Ravitsemusohjaus laihuushäiriössä

Tasapainoisen syömisen tukeminen ja psykoedukaatio kuuluvat kaikkien syömishäiriötä hoitavien ammattilaisten tehtäviin. Ohjausta sovelletaan sairauden vaiheen ja asiakkaan muutosvalmiuden sekä tilanteen mukaan.

Hyvän syömisen tunnusmerkkejä ovat säännöllisyys, monipuolisuus, riittävyys, joustavuus, sallivuus ja nautinnollisuus. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. seuraavia asioita:

• Syödään monipuolisesti: 2-4 tunnin välein eli 4-6 ateriaa/välipalaa päivässä.
• Monipuolinen ruokailu sisältää päivittäin ruokia jokaisesta ruoka-aineryhmästä (ruokakolmio). Päivittäin syödään hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvoja sisältäviä ruokia. 
• Kuunnellaan nälän ja kylläisyyden tunnetta. Nälän tunne palaa, kun syödään säännöllisesti ja riittävästi. 
• Toimitaan joustavasti ruokailutilanteissa.
• Ruokailu ei ole ehdollista tai sitä ei tarvitse ansaita.
• Luovutaan mielen sisäisistä säännöistä. Ruokia ei punnita tai lasketa ruoan energiamäärää. Ei ole olemassa kiellettyjä ruokia, vaan kaikkia ruokia voi syödä kohtuudella. 
• Nautinto ja muiden seurassa syöminen kuuluvat hyvään syömiseen. 
• Ohjauksen tukena toimivat kuvat (lautasmalli, esimerkki päivän aterioista) ja ravitsemusterapeutin laatima henkilökohtainen ateriasuunnitelma. 
• Ruokailutilanteessa voidaan tukea sopivan annoksen ottamista ja kootaan annos valmiiksi. Etsitään keinoja syömiseen liittyvän ahdistuksen helpottamiseksi. 

Ravitsemusterapeutin rooli ja tehtävät laihuushäiriötä sairastavan potilaan hoidossa

Ravitsemusterapeutin rooli

Laillistettu ravitsemusterapeutti toimii syömishäiriötä sairastavan hoitotiimissä ravitsemuskuntoutuksen asiantuntijana. Ravitsemusterapia on keskeinen osa hoitoa ja jatkuvuus on tärkeää toipumisen aikana. Tavoitteena on ravitsemustilan korjaaminen, syömisen vapautuminen ja haitallisten syömis- ja kehoajatusten tervehtyminen. Ravitsemustilan nopea korjaantuminen edistää muun hoidon onnistumista (mm. psykoterapia) ja parantaa ennustetta. 

Alkuvaiheessa ravitsemusterapiakäyntejä voi tarvita tiheämmin (esim. avohoidossa 3–4 viikon välein). Toipumisen edetessä käyntejä toteutetaan tarpeen mukaan (esim. ateriasuunnitelman päivittäminen, syömisen sopeuttaminen liikkumiseen, sallivuusharjoittelu erilaisissa tilanteissa). Pitkäkestoinen ravitsemusterapiatyöskentely mahdollistaa ajatus- ja käyttäytymismallien tasapainoistumisen. 
 

Ravitsemusterapeutille lähettäminen

• Epäily syömishäiriöstä tai todettu syömishäiriö.
• Syömiskäyttäytymisessä ja ruokasuhteessa on pulmia, asiakkaalla on huolta painosta tai ruokailu on epävarmaa/ahdistavaa. 
• Painossa tai kasvussa on merkittäviä muutoksia. On kuitenkin hyvä muistaa, vääristynyt ruoka- ja kehosuhde ei aina näy painon muutoksena.
• Kun tarvitaan psykoedukaatiota terveestä ja tasapainoisesta syömisestä (esim. monipuolisuus, ruokamäärät, ateriarytmi, herkuttelu, syömisen ja liikunnan tasapaino, luontainen syömisen ja painon säätely, joustavat syömistilanteet)

Ravitsemusterapiakäyntien sisältö

Ensimmäinen tapaaminen hoidon alussa

• Nykytilanteen selvitys potilaan ja tarvittaessa vanhempien tai hoitajan kanssa.
• Ruokailun ravitsemuksellisen riittävyyden arviointi ravintoanamneesin ja/tai ruokapäiväkirjan avulla. Tarvittaessa ravintolaskenta.
• Tiedon kerääminen mm. syömis- ja oirekäyttäytymisestä sekä ruokaan, syömiseen, painoon ja kehonkuvaan liittyvistä ajatuksista ja tunteista.
• Toipumishalun herättely, kannustus ja motivointi.
• Tavoitteiden asettaminen potilaan ja vanhempien sekä muun hoitotiimin kanssa.
• Psykoedukaatio yksilöllisesti seuraavista teemoista: ateriarytmi, ruokailun monipuolisuus, normaalien ruokamäärien havainnollistaminen, nälkiintymisen vaikutukset, syömisen säätely nälän ja kylläisyyden avulla, ajatusvääristymien realisointi, painohuolen käsittely.
• Ohjataan kohti joustavaa ja tasapainoista ruokasuhdetta.
• Ateriasuunnitelman laatiminen tai muu kirjallinen ohje ruokailujen tueksi.
• Tarvittaessa yhteydenpito esim. kouluun/terveydenhoitajaan ja vanhempiin. 

Seurantakäynnit

• Nykytilanne ja tavoitteiden tarkistus. Arvioidaan ravitsemushoidon etenemistä.
• Ruokailun monipuolistaminen ja ruokamäärien normaalistaminen vähitellen. Tarkistetaan ateriasuunnitelmaa ja arvioidaan yhdessä ruokailun monipuolisuutta ja ravitsemuksellista riittävyyttä. 
• Tuetaan sallivuutta ja vähentämään ruokaan liittyviä sääntöjä ja kieltoja. Ohjataan reagoimaan tarkoituksenmukaisella tavalla nälän ja kylläisyyden tunteisiin.
• Tuetaan oman biologisen normaalipainon hyväksymistä.
• Ohjataan kohti joustavaa ja tasapainoista ruokasuhdetta.
• Toimintatapojen harjoittelu käytännössä. Oman syömiskäyttäytymisen, ajatusten ja asenteiden tutkiminen ja tunnistaminen mm. ruokapäiväkirjan, kartoitusten ja toiminnallisten harjoitusten kautta. Joustavan syömisen harjoittelu erilaisissa tilanteissa. 
• Psykoedukaatiota jatketaan yksilöllisesti. Aiheina mm. ateriarytmi, ruokailun monipuolisuus, ruokamäärät, syömisen hallinta ja joustavuus, elimistön kyky säädellä painoa nälän ja kylläisyyden avulla, eri ruoka-aineiden ja ravintoaineiden (esim. rasva, hiilihydraatit, kuitu, rauta) merkitys, oksentamisen vaarat, subjektiivisen ja objektiivisen ahmimisen erottaminen, herkuttelu ja mielihyväruoat, ravitsemuksen ja liikunnan tasapaino, koulu- tai opiskelijaruokailu/työpaikkaruokailu ja ruoanvalmistus kotona, erilaisten ruokailutilanteiden sujuminen, nautinto ja joustavuus ruokailussa. 
• Ateriasuunnitelman tarkistus ja myöhemmässä vaiheessa ateriasuunnitelmasta joustaminen ja luopuminen.

Kirjallisuutta: Viljanen, R., Larjosto, M. & Palva-Alhola, M. 2005. Syömishäiriön ravitsemushoito. Helsinki: Duodecim.

Lisätietoa: Syömishäiriöiden Käypä hoito -suositus