Oikeudenkäynti seksuaalirikoksissa

Oikeudenkäynti tapahtuu pääsääntöisesti rikoksen tekopaikan tuomioistuimessa. Oikeudenkäynti tarkoittaa seksuaalirikoksissa yleensä suullista pääkäsittelyä, johon käräjäoikeus kutsuu paikalle kaikki asianosaiset ja todistajat. Kutsun saaneiden on saavuttava paikalle sakon uhalla. Istunto voi peruuntua, jos kaikki asianosaiset eivät ole paikalla. Istunto pyritään aloittamaan kutsussa ilmoitettuun kellonaikaan, mutta alkaminen voi viivästyä monesta eri syystä. Mahdollisen odottelun ja käsittelyn venymisen takia oikeudenkäyntiin onkin hyvä varata koko päivä.

Oikeudenkäynnit ovat lähtökohtaisesti julkisia, mutta seksuaalirikoksissa tuomioistuin voi asianomistajan (= uhrin) tai syyttäjän pyynnöstä määrätä asian käsiteltäväksi suljetuin ovin ja aineiston pidettäväksi salassa. Pyyntö on hyvä esittää oikeudelle etukäteen asianajajan välityksellä tai viimeistään oikeudenkäynnin alussa. Suljetuista ovista päätetään oikeudenkäynnin alussa. Uhrilla saa olla istunnossa tukenaan asianajaja ja tukihenkilö, vaikka juttu käsiteltäisiin muuten suljetuin ovin. Myös tulkki, alaikäisen vanhemmat/huoltajat tai edunvalvojan sijainen ja sosiaalityöntekijä saavat olla läsnä tarvittaessa.

Oikeudessa syyttäjä ajaa rangaistusvaatimuksia. Syyttäjä ei aja arvioon perustuvia korvausvaatimuksia kuten kipu-, särky- tai kärsimyskorvauksia, joten uhri tarvitsee seksuaalirikoksissa korvausten ajamisen tueksi aina asianajajan, jonka hän saa maksutta valtion varoista. Uhrilla on syytä olla oikeudessa lisäksi henkisenä tukena tukihenkilö (esimerkiksi Rikosuhripäivystyksestä, Juridinen neuvonta ja tuki seksuaalirikoksen uhrille). Oikeudenkäynti ahdistaa ja pelottaa useimpia uhreja, joten uhri tarvitsee oikeaa tietoa sekä psyykkistä ja oikeudellista tukea jo ennen oikeudenkäyntiä sekä sen aikana, jotta oikeudenkäynti ei traumatisoisi häntä uudelleen.

Uhrin luotettava ja uskottava kertomus on usein tärkein näyttö seksuaalirikosasiassa. Alle 18-vuotiaiden seksuaalirikosten uhrien kertomus yleensä videoidaan esitutkinnassa ja kertomus katsotaan oikeudessa tuolta tallenteelta. Joskus tietyissä tilanteissa näin voidaan tehdä myös, vaikka uhri olisi täyttänyt 18 vuotta. Ajatus tekijän kohtaamisesta oikeudessa tai kokemuksen yksityiskohtaisesta kertomisesta ahdistavat usein uhria. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiseksi on tärkeää, että uhrin kuulemiselle luodaan turvalliset olosuhteet. Se edellyttää usein käytännön järjestelyjä, esimerkiksi odotustila- ja sermijärjestelyjä, jotta uhrin ei tarvitse kohdata tekijää. Asianajajan tai tukihenkilön on hyvä sopia näistä järjestelyistä oikeuden kanssa etukäteen.

Istunnossa asianomistajaa pyydetään yleensä ensin antamaan kertomuksensa vapaasti. Sen jälkeen hänelle esitetään tarkentavia kysymyksiä. Niitä voi esittää syyttäjä, puheenjohtaja, osapuolten avustajat ja syytetty. Uhrilla on oikeus esittää kysymyksiä vastaavasti todistajille ja syytetylle. Varsinkin syytetyn puolustuksen esittämät kysymykset voivat tuntua uhrista epämiellyttäviltä, koska niiden tarkoitus on kyseenalaistaa uhrin kertomusta. Syytetty voi yrittää myös vierittää tapahtunutta uhrin vastuulle, vähätellä tai kiistää koko teon. Kun uhria on valmisteltu tähän, hänen on helpompi olla loukkaantumatta tai provosoitumatta näistä. 

