Ensiarvio ja tutkimukset perusterveydenhuollossa

Sydämen vajaatoimintaa tulee osata epäillä perusterveydenhuollossa, mutta diagnostiikka ja taudin etiologian selvittely edellyttää useimmiten kardiologin tutkimuksia
Tunnista oireet ja havainnoi kliiniset löydökset

Sydämen vajaatoiminnan diagnostiikan vuokaavio (Käypä hoito-työryhmä)

Tutkimukset perusterveydenhuollossa sydämen vajaatoimintaa epäiltäessä:

RR-taso, paino (viime aikaiset muutokset), happisaturaatio, (sydämen ja keuhkojen auskultaatio, perifeeristen turvotusten arvio, maksan tunnustelu, kohonneen kaulalaskimopaineen arvio)
EKG
- harvoin täysin normaali vajaatoimintapotilaalla
- tavallisia poikkeavia löydöksiä sydämen vajaatoimintapotilailla ovat seinämähypertrofiaan viittaavat muutokset (LVH, RVH), vasemman eteisen kuormitusmuutos (PTF), Q-aallot, haarakatkos (RBBB, LBBB), muu leventynyt QRS (> 110 ms) ja haarakekatkos (LAHB)
- jos EKG on täysin normaali, sydämen vajaatoiminnan todennäköisyys on akuutissa oirekuvassa vain 2 % ja hitaasti alkaneessa 10–14 % (hyvä negatiivinen ennustearvo)
THX-rtg
- korostunut keuhkoverekkyys viittaa vahvasti sydämen vajaatoimintaan
- normaali thx-kuva ei poissulje vajaatoimintaa
- huomattavalla osalla vajaatoimintapotilaista sydämen koko thx-kuvassa on normaali
proBNP
- normaali tai hyvin pieni proBNP-arvo aiemmin hoitamattomalla potilaalla sulkee pois sydämen vajaatoiminnan
- tutkimuksiin ohjaamisessa voidaan käyttää potilaan ikään ja muihin sairauksiin suhteutettuja raja-arvoja
Erotusdiagnostiikassa ja lääkehoidon suunnittelussa usein tarvittavia tutkimuksia lisäksi
- lab: PVK, CRP, Na, K, Krea, (astrup); PEF+spirometria

Vajaatoiminnan diagnoosi varmennetaan sydämen ultraäänitutkimuksella. Tapauksissa, joissa katsotaan, ettei tutkimuksella ole vaikutusta potilaan hoidon toteuttamiseen, voidaan ultraäänitutkimuksesta pidättäytyä (esim. palliatiivisessa hoidossa oleva monisairas potilas). Tällöin hoito toteutetaan kliinisten löydösten ohjaamana.