Lieväoireisen laihuushäiriön hoito perusterveydenhuollossa

Epätyypillisestä syömishäiriöstä puhutaan, kun kaikki syömishäiriön diagnostiset kriteerit eivät täyty, mutta syömishäiriöön sopivaa oireilua on. Epätyypillisessä laihuushäiriössä oireilu voi olla lievempää mutta myös vakavasti terveyttä uhkaavaa ja erikoissairaanhoidon hoitoa vaativaa.

Lievät laihuushäiriöt hoidetaan perusterveydenhuollossa, jos

toimintakyky on hyvä
BMI on normaali (tai korkeintaan lievä alipaino) eikä ole somaattisia oireita
ei ole nopeaa tai merkittävää painonlaskua
syömisen ajatteleminen ei vaikuta arjen toimintakykyyn tai vie kohtuuttomasti psyykkistä energiaa
kehonkuvan vääristymää ei ole tai se ei ole vakava
kyseessä on urheilijan syömisongelmat ja henkilö itse tunnistaa ongelman ja on valmis sitä korjaamaan (ja edelliset ehdot eivät täyty)
mukana ei ole vaikeaa komorbiditeettia (masennus, ahdistus, autismin kirjon häiriöt)

Lievä syömishäiriöoireilu voi edeltää varsinaista syömishäiriötä. Varhainen ja tehokas interventio perusterveydenhuollossa on paras tapa ehkäistä vaikeamman syömishäiriön kehittyminen. Ongelman tunnistaminen on tärkeää ja usein vaikeaakin. Lievätkin oireet tulee tunnistaa, huomioida ja ottaa vakavasti sekä tarjota apua, esim. kun normaalipainoisen nuoren kehonkuva on vääristynyt, nuori haluaa noudattaa tarpeettomia dieettejä tai nuori kokee ulkonäköpaineita. Usein tarvitaan seurantaa ja useampia tapaamisia ennen kuin ongelman todellinen luonne selviää. Tässä on hyvä hyödyntää tarpeen mukaan opiskeluhuollon eri ammattilaisten tapaamisia; terveydenhoitaja, lääkäri, kuraattori, psykiatrinen sairaanhoitaja, ravitsemusterapeutti, psykologi, fysioterapeutti. Kirjallinen hoitosuunnitelma on lievemmissäkin oireissa hyödyllinen, jos mukana on useita ammattilaisia. Myös perhe / läheiset on syytä ottaa mukaan hoitoon mahdollisimman varhain.

Keskeinen onnistumisen edellytys on henkilön oma halu muutokseen. Työntekijän tehtävä on luoda toimiva yhteistyösuhde, herätellä hoitomyönteisyyttä ja tukea käyttäytymisen muutosta. Keinoja on paljon, mutta aikaa ja kärsivällisyyttä vaaditaan.

Toimenpiteet epäiltäessä/selvitettäessä laihuushäiriöoireilua:

Somaattisten laihtumisen syiden poissulku
Altistavien/ taustalla olevien tekijöiden selvittely: perhetilanne, harrastukset, ihmissuhteet, mahdollinen kiusaaminen, mieliala, nepsy-pulmat, päihteet, oireilun kesto (usein kehoahdistusta ollut ainakin vaihtelevasti jo vuosia hoitoon hakeuduttaessa), traumatapahtumat / -kokemukset
Ruokatottumusten ja mahdollisten kompensaatiokeinojen (oksentaminen, aterioiden skippailu, ruokasäännöt ja muu syömisen rajoittaminen, liikunta, lääkkeet) kartoitus ja arviointi, esim. ruoka- / oirepäiväkirja apuna
Mahdollisten aliravitsemuksen oireiden kartoittaminen
Normaalin ruokailun tukeminen (ateriarytmi, riittävä, joustava syöminen, nälän tunteen tunnistaminen ja kuunteleminen), tarvittaessa täsmäsyöminen, henkilökohtainen ateriasuunnitelma
Psykoedukaatio aliravitsemuksen vaikutuksista
Psykoedukaatio normaaliin fysiologiseen kehitykseen liittyvistä muutoksista, nuoren ajatusten realisointi: esim. pituuskasvun ja murrosiän kehityksen myötä painon tuleekin nousta useita kiloja
Seurantakäynnit vähintään kuukauden välein, myös somaattinen seuranta (kasvu, RR, syke, mens)

Materiaalia työskentelyn tueksi

Ahminnan omahoito-ohjelma (Mielenterveystalo)

Tietoisen läsnäolon omahoito-ohjelma (Mielenterveystalo)

Syömishäiriöt (Mielenterveystalo)

Lautasmallit (Ruokavirasto)

Ruokakolmio (Ruokavirasto, pdf)

Tasapainoa -materiaalilla pyritään ennaltaehkäisemään syömishäiriöitä

Ravinto (Terve koululainen)

Vartalokuvia:

Kehonkuvatesti tytöt ja pojat (pdf)

Nuoren kehonkuvat (pdf)

Vartalon luokitteluasteikko (pdf)