Laihuushäiriön ennaltaehkäisy

Laihuushäiriön ennaltaehkäisy koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa

Ennaltaehkäisevää toimintaa tapahtuu kaikissa nuoren kehitysympäristöissä. Riskitekijöihin voidaan puuttua niin koulussa, oppilaitoksessa, nuorisotyössä, terveydenhuollossa kuin lastensuojelussakin. On tärkeää, että perustason työntekijät tekevät yhteistyötä. 

  • Vanhempien kasvatustyön tukeminen: esimerkiksi Lapset Puheeksi menetelmä (Mieli): toimiva arviointi- ja työmenetelmä, sisältää riski- ja suojatekijät. 
  • Nuoren tietoutta omasta hyvinvoinnistaan ja siihen vaikuttamisesta kehitetään terveystiedon opetuksen yhteydessä 7-9. luokilla. Opetuksessa kehitetään nuorten tietoja ja taitoja mm. terveydestä, elämäntavoista, terveystottumuksista, sairauksista, mielenterveydestä, seksuaalisuudesta sekä päihteistä.
  • Kun nuori tulee kouluterveydenhuollon terveystarkastukseen (terveydenhoitaja vuosittain, koululääkäri 1., 5. ja 8. luokalla), tai muuhun tarkastukseen, jossa todetaan nuorella laihuushäiriön riskitekijöitä, nuori kutsutaan keskustelemaan, vanhemmat mahdollisesti myös mukaan. Tarvittaessa pyydetään nuorta täyttämään Scoff-seula.
  • Opiskeluterveydenhuollossa terveydenhoitaja tekee terveystarkastuksen kaikille toisen asteen opiskelijoille ensimmäisenä opiskeluvuonna. Lääkäri tarkastaa opiskelijat pääsääntöisesti toisena opiskeluvuonna. Erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille tehdään lääkärintarkastus ensimmäisenä opiskeluvuonna. Korkea-asteen opiskelijoilla tehdään terveyskysely, jonka perusteella tarvittaessa terveydenhoitajan tarkastus. 
  • Kouluilta/oppilaitoksilta voidaan ohjata nuorta eri tahojen ylläpitämiin ryhmiin (tyttöryhmä, käyttäytymisen hallinnan ryhmä, itsetuntoryhmä, nettipohjaiset tsemppipalstat).
  • Oppilas/opiskelijahuoltoryhmä voi edistää koulun/oppilaitoksen tasolla tietoisuutta laihuushäiriöstä ja oppilashuollon toimijoiden koordinaatiota. 
  • Kouluissa/oppilaitoksissa on hyvä olla toimintamalli huolen herätessä: Toimintamalli (Terveysportti, pdf)

Sosiaalitoimen tulee kiinnittää huomiota perheisiin, joissa on vakavia sosioekonomisia, vuorovaikutuksen tai mielenterveyden ongelmia. Koulun oppilashuollossa koulukuraattorit toimivat terveydenhuollon kanssa yhdessä ennaltaehkäisemässä ja auttamassa laihuushäiriöön sairastumisen riskissä olevia nuoria. Koulukiusaamiseen puuttuminen on tärkeää. Lastensuojelu tarvitsee tuekseen hoidollista osaamista, nopeaa puuttumista, päihdekonsultaatioita, kartoitusta ym.

Tietoa laihuushäiriöstä

Muu ennaltaehkäisy

Laihuushäiriön ennaltaehkäisyä on terveen nuoruusiän kehityksen tukeminen ja laihuushäiriön riskitekijöiden vähentäminen sekä varhaisiin ja lieviin laihuushäiriöoireisiin puuttuminen. 

  • Laihuushäiriöltä suojaavia tekijöitä ovat monipuoliset ruokailutottumukset, hyväksyvä suhtautuminen omaan vartaloon ja kokoon, myönteinen käsitys itsestä, hyvä itsetunto sekä hyvä sosiaalinen tuki. Lasten ja nuorten kannustus, tukeminen ja onnistumisista annettu palaute muovaa itsetuntoa positiiviseksi. Vanhemmilla, kavereilla, koululla ja medialla on asiassa keskeinen merkitys. 
  • Jokainen lapsen ja nuoren lähipiirissä oleva voi vaikuttaa myönteisen itsetunnon ja kehonkuvan syntymiseen. 
  • Perheiden yhteisten aterioiden on todettu vähentävän syömispulmia ja -häiriöitä. Kuitenkin säännöllisten ruoka-aikojen ja yhdessä syömisen kulttuuri on murentunut. Pirkanmaan yläkouluikäisistä 39 % ilmoitti Kouluterveyskyselyssä (2019), ettei syö arkiaamuisin aina aamupalaa ja 35 % yläkouluikäisistä ei syö päivittäin koululounasta.    
  • Suomessa normaalipainoisista tytöistä jopa 20–34 % kokee itsensä ylipainoiseksi. Terveyden kannalta edulliset ja kulttuurin määrittävät painoihanteet ovat osin ristiriidassa keskenään. Vallitsevat kauneusihanteet ovat merkittävin nuorten naisten nimeämä laihduttamisen syy. 
  • Menestyksekkäille laihuushäiriöiden ehkäisyohjelmille yhteistä ovat olleet niiden kohdistaminen suuren riskin yksilöihin ennemmin kuin suurelle yleisölle, vuorovaikutteisuus ja ryhmämuotoiset ehkäisyohjelmat. Laihuushäiriöiden ehkäisystä on tietoa rajallisesti, joten lisätutkimusta asiasta tarvitaan. 
  • On tärkeää, että lapsille ja nuorille välittyy myönteinen syömisen, liikkumisen, oman vartalonsa ja itsensä hyväksymisen malli aikuisten oman toiminnan ja puheiden kautta kotona, koulussa, harrastuksissa ja vapaa-ajan ympäristöissä. 
  • Urheiluvalmentajien on tärkeä tietää riittävän ravitsemuksen merkitys ja osattava tunnistaa riskissä olevat nuoret