Oikeudenkäynnissä asianomistajalla on nk. negatiivinen totuusvelvollisuus: hänellä ei ole velvollisuutta puhua, mutta kaikki mitä hän puhuu, on oltava totta. Vastaajalla ei ole velvollisuutta puhua totta, ja hän voi halutessaan vaieta kokonaankin. Syyttäjän tehtävänä on näyttää toteen tapahtunut rikos ja sen tekijä, eikä syytetyn tarvitse häntä siinä auttaa. Oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluu myös, että syytetty esittää kysymyksiä henkilöille, jotka kertovat hänen syyllisyydestään. Jos oikeudenkäynnissä käytetään näyttönä esitutkinnassa tehtyä tallennetta eikä epäillyn kyselyoikeutta voida siten toteuttaa oikeudenkäynnissä, tulee tästä epäillyn oikeudesta huolehtia jo esitutkintavaiheessa esitutkintalain 9 luvun 4 §:n mukaisin menettelyin.

Oikeudenkäynnin kulku

Rikosasian käsittelyä oikeudessa johtaa puheenjohtaja, joka on lainoppinut tuomari. Vakavammissa rikoksissa käsittelyyn osallistuu kolme lainoppinutta tuomaria tai yksi lainoppinut tuomari ja kaksi lautamiestä eli maallikkotuomaria. Paikalla on myös käräjäsihteeri sekä syyttäjä ja asianosaiset avustajineen.

Istunnon aluksi puheenjohtaja kutsuu saliin kaikki asianosaiset avustajineen sekä todistajat. Jos kaikki ovat paikalla, todistajat poistuvat odottamaan salin ulkopuolelle ja istunto voidaan aloittaa. Oikeudenkäynti etenee yleensä seuraavasti:

1. Paikallaolijoiden toteaminen.
2. Päätös asian käsittelystä suljetuin ovin (jos sitä on pyydetty).
3. Syyttäjä esittää syytteen ja muut vaatimukset.
4. Asianomistaja eli uhri esittää vaatimuksensa.
5. Vastaaja eli epäilty vastaa lyhyesti kantansa vaatimuksiin.
6. Syyttäjän avauspuheenvuoro eli asian tarkempi esittely.
7. Asianomistajan ja vastaajan puheenvuorot.
8. Kirjallisten todisteiden esittäminen ja asianosaisten ja todistajien kuuleminen.
9. Asianosaisten loppupuheenvuorot.
10. Keskustelu seuraamuksista.

Kun nämä vaiheet on käyty loppuun, jää tuomioistuin harkitsemaan päätöstään. Asian ratkaisuun vaikuttavat vain ne asiat, jotka on tuotu esiin itse oikeudenkäynnissä. Tekijän tuomitseminen rangaistukseen edellyttää, ettei syyttäjän esittämä näyttö ole jättänyt tuomioistuimen jäsenille mitään järkevää epäilyä syytetyn syyllisyydestä. Tuomitsemiskynnys on korkeampi kuin syyteharkinnan kynnys (”todennäköiset syyt”).

Oikeus voi antaa päätöksensä joko heti istunnon lopuksi tai myöhemmin kirjallisena. Jälkimmäisessä tapauksessa istunnossa ilmoitetaan ajankohta, jolloin uhri tai tämän asianajaja voivat noutaa päätöksen käräjäoikeuden kansliasta. Päätöksestä ilmenevät tuomio, sen perustelut ja asianomistajalle tuomitut korvaukset. Oikeudenkäynnit ja tuomioistuimen ratkaisut ovat lähtökohtaisesti julkisia, mutta seksuaalirikoksissa on tavallista, että oikeudenkäyntiaineisto määrätään salaiseksi ja julkista on vain tuomio siinä kerrotuin osin.

Todistajana oikeudessa

Todistaja saa kirjallisen kutsun oikeudenkäyntiin. Hänen on tultava oikeuteen kutsussa mainittuna aikana. 
Koska käsittelyaikaa on vaikea arvioida, todistajan kannattaa varautua odottelemaan vuoroaan. Todistajat kutsutaan yksi kerrallaan nimeltä oikeussaliin. Todistaja on salissa vain sen ajan, jonka hänen todistamisensa kestää. Todistaja ei kuitenkaan saa poistua oikeuden istuntopaikalta ennen kuin asian käsittely on päättynyt, ellei oikeuden puheenjohtaja ole antanut siihen lupaa.

