Kihomato, ohje ammattilaisille

Ohje päivitetty 10.1.2023

Mikä on kihomato?

Kihomato (Enterobius vermicularis) on 3–13 mm pituinen vaalea ja sukkulamainen loinen, joka asuu ihmisen suolistossa umpisuolen alueella. Kihomatoja tavataan ainoastaan ihmisellä. Ne ovat kiusallisia mutta vaarattomia.

Kihomato tarttuu munien välityksellä

Tartunta saadaan kihomadon munista, jotka joutuvat käsien välityksellä suuhun. Munat voivat otollisissa olosuhteissa pysyä pinnoilla ja tekstiileissä tartuttavina viikkokausia. Kihomatotartunnan saaneella madot tulevat öisin paksusuolesta peräaukon seutuun munimaan ja palaavat sen jälkeen takaisin suolistoon. Tahmeita madonmunia joutuu peräaukon seutua raavittaessa käsiin ja kynsien alle, sekä mm. vaatteisiin ja pehmoleluihin. Käsien tai pintojen välityksellä suuhun joutuvista munista kehittyy suolistossa uusi mato noin kuukaudessa. Madot elävät noin 1–3 kuukautta.

Oireena voimakas peräaukon seudun kutina

Itämisaika tartunnasta oireisiin on noin kuukausi. Oireena on peräaukon seudun kutina etenkin yöllä. Lisäksi voi esiintyä vulvan kutinaa ja iho- ja limakalvorikkoja raapimisen seurauksena. Tartunta ei kuitenkaan aina aiheuta oireita.

Mistä tietää, että kyseessä on kihomato?

Diagnoosi tehdään matojen havaitsemisen ja matonäytteen perusteella. Liikkuvia matoja voi nukkumaan menon jälkeen havaita peräaukon ympärillä taskulampun valossa. Varminta on kuitenkin ottaa näyte (F-Enve-O, 2053) heti aamulla potilaan herättyä, ennen pesulla ja wc:ssä käyntiä. Keittosuolaan kastetulla pumpulitikulla hierotaan peräaukon seutua ja työnnetään lopuksi n. 0,5 cm peräaukon sisään. Tikku laitetaan kierrekorkilliseen putkeen, jossa on 1 ml 0,9 % NaCl-liuosta. Näyte voidaan ottaa myös kirkkaalla teipillä perianaalialueelta, jolloin teippi lähetetään tutkittavaksi objektilasille liimattuna muovipussissa laboratorioon.

Hoitona lääkehoito

Kihomatojen häätämiseen tarvitaan yleensä lääkehoitoa. Koska madon munat tarttuvat helposti henkilöstä toiseen, kaikki perheenjäsenet hoidetaan. Lääkitys uusitaan parin viikon kuluttua, koska se ei tehoa madon muniin. Oikeaan aikaan annetulla uusintalääkityksellä varmistetaan, että munista kehittyneet uudet madot häviävät ennen kuin pääsevät munimaan.

Ensisijaisesti apteekista ilman reseptiä saatava pyrviiniembonaatti (Pyrvin 100 mg tabl).

• Kerta-annoksena 1 tabletti / 10–15 kg. Tabletin voi halkaista tai pilkkoa.
• Annos uusitaan parin viikon kuluttua, sillä kihomatolääkkeet eivät tuhoa munia, joita saattaa jäädä runsaastikin kehittymään.
• Myös oireettomat perheenjäsenet hoidetaan.
• Lääke värjää ulosteet punaiseksi.

Vaihtoehtona mebendatsoli (Vermox 100 mg tabl), resepti tarvitaan.

• Yli 1-vuotiaille 1 tabletti, alle 1-vuotiaille ½ tablettia kerta-annoksena.
• Hoito toistetaan parin viikon kuluttua.
• Ei suositella käytettäväksi raskauden aikana.

Kihomatotartunnan saaneen hoito sosiaali- tai terveydenhuollon toimipisteessä

Kihomatotartunnan saanut hoidetaan terveydenhuollon toimintayksiköissä kosketusvarotoimia noudattaen hoitojakson ajan. Sosiaalitoimen toimintayksiköissä noudatetaan tavanomaisia varotoimia ja hyvää käsihygieniaa.

Tartunnan saanut pesee kädet huolellisesti vedellä ja saippualla ennen ruokailuja ja WC-käyntien jälkeen. Pelkkä käsihuuhteen käyttö ei riitä. Kynnet leikataan lyhyeksi, jotta munia ei tartu sormiin tai kynsien alle. Peräaukon seutua ei saa raapia.

Hoidon jälkeisenä päivänä

• Tartunnan saaneen kaikki vaatteet vaihdetaan ja jatkossa päivittäin. Alushousut vaihdetaan kahdesti päivässä viikon ajan.
• Tartunnan saaneen omat vaatteet pakataan muovipussiin ja lähetetään kotiin pesuun.
• Kaikki vuodevaatteet vaihdetaan puhtaisiin päivittäin
• Patjat pyyhitään tai imuroidaan ja tarvittaessa patjanpäälliset vaihdetaan.

Pyykin käsittely

• Vuodevaatteet (peite, tyyny, lakanat, tyynyliina ja patjansuojus) sekä pyyhkeet kaksoispakataan: ensin veteen liukenevaan pyykkipussiin, joka laitetaan keltaiseen pyykkipussiin. Pussiin laitetaan merkintä "kihomatoja".
• Pussia ei saa pudottaa kuiluun.

Siivouksessa käytetään kertakäyttöisiä siivouspyyhkeitä. Huone siivotaan normaalisti. Tutkimus- ja hoitovälineet puhdistetaan normaalin käytännön mukaisesti. Lelut vaihdetaan ja puhdistetaan päivittäin. Pesua kestämättömät lelut otetaan pois käytöstä kuukauden ajaksi. Pehmolelut pestään.