Huostaanotetun lapsen kotiuttamisen palvelupolku

Sijoituksen alussa sosiaalityöntekijä, perhe ja sijaishuoltopaikka käyvät läpi perheen jälleenyhdistämisen mahdollisuuksia, kun lapsi siirtyy sijaishuoltoon. Lapselle ja tarvittaessa myös vanhemmalle tehdään asiakassuunnitelma, jossa sovitaan

• mitä lapsen kotiinpaluulta edellytetään, ja
• millaista tukea perhe tarvitsee.

Jos se on lapsen edun mukaista, vanhempi on mukana lapsen arjessa jo sijaishuollon aikana. Vanhempi voi osallistua lapsen asioiden hoitamiseen, kuten koulunkäyntiin ja harrastuksiin, ja lapsen kotona olemista voidaan lisätä vähitellen. Näin perhe ja työntekijät saavat yhdessä kokemusta siitä, millaista lapsen arki olisi kotona.

Joskus vanhemman elämänhallinta, yhteistyökyky viranomaisten ja sijaishuollon kanssa tai kyky suojella lasta voi rajoittaa sitä, kuinka paljon vanhempi voi olla mukana lapsen asioiden hoitamisessa. Vanhemmalle järjestetään tarvittaessa tukea esimerkiksi aikuissosiaalityön, päihdepalveluiden tai terveyspalveluiden kautta.

Huostaanoton perusteita arvioidaan säännöllisesti asiakassuunnitelmaneuvotteluissa. Riittävän pitkäaikaiset muutokset huostaanoton syissä voivat mahdollistaa kotiutuksen valmistelun. Vaikka lapsi ei vielä voisi palata kotiin, perheen yhteistä aikaa voidaan joskus lisätä esimerkiksi kotijaksoilla ja tapaamisilla. Lapsella on oikeus kaikkiin perheisiinsä, ja yhteydenpitoa tuetaan lapsen edun mukaisesti

Jos kotiutuminen alkaa vanhemman tai 12 vuotta täyttäneen lapsen mielestä olla ajankohtaista, on hyvä olla yhteydessä lapsen asioista vastaavaan sosiaalityöntekijään. Jos tilanne on selkeä, sosiaalityöntekijä voi ohjata vanhempaa suoraan huostaanoton purkuhakemuksen tekemisessä. Myös sosiaalityöntekijä voi ottaa puheeksi kotiutumisen valmistelun, jos perheen tilanteessa tapahtuu muutoksia.

Joskus tilannetta on kuitenkin hyvä vielä pohtia yhdessä ennen hakemuksen jättämistä, ja tätä varten voidaan järjestää erillinen asiakassuunnitelmaneuvottelu tai muu verkostotapaaminen. Tapaamisessa käydään yhdessä läpi lapsen senhetkinen tilanne, perheen arki ja voimavarat sekä se, millaista tukea kotiutuminen edellyttäisi.

Tapaamisessa voidaan keskustella esimerkiksi:

• miten lapsen arki sujuu sijaishuollossa
• millainen suhde lapsella on vanhempaan ja muihin läheisiin
• millaista lapsen arki olisi vanhemman luona
• millaisia muutoksia perheessä on tapahtunut
• millaista tukea vanhempi ja lapsi tarvitsevat kotiutumiseen
• miten kotiin siirtymistä voitaisiin valmistella turvallisesti ja vaiheittain

Tapaamisen tavoitteena on muodostaa yhteinen ymmärrys siitä, onko kotiuttamisen selvittäminen ajankohtaista ja millaisella aikataululla prosessia olisi lapsen edun kannalta hyvä edistää. Samalla sovitaan seuraavista askelista sekä siitä, ketkä työntekijät ovat perheen tukena.

Perheen, lastensuojelun työntekijöiden ja sijaishuollon kanssa pidetään aloitustapaaminen, jossa tehdään huostaanoton lopettamisen arviointityön suunnitelma ja asiakassuunnitelma.

Sosiaalityöntekijä pyytää tarvittavat lausunnot. Samalla käynnistyy kotiutusvaiheen aloitus. 

Kun lapsi on ollut pitkään sijaishuollossa, on tärkeää, että ennen kotiutumista perhe olisi mahdollisuuksien mukaan jo päässyt elämään yhdessä yhä enemmän tavallista, toistuvaa arkea. Kotiharjoittelun ja vanhemman arjen osallistumisen lisäämisestä sovitaan asiakassuunnitelmassa. Tavoitteena on, että yhteisessä arjessa olisi mukana koulupäiviä, harrastuksia, iltarutiineja, tavallisia riitatilanteita ja väsymystä. Kyse ei ole vierailuista tai lomista.

