Huuli- ja suulakihalkiolapset

Sikiökautisesta kehityshäiriöstä johtuvat suulaen ja ylähuulen halkiot ovat yleisimpiä synnynnäisiä epämuodostumia Suomessa. Lapsia, joilla on huuli- ja/tai suulakihalkio, syntyy noin 120 vuodessa. Halkio voi aiheuttaa ulkonäkö-, syömis-, puhe-, korva-, hampaisto- ja purentaongelmia.

Taysissa syntyvästä huuli- ja suulakihalkiolapsesta tehdään heti syntymän jälkeen lähete HUS:n huuli- ja suulakihalkiokeskus Husukeen, jonne halkiolasten plastiikkakirurgia on koko Suomesta keskitetty. Ensimmäinen korjausleikkaus tehdään jo alle yhden vuoden iässä. Myöhempien leikkausten tarve riippuu halkion tyypistä ja vaikeusasteesta ja liitännäisongelmista.

Helsingissä tapahtuvan korjauskirurgian ohella Taysin alueella onko Pirkanmaan alueella vai Taysissa syntyneitä halkiolapsia hoidetaan ja seurataan foniatrian poliklinikalla, mutta osaksi hoito on myös keskitetty Tays keskussairaalan suu- ja leukasairauksien poliklinikalle. Hoito on usean erikoisalan yhteistyötä, johon osallistuvat muun muassa suukirurgi, oikojahammaslääkäri, korvalääkäri, puheterapeutti ja sosiaalityöntekijä.

Halkiolasten puheterapia ja seuranta

Foniatrian poliklinikalla puheterapeutti arvioi lapsen syömistä vastasyntyneenä ja kuuden kuukauden iässä. Sen jälkeen syömistä ja puheen kehittymistä arvioidaan 12 ja 18 kuukauden iässä. Foniatrin vastaanotolle lapsi kutsutaan lapsen ollessa kaksi-, kolme- ja neljävuotias. Käynneillä arvioidaan neurologista kehitystä sekä suulaen rakennetta ja toimintaa.

Isommille lapsille tehdään tarvittaessa puheen nenäsointisuusmittaus nasometrin avulla. Tutkimus on kivuton. Lapselle laitetaan päähän "kypärä", jossa on kaksi mikrofonia. Nasometri mittaa puhuessa suusta ja nenästä tulevan ilman määrää.

Foniatrian poliklinikan moniammatilliseen työryhmään lapsi kutsutaan, kun on tarve pohtia kuntoutusta eri alojen asiantuntijoiden kesken. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi mietittäessä kouluikäisen lapsen kirurgisen hoidon tarvetta ja aikataulua. Seuranta voi jatkua aikuisikään saakka.