Todistajan odotetaan kertovan oikeudessa omista asiaa koskevista havainnoistaan. Asiantuntevan todistajan, esimerkiksi psykologin, lausunnolta odotetaan omien havaintojen kertomisen lisäksi käytettyjen tutkimusmenetelmien, sovellettujen kokemussääntöjen, niiden luotettavuuden ja mahdollisten
virhelähteiden selvittämistä sekä johtopäätösten esittämistä neutraalilla, puolueettomalla ja maallikolle ymmärrettävällä tavalla. Asiantuntevalla todistajalla on myös velvollisuus palauttaa mieleensä tapaukseen liittyvät asiat ennen oikeudenkäyntiä.

Todistajalla on nk. positiivinen totuusvelvollisuus: hänen on vastattava esitettyihin kysymyksiin sekä kerrottava oma-aloitteisesti ja totuudenmukaisesti kerrottava kaikki, mitä hän tutkittavasta asiasta tietää. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijatodistajan salassapitovelvollisuus väistyy tämän velvollisuuden edestä, jos asiakas on antanut suostumuksensa todistamiselle, tai jos on kyse rikoksesta, josta voi saada vankeutta kuusi vuotta tai enemmän. Salassapito-velvollisuus ei estä myöskään kertomasta asioita, jotka ovat lapsen edun mukaisia lastensuojelulain perusteella.

Todistajan kuulustelussa kysymyksiä voivat esittää todistajan nimennyt osapuoli ja muut asianosaiset. Vastapuolen kysymykset voivat olla joskus hyvinkin kiperiä, kärjekkäitä ja johdattelevia, koska vastapuolen tavoitteena on rakentaa ja vahvistaa vaihtoehtoisia selitysmalleja sekä horjuttaa syyttäjän todistelua tai todistajan uskottavuutta. Kysymykseen, johon vastaamiseen todistajan asiantuntemus, tieto tai muistikuvat eivät riitä, on hyvä vastata: ”en tiedä” tai ”en muista”.

Todistajalla on oikeus kulukorvauksiin todistamisesta aiheutuneista matkakuluista ja tulonmenetyksestä sekä päiväraha.

Tuomiosta valittaminen ja hovioikeuden käsittely

Jos osapuolet eivät valita tuomiosta, se jää pysyväksi, eli tuomio on lainvoimainen. Jos tuomittu, syyttäjä tai asianomistaja ovat tyytymättömiä käräjäoikeuden tuomioon, heidän on ilmoitettava tyytymättömyytensä 7 päivän kuluessa tuomion antamisesta. Varsinainen valitus hovioikeuteen on tehtävä 30 vrk:n kuluessa tuomiosta. Uhrin kannattaa kuunnella asianajajansa neuvoja ennen valituspäätöksen tekoa, ja hän tarvitsee asianajajan apua myös valituksen muotoilussa. Uhrilla on edelleen oikeus maksuttomaan asianajajaan, mikäli syyttäjä tai vastapuoli valittaa tuomiosta. Juridinen neuvonta ja tuki seksuaalirikoksen uhrille

Hovioikeus käsittelee ensin valituksen ja päättää, myöntääkö se asialle jatkokäsittelyluvan, jos sellainen vaaditaan. Lievempien rikosasioiden valitusoikeutta on rajoitettu, mutta seksuaalirikoksissa lupa usein myönnetään tai sitä ei edes vaadita. Tällöin hovioikeus järjestää yleensä suullisen pääkäsittelyn. Hovioikeuden käsittely tapahtuu tyypillisesti noin vuoden kuluttua käräjäoikeuden tuomiosta. Hovioikeuden käsittely on usein raskasta uhrille, koska se pakottaa tämän käymään traumaattiset tapahtumat jälleen yksityiskohtaisesti läpi. Uhri tarvitseekin asianajajan lisäksi tuekseen myös tukihenkilön hovioikeuden käsittelyyn. Mahdollisuuksien mukaan tukihenkilön olisi hyvä olla sama henkilö kuin uhrilla on ollut käräjäoikeudessa. Hovioikeuden istunto etenee pääosin samalla kaavalla kuin käräjäoikeuden istunto, mutta hovioikeudessa asian ratkaisevat pelkästään lainoppineet tuomarit. 

Hovioikeuden tuomioon tyytymätön voi hakea valitusoikeutta edelleen korkeimmasta oikeudesta.

Lähteet

Rikosuhripäivystys (RIKU), Tukea ja neuvontaa rikosprosessissa seksuaalirikoksen uhrille

Oikeuslaitos, Rikosasiat