Asiakkaan motivointi ja sitouttaminen tukeen ja hoitoon

Avun vastaanottaminen on seksuaaliväkivaltaa kokeneelle usein vaikeaa. Vaikka asiakas olisi jo päässyt avun piiriin, ovat poisjäännit ennalta sovituista tapaamisista tavallisia. Syynä voivat olla esimerkiksi psyykkiset suojamekanismit, joiden vuoksi asiakas vähättelee tapahtuneen merkitystä ja pyrkii välttämään traumaattisen kokemuksen käsittelyä. 

Asiakas saattaa pyrkiä välttämään tapahtuman nostamia kivuliaita tunteita pitkään. Myös asiakkaan toimintakyky voi olla alentunut, eikä hän kykene kantamaan itse vastuuta tarvittavien asioiden hoidosta. Tämän vuoksi jokaisen ammattilaisen, joka kohtaa asiakasta, on huolehdittava asiakkaan siirtymisestä hoitopolussa seuraavaan vaiheeseen. Ammattilaisen on tuettava asiakasta myös tarvittaviin tutkimuksiin ja jatkoavun piiriin. Tarvittaessa asiakas on ”saatettava” lääkäriin tai psykososiaalisen tuen piiriin ja varmistettava avun saanti. Tieto jatkohoidosta ja suunnitelmista on hyvä antaa myös kirjallisesti, sillä kriisitilanteessa asioiden muistaminen saattaa olla vaikeaa.  

Seurannan tarkoituksena on varmistaa jatkohoitosuunnitelman toteutumista: onko asiakas saanut kontaktin seuraavaan auttajatahoon ja toipumisprosessin etenemistä: miten asiakkaan vointi on kehittynyt tuen/ hoidon päättymisen jälkeen tai tarvitseeko hän lisätukea. Lisäksi voidaan arvioida hoidon tai tuen laatua pyytämällä asiakkaalta palautetta palvelusta. 

On tärkeää kannustaa asiakasta ottamaan tukea vastaan, koska:

Seksuaalinen väkivalta aiheuttaa usein monenlaista terveydellistä, sosiaalista ja taloudellista haittaa. Riittävän pitkään kestävä tuki tukee käytännön asioiden hoidossa ja elämänhallinnassa. 

Traumaattisten muistojen välttäminen ja kieltäminen jarruttavat toipumista.

Hoitamaton trauma voi johtaa masennukseen ja muihin mielenterveyden häiriöihin, kuten itsetuhoisuuteen. 

Erityisesti käsittelemättömät traumat voivat aktivoitua myöhemmin asiakkaan mielessä, kun hän on esimerkiksi perustamassa parisuhdetta tai saa oman lapsen.

Keinoja asiakkaan motivointiin ja sitouttamiseen: 