Joskus esimerkiksi pitkän välimatkan vuoksi tämä ei ole kaikilta osin mahdollista, mutta silloinkin vanhempaa kannustetaan osallistumaan mahdollisuuksien mukaan lapsen hoitoneuvotteluihin ja verkostopalavereihin, sekä lapsen asioiden hoitamiseen koulunkäyntiin ja vaikkapa harrastuksiin liittyen. Tavoitteena on, että sekä vanhemmalle että lapselle syntyy realistinen käsitys siitä, mitä yhdessä eläminen ja lapsen arjesta vastaaminen tarkoittaa.
Tämä vaihe voi sijoituksen keston mukaan kestää esimerkiksi 6 kk–1,5 vuotta ennen, kuin lapsen sijaishuoltopaikka muutetaan väliaikaisesti kotiin enintään 6 kuukaudeksi. Lue lisää palvelupolusta kohdasta Väliaikainen sijoitus kotiin.

Huolellinen varmistuminen kotiutuksen onnistumisen mahdollisuuksista on tärkeää, jotta minimoidaan uudet isot väliaikaiset muutokset lapsen elämässä. Erityisesti laitoshoidossa olleen lapsen kohdalla on huomioitava, ettei tuttuun sijaishuoltopaikkaan välttämättä enää pääse, jos kotiutus epäonnistuu.

Perheen jälleenyhdistäminen edellyttää työskentelyä koko perheen kanssa. Kotiutus ei koske vain lasta ja vanhempaa, vaan koko perheen arkea, vuorovaikutusta ja toimintatapoja. Työskentelyssä huomioidaan perheenjäsenten väliset suhteet, roolit ja kuormitustekijät, ja tuetaan perhettä muutoksessa. Tavoitteena on rakentaa toimiva, turvallinen ja ennakoitava arki lapselle koko perheen voimin.

Lapsen mielipiteen selvittäminen kuuluu olennaisena osana koko selvitysvaiheeseen. Lapsen mielipide selvitetään lapsen iän ja kehitystason mukaisilla menetelmillä, jotta kaiken ikäiset lapset tulevat kuulluiksi.

Lapsen kanssa käydään läpi:

• mitä hän ajattelee perheestään ja läheisistään
• mitä hän ajattelee mahdollisesta kotiuttamisesta
• millaisia toiveita, huolia ja odotuksia hänellä on

Sosiaalityöntekijä pyrkii tapaamaan lasta ja tutustumaan häneen hyvin koko huostaanoton ja sijoituksen ajan, jolloin sosiaalityöntekijälle muodostuu käsitys lapsen mielipiteestä koko huostaanoton ajalta, ei ainoastaan yksittäisessä tapaamisessa.

Lapsen mielipide kirjataan ylös osana selvitystä ja huomioidaan kokonaisarvioinnissa lapsen edun näkökulmasta.

Lapsen kotiuttaminen sijaishuollosta vaatii huolellisen selvityksen tekemistä, ja sen sisällöstä sovitaan yhteisessä aloituspalaverissa. Palaveriin osallistuvat perhe, sijaishuollon työntekijät, sosiaalityöntekijä ja mahdollinen perheen kotiutusta tukeva työntekijä kuten perhetyöntekijä. Palaverissa sovitaan arvioinnin

• käsiteltävät teemat ja sisällöt
• tapaamisten aikataulu ja paikat
• arviointiin osallistuvat tahot
• käytettävät työmenetelmät ja välineet
• dokumentointi ja tiedonkulku
• tarvittavat lausunnot ja selvitykset
• miten toimitaan, jos tilanteessa tapahtuu muutoksia.

Kun huostaanoton lopettamisen edellytyksiä arvioidaan, kiinnitetään erityisesti huomiota nykytilanteeseen suhteessa huostaanoton syihin, sijaishuollon kestoon, lapsen ikään ja kehitysvaiheeseen, lapsen kokemukseen hänelle tärkeistä ihmissuhteista sekä vanhemman ja lapsen yhteydenpidon laatuun ja määrään.

Arviointi voidaan keskeyttää missä tahansa vaiheessa, jos arvioinnissa todetaan, etteivät huostaanoton lopettamisen edellytykset täyty tai jos lapsen etu vaarantuu.

