Solunsalpaajahoito

Solunsalpaajat ovat lääkkeitä, jotka estävät solujen jakaantumista eri mekanismein. Solunsalpaajat vaikuttavat erityisesti nopeasti jakaantuviin soluihin kuten syöpäsoluihin, minkä vuoksi niitä käytetään syöpätautien hoitoon ja syöpätaudin kulun jarruttamiseen parantumattomassa sairaudessa.

Solunsalpaajahoidon on todettu pidentävän elinaikaa. Eturauhassyövässä solunsalpaajahoitoa voidaan antaa etäpesäkkeisen eturauhassyövän toteamisvaiheessa yhdistettynä hormonihoitoon; tyypillisesti annetaan kuusi hoitokertaa suonensisäisinä tiputuksina. Myöhemmin taudin muunnuttua ei-hormoniherkäksi voidaan potilaan yleisvoinnin niin salliessa jarruttaa taudin kulkua ja lieventää syövän tuomia oireita edelleen solunsalpaajahoidolla tai myös muulla lääke- tai sädehoidolla.

Potilaan yleiskunnon pitää olla varsin hyvä solunsalpaajahoitoa suunniteltaessa, myös perussairauksilla on vaikutusta hoitopäätöksiin. Solunsalpaajien tyypillisiä haittoja ovat tulehdusherkkyys, veriarvomuutokset, väsymys, hermoärsytys (neuropatia), vatsaoireet, hiusten lähtö. Hoidon tehoa seurataan kuvantaen ja PSA-arvolla. Hoitosuunnitelma muodostuu yksilöllisesti vasteen ja potilaan voinnin mukaan.

Solunsalpaajiin liittyy tiettyjä riskejä, joista merkittävin on tulehdusherkkyys. Mikäli solunsalpaajahoidon aloittamisen jälkeen potilaalle nousee kuume (≥38 astetta) tai esim. yleiskunto huononee poikkeuksellisesti, epäselvästä syystä, täytyy potilaan päivystyksellisesti hakeutua/potilas lähettää erikoissairaanhoidon päivystykseen. Solunsalpaajan haittojen hoidosta yleisesti potilas saa ohjeet syöpätaudeilta mukaan lukien oirelääkereseptit.