• Tarjoa aktiivisesti tukea. Osoita hänelle, että välität ja ymmärrät.
• Kysy, mihin asioihin asiakas haluaa apua/tukea. 
• Anna tietoa seksuaalisen väkivallan seurauksista. Monesti puhuminen ja tuen vastaanottaminen auttavat toipumista. 
• Sopikaa tapaamisajat yhdessä. Älä jätä yhteydenottoja asiakkaan aktiivisuuden varaan.
• Tarjoa mahdollisuutta ottaa tukihenkilö tai muu läheinen mukaan. Myös läheiset hyötyvät tiedosta ja keskustelusta.
• Perustele asiakkaalle, miksi tapaamisiin on tärkeää tulla. Puhukaa etukäteen myös siitä, että huonompinakin päivinä kannattaa paikalle saapua, vaikka se tuntuisi vaikealta. Olo usein helpottuu tapaamisessa.
• Kerro, että erilaiset pelkotilat ja asian käsittelyn välttäminen ovat tyypillisiä reaktioita seksuaaliväkivallan jälkeen. Kysy suoraan, miten asiakas kokee tapaamisiin tulemisen ja hoidon. Avoin keskustelu vähentää pelkoja ja ennakkoluuloja hoitoa kohtaan.
• Soita asiakkaalle, jos hän ei tule sovittuun tapaamiseen. Laita viesti, jos et tavoita häntä. Kannusta avun piiriin.
• Oiretestien, kuten IES:n ja BDI:n käyttö voi auttaa sekä asiakasta että ammattilaista huomaamaan oireiden määrän ja vakavuuden sekä motivoida asiakasta avun vastaanottamiseen. 7–17-vuotiaille lapsille ja heidän huoltajilleen sekä 3–6-vuotiaiden lasten huoltajille voi käyttää CATS-2-lomakkeita traumaoireiden seulomisen tukena. CATS-2 -lomake löytyy kirjautumalla Mielenterveystalo.fi ammattilaisille-osuuteen. Kts. Tarkemmin linkki 9 Psyykkisen voinnin arviointi
• Kannusta vertaistuen hankkimiseen: osallistumaan vertaistukiryhmiin, turvallisiin vertaistukifoorumeihin verkossa, lukemaan kirjoista tai netistä selviytymiskertomuksia.
• Pyri yksilölliseen hoidon suunnitteluun. Mieti voiko tapaamisia järjestää esimerkiksi välillä ulkona tai luonnossa vastaanoton sijaan. Käytä luovia menetelmiä, esim. kuvakortit, puhumisen rinnalla.
• Suunnittele seuraava käynti aina etukäteen. Kysy asiakkaalta, mitä hän toivoisi seuraavalta kerralta

Nuorten kohdalla huomioitavaa:

• Seksuaaliväkivaltakokemus voi vaurioittaa nuoren persoonallisuuden kehitystä ja vääristää hänen käsitystään normaalista seksuaalisuudesta, koska persoonallisuuden kehitys sekä seksuaalinen kehitys ovat vielä kesken. Myös seurusteluväkivalta on tärkeä huomioida nuorten välisissä suhteissa, koska nuori ei välttämättä tunnista, mikä kuuluu normaaliin ja hyvään seksuaalisuuteen ja mikä on väkivaltaa. 
• Verkossa tapahtuva seksuaaliväkivalta voi olla yhtä vahingoittavaa nuorelle kuin fyysisesti tapahtuva, joten psykososiaalisen tuen tarve on yhtä suuri molemmissa tilanteissa. 
• Alaikäisen nuoren luottamusta ammattilaiseen voi joskus horjuttaa tieto tämän ilmoitusvelvollisuuksista lastensuojeluun ja poliisille. Nuori voi esim. pelätä kasvojensa menettämistä ja tiedon leviämistä ulkopuolisille, myös omille vanhemmille, sekä kertomisesta aiheutuvia muita seurauksia. Nämä asiat voivat estää nuorta olemasta avoin, jolloin hän ei saa tarvitsemaansa apua. Ilmoitusvelvollisuus voi aiheuttaa myös työntekijässä ristiriitaisia tuntemuksia, jos nuori ei haluaisi, että asiaa viedään eteenpäin.  Ammattilaisen tehtävänä on kuitenkin toimia lain mukaan, kiireellisyys huomioiden (tapahtumasta voi olla jo vuosia aikaa).
• Ammattilaisen on tärkeä kuulla nuorta ja tukea nuoren omaa toimijuutta sekä huolehtia nuoren voinnista ja sen tukemisesta, tarvittaessa konsultoiden yhteistyötahoja. Nuorten kohdalla on tärkeää muistaa, että myös huoltajat ja muut läheiset tarvitsevat kriisiapua ja tukea, jotta he kykenevät olemaan tukena nuorelle edistäen hänen toipumistaan. Nuoren kannalta on tärkeää, että tuttu ja turvallinen arki jatkuu normaalisti mahdollisimman pian tapahtuman jälkeen.