Arviointia tehdään ja se dokumentoidaan vanhemman kanssa yhdessä. On tärkeää, että arvioinnin suunnitelmassa on riittävän konkreettisesti sanottu mitä kotiutuminen edellyttää lapselta ja vanhemmalta. Muutokset ja tavoitteet ovat yksinkertaisia ja konkreettisia asioita.

Lapsen tarpeet ja vanhemman valmiuidet

Arvioinnissa selvitetään vanhemman valmiuksia vastata lapsen hoidosta ja huolenpidosta. Arviointi perustuu vanhemmuuden neljään keskeiseen osa-alueeseen:

1. kyky suojella ja hoivata lasta
2. kyky turvata lapselle läheiset ja tärkeät ihmissuhteet
3. kyky tukea lapsen yksilöllistä kehitystä
4. kyky tehdä yhteistyötä lapsen asioissa

Osa-alueiden sisältöä on avattu tarkemmin Pesäpuun materiaalissa Vanhemman valmiudet – esimerkkejä.

Arvioinnissa selvitetään myös, minkälaista on vanhemman arjen hallinta, elämäntilanne, jaksaminen, tukiverkosto sekä kyky sitoutua pitkäjänteiseen työskentelyyn lapsen tarpeiden mukaisesti. Osana arviointia käydään läpi huostaanoton syyt ja tapahtumat. Tavoitteena on auttaa vanhempaa pohtimaan omaa toimintaansa ja ymmärtämään lapsen todelliset tarpeet arjessa. Lapsi tulee tarvitsemaan paljon tukea ja apua myös huostaanoton jälkeen!

On tärkeää ymmärtää, että arvioinnissa keneltäkään vanhemmalta ei vaadita täydellisyyttä, vaan tavoitteena on keskustella ja arvioida yhdessä vanhemman kanssa sitä, mikä on riittävän hyvää. Arvioinnissa on tärkeää tunnistaa mahdolliset epärealistiset odotukset ja haaveet sekä vanhemman että lapsen näkökulmasta ja käsitellä niitä avoimesti.

Lapsen kiintymyskäyttäytymisen huomioiminen

Sosiaalityöntekijän tehtävänä on arvioida lapsen kiintymyskäyttäytymistä osana arviointia. Kyse ei ole varsinaisesta kiintymyssuhdediagnoosista, vaan lapsen psyykkisen turvallisuuden ja vuorovaikutuksen kokonaiskuvan muodostamisesta.

Lyhyet ja toistuvat sijoitukset sekä nopeat ympäristön muutokset voivat vahingoittaa lapsen kykyä muodostaa ja ylläpitää turvallisia ihmissuhteita. Kiintymyssuhdeteoreettisesta näkökulmasta sijoituksia tulisi arvioida pysyvyyden kannalta. Palauttaminen biologiselle vanhemmalle ei automaattisesti suojaa lasta, jos siirtymä katkaisee lapselle merkityksellisen ja turvallisen ihmissuhteen.

Pitkän sijoituksen jälkeen lapsen suhde sijaisvanhempiin tai laitoksen aikuisiin voi olla niin syvä, että sen äkillinen katkaiseminen olisi lapselle traumaattista, vaikka huostaanoton oikeudelliset perusteet eivät enää täyttyisi. Tämän vuoksi kotiutusta ei voida arvioida vain vanhemman tilanteen perusteella, vaan myös lapsen kiintymyssuhteiden ja psyykkisen turvallisuuden näkökulmasta.

Lapsen kiintymyskäyttäytymisen arvioinnissa selvitetään lapsen käyttäytymistä arjessa, tapaamisissa ja siirtymätilanteissa. Keskeistä on havainnoida esimerkiksi:

• Miten lapsi hakee turvaa ja apua hädän hetkellä?
• Kenen puoleen lapsi kääntyy, kun hän on väsynyt, peloissaan, surullinen tai pettynyt?
• Miten lapsi reagoi lohduttamiseen ja läheisyyteen?
• Onko lapsen käyttäytymisessä vetäytymistä, ylikilttiä pärjäämistä, tarrautumista tai voimakasta kontrollointia?
• Miten lapsi reagoi siirtymiin sijaishuoltopaikan ja vanhemman välillä?
• Miten lapsi suhtautuu eroihin ja jälleennäkemisiin?

