Ikäihmisten diabetes

Diabeteksen hoidon erityispiirteet ikääntyneillä ja insuliinimonipistohoidon toteutusohjeita

Noin 20%:lla yli 75-vuotiaista on diabetes, ja yhä suuremmalla osalla diabetes vaatii monipistohoitoa insuliinilla. Insuliinin monipistohoidon kulmakivi on oikea-aikainen ja oikea-annoksinen insuliiniannostelu. Tablettihoidossa täytyy huomata ajankohdat, jolloin se on tauotettava tai sitä on vähennettävä (ja tarvittaessa siirryttävä tilapäiseen tai pysyvään insuliinihoitoon). Kuume- ja mahatautipäivinä tauotetaan diabeteslääkkeistä metformiini ja SGLT2-estäjä (sekä kerran päivässä annosteltava GLP-1-agonisti mahatautipäivänä). Samalla tauotetaan myös mineralokortikoidireseptorin estäjä, ACE-estäjä, A2-salpaaja, diureetti ja tulehduskipulääke.

Muistisairaus vaikuttaa keskeisesti diabeteksen hoitoon ja hoitotavoitteisiin. Iäkkäillä kuolleisuus on suurinta niillä, joilla on korkeat sokerit (yli 10% verensokereista yli 13.9 mmol/mol) ja suuri glukoosinvaihtelu. Myös matalien verensokerien aiheuttamat riskit korostuvat ikäihmisillä. Erityisesti monipistohoitoisilla kyvyttömyyteen odottaa ateria- ja korjausinsuliinin pistämistä ennen aterian syömistä liittyy haittaa glukoositasapainolle.

Munuaisten vajaatoiminnan vaikeutuessa täytyy osa diabeteslääkkeistä lopettaa tai niiden annosta pienentää. Hypoglykemiariski kasvaa, ja perus- ja ateriainsuliinin tarve pienenee.

Kortisonihoitoon (Prednisolon, Medrol) liittyy aamupäivästä myöhäiseen iltapäivään kestävä glukoosin nousu sekä aamuyön ja aamun hypoglykemiariski.

Insuliinihoidosta: Pitkävaikutteinen perusinsuliini kattaa insuliinin perustarpeen, pikainsuliini kattaa aterioinnista aiheutuvan verensokeritason nousun. Pikainsuliini annostellaan aterioille ja aterialle arvioituun insuliinimäärään lisätään mahdollinen korjausinsuliiniannos.

Iäkkäillä ja niillä, joiden hypoglykemiariski on suurentunut, pyritään erityisen vähäiseen hypoglykemia-aikaan: 1% (alle 15 min) alle 3.9 mmol/l:ssa, ja riittää, että tavoitealueella ollaan 50% (≥ 12 tuntia) vuorokaudesta. Jos perusinsuliiniannoslukema (Uky) on noussut yli 50%:iin potilaan painosta (kg) tai se aiheuttaa yli 2-3 mmol/l yön aikaisen laskun verensokeritasoon tai alhaisia aamuyön glukoosiarvoja, niin perusinsuliiniannosta tulee vähentää ja ateriainsuliiniannoksia tarkentaa (tai siirtyä monipistohoitoon, jos on ollut pelkkä perusinsuliini käytössä).

Hiilihydraatit (hh) ovat energiaravintoaineita, jotka nostavat verensokeria. Kolme keskeistä energiaravintoaineryhmää ovat 1. proteiinit (eli valkuaisaineet, kuten liha, kala, makkara, kananmuna, juusto), 2. rasvat (kasviöljyt, voi, margariinit ja jossain määrin pähkinät ja siemenet) ja 3. loput ovat hiilihydraatteja (nopeita ja hitaita): vain niille (paitsi ei vihanneksille) annostellaan monipistohoitoisella pikainsuliinia.

Hiilihydraatteihin kannattaa perehtyä esimerkiksi Tampereen Diabetesyhdistyksen kaavion tai Diabetesliiton ohjeiden avulla.

Hiilihydraatit Tampereen Diabetesyhdistys ry

Apua hiilihydraattien määrän arviointiin Diabetesliitto

Ateriaparimittaukset (ennen ruokailua ja 2 h ruokailun jälkeen) ovat tärkeitä ateriainsuliinihoidon onnistumiselle. Jos glukoosi on korkea jo ennen ateriaa, sitä korjataan keskisuuressa insuliinitarpeessa annostelulla 1ky / 2 mmol/l tavoitellen yksilöllistä tasoa, esimerkiksi 7 mmol/l. Korjausannos määritellään yksilöllisesti ja sitä voi arvioida korjausinsuliinitaulukosta. Samanaikaisesti aterialle tulisi annostella pikainsuliinia myös hiilihydraatteja vastaava määrä, usein peruskaavalla 1 ky/ 10 g hiilihydraatteja, tai käyttäen yksilöllistä kaavaa. Näin esimerkiksi 2 dl lihamakaronilaatikolle (30 g hh) annostellaan peruskaavalla 3 yksikköä ateriainsuliinia.

Glukoosisensorointi säännöllisesti arvioituna ja hoitopäätösten tekoon käytettynä parantaa merkittävästi glukoositasapainoa etenkin insuliininpuutosdiabeteksen monipistohoidossa.

Libre-sensoroinnin aloituksen prosessi:

Kriteerinä jatkuvan glukoosiseurannan aloittamiselle pysyvästi on insuliinin monipistoshoito
Potilaan on sitouduttava skannaamaan verensokeria säännöllisesti vähintään 8 t välein
Yhteys oman alueen diabeteshoitajaan
Diabeteshoitaja konsultoi diabetesvastuulääkäriä, joka tekee päätöksen Libre-hoitokokeilun aloittamisesta
Ensin aloitetaan hoitokokeilu diabetesvastuulääkärin määrittelemäksi ajaksi (3-6 kk)
Diabetesvastuulääkäri määrittää potilaalle yksilölliset tavoitteet hoitokokeilua varten
Hoitokokeilun jälkeen vastaava apulaisylilääkäri tekee päätöksen jatkuvan glukoosiseurannan jatkumisesta
Oman alueen diabeteshoitaja konsultoi apulaisylilääkäriä
Jatkuvaa glukoosiseurantaa jatketaan, mikäli potilas hyötyy siitä
Jatkuvan glukoosiseurannan aktiivinen hyödyntäminen
Yksilöllisten hoitotavoitteiden saavuttaminen