukko alla

Lapsen kehon koostumus ja BMI muuttuvat iän myötä. BMI:n on osoitettu korreloivan kehon rasvan määrään. Lapsen BMI arvioidaan suomalaisten BMI-kasvukäyrien avulla. Ylipainon ja lihavuuden luokittelussa käytetään iän ja sukupuolen mukaisia BMI-persentiilirajoja, jotka on johdettu aikuisten (18-vuotiaiden) BMI-raja-arvoista ylipainolle (BMI 25–30 kg/m²) ja lihavuudelle (BMI > 30 kg/m²).

Vastaanotolla lapsen BMI:stä on käytännöllisintä keskustella aikuista vastaavana painoindeksinä (ISO-BMI). ISO-BMI laskuri (Terveyskirjasto) muuttaa lapsen BMI:n vastaamaan aikuisen BMI:tä.

	Ikä (v)	Ylipaino	Lihavuus
Pituuspaino (%)	< 7	10-20	> 20
Pituuspaino (%)	≥ 7	20-40	> 40
ISO-BMI	≥ 2-18	25-30	> 30

Keskivartalolihavuuteen liittyy myös lapsilla insuliiniresistenssiä, joka on valtimotaudin riskitekijä. Mittaamalla lapsen vyötärönympärys (VY) arvioidaan viskeraalisen eli sisäelimiä ympäröivän rasvakudoksen määrää. Suomalaisten viitearvojen puuttuessa lapsen keskivartalolihavuutta arvioidaan VY:n ja pituuden suhteena (VY / pituus < 0.5 on normaali).

Lasten vastaanottokäyntien rutiineihin kuuluu painon ja pituuden mittaaminen, ja suositeltavaa on myös vyötärönympäryksen mittaaminen. Lapsen ylipainon tai lihavuuden tunnistaminen voi olla vanhemmille haasteellista, minkä vuoksi lapsen kasvukäyrän tulkintaan kannattaa kiinnittää huomiota.