Päihdehäiriön diagnosointi

Päihdehäiriöiden tunnistamisessa ja diagnostiikassa keskeistä on riittävän laaja tiedon keruu. Potilas ja mielellään myös läheiset on syytä haastatella huolellisesti ja selvittää kunkin käytetyn aineen osalta ainakin käytön tiheys ja määrä, käyttöjaksojen pituus, käytöstä aiheutuneet haitat ja potilaan käsitys kyvystään hallita päihteiden käyttöä. Potilaan ajankohtaisen voinnin ja oireiden kartoitus eli status vastaanotolla (toistetusti) on oleellinen osa diagnostista arviota. Lisätietoa voidaan saada aiemmasta sairauskertomuksesta ja laboratoriokokein (alkometripuhallukset, päihdeseulat ja muut laboratoriokokeet). Diagnostiikan apuna voidaan käyttää myös kyselylomakkeita, joista tavallisimpia ovat AUDIT (Alcohol Use Disorders Identification Test) ja AUDIT-C (kolme ensimmäistä AUDITin kysymystä) alkoholiongelman arviointiin ja DUDIT (Drug Use Disorders Identification Test) huumeiden käytön arviointiin. SDS (Severity of Dependence Scale) soveltuu päihderiippuvuuden vaikeusasteen arviointiin.

Päihdehäiriöiden diagnostiset kriteerit on esitetty ICD-10 –luokituksessa. ICD-10-hakuohjelma (Terveysportti) ICD-10 erottaa kriteereissään päihteiden haitallisen käytön ja päihderiippuvuuden. 

Haitallisen käytön diagnoosin asettamisen edellytyksenä on käyttäjälle aiheutunut todellinen mielenterveyden tai fyysisen terveyden haitta tai vaurio. 

Haitallisen käytön diagnostiset kriteerit, joista kaikkien pitää täyttyä:

1. On selvä näyttö, että päihteen käyttö aiheutti psyykkisen tai fyysisen haitan tai tuntuvasti myötävaikutti sen syntyyn 
2. Haitan luonne on selvästi määritettävissä 
3. Päihteen käyttö kesti ainakin yhden kuukauden tai sitä esiintyi toistuvasti 12 kuukauden jakson aikana 
4. Häiriö ei täytä minkään muun saman päihteen käyttöön ja samaan aikaan liittyvän mielenterveyden häiriön kriteerejä (paitsi äkillisen päihtymystilan) 

Krooninen päihdealtistus muovaa aivojen toimintaa. Muutoksia aiheutuu esimerkiksi aivojen palkkiojärjestelmään ja motivaatiojärjestelmään. Riippuvuussairaus voidaan diagnosoida, kun vähintään kolme kriteereistä on esiintynyt yhtäaikaisesti viimeksi kuluneen vuoden aikana vähintään kuukauden ajan tai toistuvasti lyhyempinä jaksoina.

Riippuvuussairauden diagnostiset kriteerit ovat: 

1. Voimakas halu tai pakonomainen tarve päihteen käyttöön
2. Heikentynyt kyky kontrolloida aloittamista, lopettamista ja käyttöannoksia
3. Vierotusoireet käytön vähentyessä tai loppuessa
4. Sietokyvyn kasvu
5. Keskittyminen päihteenkäyttöön niin, että muut mielihyvän lähteet ja kiinnostuksen kohteet jäävät sivuun ja aika kuluu päihteiden hankkimiseen, käyttöön ja käytöstä toipumiseen
6. Käyttö jatkuu haitoista huolimatta

Hoidon onnistumisen kannalta ja oikean hoidon takaamiseksi on tärkeää selvittää, aiheuttaako päihteiden käyttö oireita vai ovatko psyykkiset oireet pääosin itsenäisiä ja olisivat olemassa myös ilman päihteitä.

Samanaikaiset psykiatriset ja päihdehäiriöt ovat tavallisia. Päihteitä käyttävän psykiatriset oireet ja toisaalta psyykkisesti oireilevan päihdehäiriöt olisi aina kartoitettava huolellisesti. Kaksoisdiagnoosi(päihdelinkki.fi)