Erotusdiagnostiset vaihtoehdot lapsilla ja nuorilla

Lapsuusikäiset

Lapsen elämän olosuhteisiin liittyvät muutokset saattavat aiheuttaa ADHD:n tyyppistä oireilua. Taustalla on usein lapsen kokema pitkäaikainen stressi, johon ei tilanteessa ole riittävää lähiaikuisten tukea. Toisaalta ADHD-lapsen oireet voivat lieventyä, kun häntä arjessa osataan tukea riittävästi. Oireilu saattaa jäädä näkymättä, jos lapsi on vahvan aikuisen tuen varassa, ja hän voi alkaa oireilla vasta, jos tuki syystä tai toisesta katoaa.

Kehityksen viiveisyys saattaa aiheuttaa ADHD-oireilun kaltaista keskittymisen vaikeutta, impulsiivisuutta ja toiminnanohjauksen vaikeuksia myös silloin, kun kyse ei ole itsenäisestä hoitoa vaativasta ongelmasta. Näin voi käydä, jos lapselta vaaditaan taitotasoonsa nähden liian vaikeita asioita. Erityisesti kielellisen ymmärtämisen vaikeudet helposti aiheuttavat ADHD-oireilun kaltaisia oireita, kun lapsi ei joko ymmärrä, mitä ympärillä puhutaan tai joutuu kovasti ponnistelemaan ymmärtääkseen riittävästi. Näissä tilanteissa ensisijaista on asettaa opilliset vaatimukset oikeantasoisiksi ja/tai käyttää ohjannan ja kommunikoinnin tukena vaihtoehtoisia kommunikoinnin keinoja. Myös kehitysviiveisillä lapsilla saattaa olla ADHD ja silloin tarkkaavuuden vaikeudet heikentävät lapsen oppimista siten, ettei hän saa kaikkea oppimispotentiaalia käyttöönsä.

Kehitysviiveisten lasten ADHD-diagnostiikka saattaa olla vaikeaa ja sen tueksi tarvitaan psykologin tutkimuksia kognitiivisen tason selvittämiseksi. Oppimisvaikeudet eivät kuitenkaan ole sama ilmiö kuin ADHD ja ADHD:n diagnostisissa kriteereissä ei niitä edellytetä.

Neuropsykiatrisesti oireilevalla lapsella voi olla piirteitä useasta eri neuropsykiatrisesta häiriöstä samaan aikaan. Mahdollisia samanaikaisia oirekuvia kielellisten erityisvaikeuksien lisäksi ovat autismikirjon häiriö ja nykimishäiriöt.

Liian vähäinen nukkuminen ja huono unen laatu vaikuttavat keskittymiskykyyn ja lisäävät impulsiivisuutta. ADHD-oireilevan lapsen unitottumukset, unen määrä ja laatu tulee selvittää. Mikäli unen määrä jää liian vähäiseksi, tulee se korjata mielellään ennen diagnoosin asettamista. Jos ilmenee viitteitä unenaikaisesta hengityshäiriöstä, kuuluu asia selvittää tarkemmin tutkimuksin korvalääkärin kautta.

Arjen rakenteet kuten säännöllinen vuorokausirytmi, säännöllinen ruokailurytmi ja riittävä päivittäinen fyysinen aktiivisuus tukevat keskittymiskykyä. Lasten liikuntasuosituksen mukaan 7-18 –vuotiaan lapsen tulisi liikkua vähintään 1,5-2 tuntia päivässä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla. Ruutuajan määrää kartoituksessa on hyvä myös arvioida, sillä liiallinen ruudun ääressä vietetty aika saattaa toisinaan aiheuttaa levottomuutta, ärtyisyyttä ja uniongelmia.

ADHD lapsella (ADHD-liitto)

Nuoruusikäiset

ADHD ei ala nuoruusiässä, mutta nuoruusiän lisääntyneet vaatimukset voivat tuoda sen esiin. Jos nuorelle ilmaantuu häiritsevää tarkkaamattomuutta tai levottomuutta, todennäköisiä syitä ovat:

liian vähäinen uni, huono vuorokausirytmi,
epäsäännöllinen ja epäterveellinen syöminen, liikunnan puute, huono kunto
liiallinen pelaaminen, yliharrastaminen
päihteet
liiallinen kofeiinin tai energiajuomien käyttö
huolet ja elämänkriisit
oppimisen ongelmat, joihin nuori ei saa riittävästi tukea koulussaan, jolloin hän ei pysy mukana opetuksessa ja tulee siksi tarkkaamattomaksi tai levottomaksi
masennus ja ahdistuneisuus

Jos epäsuotuisten elintapojen vaikutus tarkkaamattomuuteen ja levottomuuteen vaikuttaa todennäköiseltä, annetaan niihin motivoivaa ohjausta kouluterveydenhuollossa. Tarvittaessa tehdään perhetilanteen perusteellisempi kartoitus yhteistyössä huoltajien kanssa ja mahdollinen ohjaus esimerkiksi sosiaalityön perhepalveluihin. Vakavat ongelmat perheessä tai nuoren merkittävä päihdekäyttö voivat edellyttää lastensuojeluilmoitusta. Oppimisvaikeuksien, kielellisten vaikeuksien ja kognitiivisen tason selvittäminen on koulupsykologin tehtävä. Koulun tulee tarjota havaittuihin pulmiin asianmukainen pedagoginen tuki.

Usein nuoruusiässä alkavat masentuneisuus- ja ahdistuneisuushäiriöt on tärkeä arvioida erotusdiagnostisina vaihtoehtoina niiden yleisyyden vuoksi.

Mikäli nämä asiat ovat oikealla tolallaan, mutta tarkkaamattomuus-yliaktiivisuuspulmat edelleen jatkuvat, edetään ADHD:n diagnostisiin selvittelyihin. On toki mahdollista, että kehitysikäisen ADHD muodostaa ongelman vasta nuoruusiässä, jos esimerkiksi alakoulun tukitoimet ja luokanopettajajärjestelmä ovat tukeneet lasta niin, että ADHD ei ole aiheuttanut merkittävää haittaa ennen yläkoulun aineopettajajärjestelmään siirtymistä.

ADHD nuorella (ADHD-liitto)