Hyvä ruokasuhde

Suhde ruokaan ja syömiseen on joustava ja tasapainoinen.
Syöminen on luontevaa, eikä herätä ahdistusta tai rajoita arkea.
Osaa syödä joustavasti nälän ja kylläisyyden mukaan.
Pystyy syömään, vaikka ei ole nälkä ja pystyy lopettamaan syömisen tuntiessaan olonsa sopivaksi.
Erityistilanteissa pystyy poikkeamaan tutusta syömisestä.
Mielen sisäiset säännöt eivät hallitse syömistilanteita.
Ei luokittele ruokia hyviin tai huonoihin, etäterveellisiin tai terveellisiin, lihottaviin tai laihduttaviin.
Itsensä hemmottelu ruoalla on toisinaan sallittua.
Päivään sopii 2-3 ateriaa ja muutama välipala.
Ruokailuja on noin 2-4 tunnin välein välipalat ja pääateriat mukaan lukien.
Yhdessä syöminen on pääasiassa mukavaa.
Ruoka on hyvinvoinnin ja nautinnon lähde.

Esimerkkejä hyvän ruoka- ja kehosuhteen luomisesta:

Aikuiset ruokailevat yhdessä lasten ja nuorten kanssa. Ruokailutilanteesta tehdään mukava yhdessäolon hetki, jonka järjestämiseen lapset ja nuoret saavat osallistua. Yhdessä syömisellä on kokonaisvaltainen hyvinvointia tuova merkitys.
Lapsen ja nuoren mielipiteitä ja kokemuksia ruokailusta kuunnellaan hyväksyvästi.
Lapselle ja nuorelle annetaan mahdollisuus vaikuttaa halutessaan perheen ruokavalintoihin mm. lapsen ja nuoren mieliruokien huomioiminen muiden perheen valintojen lisäksi. Lapsi tai nuori saa halutessaan osallistua ruoanlaittoon. Vanhemmat kuitenkin päättävät ja vastaavat siitä, mitä perheessä syödään.
Nuorta ei vastuuteta huolehtimiseen kaikista ruokailuistaan liian aikaisin, koska nuori ei välttämättä vielä kykene siihen tai kokee sen liian isona haasteena. Huoltajan kuuluu huolehtia siitä, että nuori on syönyt riittävästi.
Lapsen tai nuoren uusien ruoka-aineisiin totutteluun suhtaudutaan aikuisten toimesta lempeästi. Joskus vieraampaan ruoka-aineeseen tarvitsee tutustua makuaistin lisäksi ensin muilla aisteilla: katsellen tai haistellen, sitten vasta maistellen. Tarjolla ruokailutilanteessa on muuta tutumpaa ateriaan kuuluvaa syötävää.
Ruoasta puhutaan arvostavasti ja siihen suhtaudutaan joustavasti ja positiivisesti. Aikuisten oma syöminen, puheet ja asenteet heijastuvat lasten ja nuorten ruokatottumuksiin. Ruokaan ja syömistilanteisiin liittyvä ehdottomuus, mustavalkoisuus ja kielteinen huomio voi vaikuttaa lapsiin ja nuoriin negatiivisesti.
Kohtuullinen herkuttelu on osa tasapainoista syömistä ja ruokailoa. Ruoka tai herkut eivät ole kuitenkaan palkinto hyvästä suorituksesta tai käyttäytymisestä. Herkkujen poisjättäminen ei myöskään saa olla keino rangaista lasta tai nuorta.
Kouluruokailusta tehdään mukava ja kiireetön, lasten ja aikuisten yhteinen virkistyshetki. Kouluruokaa ei mustamaalata. Lapselle ja nuorelle annetaan aikaa ruokataitojen oppimiseen ilman painostusta tai pakottamista.
Huomioidaan lapset ja nuoret, jotka jättäytyvät pois kouluruokailusta tai jäävät ruokailutilanteissa herkästi yksin.
Puhutaan mieluummin hyvistä ruokatottumuksista ja liikkumisesta kuin painosta.
Painosta puhutaan neutraalisti. Lapsen tai nuoren painoa tai ulkonäköä ei arvoteta. Voidaan kysyä mm. mitä mieltä lapsi tai nuori on painostaan.
Aikuiset puhuvat omasta kehostaan ja painostaan vain arvostavaan sävyyn lasten ja nuorten kuullen, eivätkä tee omasta painonpunnitsemisesta tai laihduttamisesta numeroa.
Tuetaan lapsen ja nuoren hyvän itsetunnon kehittymistä kannustamalla, kuuntelemalla, osoittamalla välittämistä ja viettämällä aikaa hänen kanssaan.
Otetaan aktiivisesti puheeksi median luoman mielikuvan sekä ihmisen yksilöllisen kehonrakenteen ja ulkonäön ristiriita. Tuetaan lasta ja nuorta hyväksymään oma yksilöllinen kehonsa.
Jos lapsi puhuu omasta tai toisten kehostaan kielteisesti, puututaan asiaan ja kerrotaan, että jokainen on hyvä omanlaisenaan.