Esimerkkejä hyvän toimintakulttuurin luomisesta: 

  • Aikuiset ruokailevat yhdessä lasten ja nuorten kanssa. Ruokailutilanteesta tehdään mukava yhdessäolon hetki, jonka järjestämiseen lapset ja nuoret saavat osallistua. Yhdessä syömisellä on kokonaisvaltainen hyvinvointia tuova merkitys.
  • Ruoasta puhutaan arvostavasti ja siihen suhtaudutaan joustavasti. Aikuisten oma syöminen, puheet ja asenteet heijastuvat lasten ja nuorten ruokatottumuksiin. Ruokaan ja syömistilanteisiin liittyvä ehdottomuus, mustavalkoisuus ja kielteinen huomio voi vaikuttaa negatiivisesti.
  • Kohtuullinen herkuttelu on osa terveellistä syömistä. Ruoka tai herkut eivät ole kuitenkaan palkinto hyvästä suorituksesta tai käyttäytymisestä. Herkkujen poisjättäminen ei myöskään saa olla keino rangaista lasta tai nuorta. 
  • Kouluruokailusta tehdään mukava ja kiireetön, lasten ja aikuisten yhteinen virkistyshetki. Huomioidaan lapset ja nuoret, jotka jättäytyvät pois kouluruokailusta tai jäävät ruokailutilanteissa herkästi yksin. Kouluruokaa ei mustamaalata. 
  • Puhutaan mieluummin hyvistä ruokatottumuksista ja liikkumisesta kuin painosta.
  • Painosta puhutaan neutraalisti. Lapsen tai nuoren painoa tai ulkonäköä ei arvoteta. Kysytään, mitä mieltä lapsi tai nuori on painostaan.
  • Aikuiset puhuvat omasta kehostaan ja painostaan vain arvostavaan sävyyn lasten ja nuorten kuullen, eivätkä tee omasta painonpunnitsemisesta numeroa. 
  • Tuetaan lapsen ja nuoren hyvän itsetunnon kehittymistä kannustamalla, kuuntelemalla, osoittamalla välittämistä ja viettämällä aikaa hänen kanssaan. 
  • Otetaan aktiivisesti puheeksi median luoman mielikuvan sekä ihmisen yksilöllisen kehonrakenteen ja ulkonäön ristiriita. Tuetaan lasta ja nuorta hyväksymään oma yksilöllinen kehonsa. 
  • Jos lapsi puhuu omasta tai toisten kehostaan kielteisesti, puututaan asiaan ja kerrotaan, että jokainen on hyvä omanlaisenaan. 
  • Kannustetaan mieluisaan liikkumiseen, ei suorituksiin. Arvioidaan tuloksia yksilöllisen etenemisen perusteella, ei verrata toisiin. 
  • Opetetaan joustavuutta ja armollisuutta omiin suorituksiin nähden.

Ryhmäinterventiot: Friends - Tunne- ja vuorovaikutustaitojen harjoittelu osaksi arkea (Aseman lapset)

Kehuva -lähestymistapa, koulussa tehtäviä itsetuntoa vahvistavia interventioita ja verkkokoulutus

Nuoren laihuushäiriön ennaltaehkäisyn keinot 

Ennaltaehkäisevää toimintaa tapahtuu kaikissa nuoren kehitysympäristöissä. Riskitekijöihin voidaan puuttua niin koulussa, nuorisotyössä, terveydenhuollossa kuin lastensuojelussakin. On tärkeää, että perustason työntekijät tekevät yhteistyötä.

Nuorille suunnatuissa palveluissa, kuten nuorisokeskuksissa, voidaan vahvistaa nuoren tietoutta omasta hyvinvoinnista sekä tukea normaalia syömistä ja kehonkuvaa. Nuorisopalveluissa on myös mahdollisuus havaita ja puuttua lieviin laihuushäiriöoireisiin tai -ajatuksiin. Nuorisotoimessa ja etsivässä nuorisotyössä kohdataan myös nuoria, jotka eivät käy koulua. Säännöllisen päivärytmin puuttuminen voi olla riski laihuushäiriöoireiden kehittymiseen. Esimerkkinä perustason yhteistyöstä Lempäälässä toteutettu koulupudokkaiden hoitoon ohjaaminen.

Lisätietoa

Nuoren naisen ihannepaino -sosiokulttuurisia ja terveydellisiä näkökohtia (Terveysportti)

Aikuisten syömishäiriöiden hoito - systemaattinen kirjallisuuskatsaus (Pro gradu, Itä-Suomen yliopisto, pdf)

Ala kaveriksi oman kehosi kanssa (Tunne ja mieli)

Tutustu itseesi (Mieli)

Kehotunne ja kehoitsetunto (Väestöliitto)

Kehuva -lähestymistapa

Maistuva koulu

Neuvola- ja alakouluikäisen lapsen ylipainon puheeksiotto - Opas lapsiperheen kanssa työskentelevälle ammattilaiselle (THL, pdf)

Päivitetty 13.12.2024