Syömishäiriön tunnistaminen

Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon terveystarkastuksilla on ratkaiseva rooli laihuushäiriön tunnistamisessa. Syömishäiriöt alkavat usein kasvuiässä ja voivat jatkua aikuisuuteen. Niiden hoidossa tarvitaan somaattista ja psykiatrista erityisosaamista. Varsinkin vakavien häiriöiden hoito tulee keskittää yksikköön, jossa on erityisosaamista. 

Miten terveydenhuollossa voidaan tunnistaa

a. Perusterveydenhuoltoon, erityisesti koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon   hakeutuminen 

b. Terveystarkastuksessa esiin tuleva huoli ja ongelman havaitseminen  

c. Vanhempien, läheisten, ystävien tai oppilaitosyhteisön huoli

  • Ensiarvioaikaa terveydenhuollossa on tarjottava mahdollisimman pian yhteydenotosta
  • Vanhemmat tai läheiset mukaan ensimmäiselle käynnille
  • On mahdollista, ettei nuori tunnista itsellään olevan kyseessä syömishäiriön aiheuttamaa oireilua tai ei kuvaa tyypillisiä oireita vaikka niitä olisikin (esim. lihomisen pelko, vääristynyt kehonkuva)
  • Varhainen puuttuminen ja seurannan järjestäminen lievissä oireissa
  • Ohjaus lääkärin vastaanotolle, hoitoon ohjaus ja seurannan järjestäminen    
  • Kasvukäyristä saatava informaatio tärkeä: (suhteellisen) painon lasku, BMI- tai iso-BMI lasku

Tärkeitä huomion kohteita ja työkaluja 

  • Kuukautisten poisjäänti on jo vakavan häiriön merkki
  • Syömiskäyttäytymisen muutos normaalipainoisella on aina huomioitava
  • Liikuntatottumuksien muutos 
  • Kompensaatiokäyttäytyminen (liikkuminen, oksentelu, lääkkeet)
  • SCOFF-mittari seulontatyökaluna etenkin laihuushäiriön epäilyssä: Syömishäiriökysely (SCOFF) (Mielenterveystalo)
  • Syömistapakysely BES (Mielenterveystalo) jolla arvioidaan ahmimistaipumusta
  • Somaattisen tilan perusselvitykset laboratoriokokeina

Varhainen puuttuminen

  • Painon seuranta riittävän tiiviisti, jos huomattu poikkeamaa 
  • Huoltajien ja läheisten osallistaminen 
  • Tiedon antaminen (psykoedukaatio)
    • ravitsemus, liikunta, syömishäiriön oireet, syömishäiriön seuraamukset
  • Motivointi muutokseen 
  • Apuna itsearviointimittarit
  • Oppilas- tai opiskeluterveydenhuolto tarvittaessa mukaan
  • Tarvittaessa erikoisalojen konsultointi riittävän ajoissa 
  • Ravitsemusohjauksen antaminen  
    • vastaanotolla annettu informaatio
    • kirjallinen materiaali jaettavaksi 
    • ravitsemusterapeutille ohjaaminen
  • Alueellisten hoitopolkujen tunteminen, lähetteet
  • Toipumisvaiheessa riittävän seurannan järjestäminen 

Päivitetty 11.12.2024