Varsinainen kiintymyssuhteen arviointi kuuluu terveydenhuollon ammattilaisille ja edellyttää erityisosaamista, koulutusta ja strukturoituja menetelmiä. Lastensuojelun tehtävänä on tunnistaa tilanteet, joissa tarvitaan terveydenhuollon mukana oloa tai lausuntoa.

Terveydenhuollon arvio voi sisältää esimerkiksi:

• lapsen psyykkisen voinnin arvioinnin
• vuorovaikutuksen havainnointia
• strukturoituja haastatteluita
• videoavusteista vuorovaikutustyöskentelyä

Lastensuojelun selvitysvaiheessa tehtävä arvio toimii perustana sille, milloin ja millä tavoin terveydenhuollon asiantuntija tulee ottaa mukaan.

Voit lukea lisää lapsen kiintymysuhteesta alla olevasta linkistä. 

Neuvottelussa sovitaan kotiutustyön tavoitteista ja tukitoimista, jos katsotaan, että lapsi voidaan sijoittaa väliaikaisesti kotiin.

Ennen lopullista huostaanoton lopettamista, lapsen sijaishuoltopaikka voidaan muuttaa kotiin enintään kuudeksi kuukaudeksi. Ennen sosiaalityöntekijän päätöstä sijaishuoltopaikan muuttamisesta järjestetään viralliset kuulemiset, joissa kuullaan lasta, vanhempia, sijaisvanhempia ja muita asianosaisia.

Kotiutuksen alussa laaditaan asiakassuunnitelma, jossa sovitaan kotiutustyön tavoitteet ja raamit, ohjaus biologiseen perheeseen, pelisäännöt kotiutukselle sekä erilaiset ”mitä jos” -tilanteet. Suunnitelmassa huomioidaan myös tuen jatkuminen mahdollisena jälkihuoltona kotiutumisen jälkeen.

Kotiutustyötä voi tehdä esimerkiksi sosiaaliohjaaja tai perhetyöntekijä. Myös sosiaalityöntekijä osallistuu sovitusti kotiutustyön käynneille. Työskentelyn alussa tapaamisia on tiiviimmin, esimerkiksi viikoittain, minkä jälkeen niitä voidaan tilanteen salliessa harventaa.
Kotiutustyö sisältää kotikäyntejä, perhetapaamisia, tukipuheluita, vanhemmuuden ohjausta sekä arjen tukemista. Tapaamisilla käsitellään muun muassa arkea ja päivärytmiä, terveyttä, sosiaalisia suhteita, kodin turvallisuutta, vanhemman jaksamista, kasvatusteemoja sekä perheen tukiverkostoa. Tarvittaessa työstetään myös huostaanoton syitä, jos ne vanhempaa tai lasta kovasti puhututtavat.

Kotiutukseen kuuluu luonnostaan haasteita! Kotiutuksen onnistumiseksi on hyvin tärkeää, että perhe kertoo työntekijöille avoimesti myös niistä asioista, jotka eivät suju hyvin. Sijaisperheen kanssa siirretään lapsen arjen käytännöt vanhemmille, huomioidaan sijaissisarukset ja tuetaan lapsen yhteydenpitoa tärkeisiin ihmisiin. On tärkeää, että vanhemmalla ja lapsella on turvallinen ja luottamuksellinen olo kotiutustyöskentelyn ajan.

Koska huostaanottoon on päädytty, on ymmärrettävää, että joillakin vanhemmilla on jäänyt lastensuojelua kohtaan epäluottamusta. Nämä asiat on tärkeää puhua avoimesti, jotta kotiutustyö voi aidosti tukea perhettä arjen haasteissa. Perheiltä ei odoteta täydellisyyttä, vaan tavoitteena on, että lapsi saa riittävän hyvään arjen kotona oman perheen kanssa.

Arvioinnin lopuksi tehdään kokonaisarviointi siitä, onko huostaanoton lopettaminen lapsen edun mukaista. Lapsen etu määrittelee sen, voidaanko huostaanottoa lopettaa, vaikka huostaanoton perusteet eivät enää olisi voimassa.

Arvioinnissa huomioidaan erityisesti sijaishuollon kesto, lapsen ja sijaishuollon aikuisten välisen suhteen merkitys, lapsen ja vanhempien välisen kanssakäymisen laatu ja määrä, vanhemman elämäntilanne ja toimintakyky sekä lapsen oma mielipide. Lapsen elämänhistoria, kiintymyssuhteet ja kokemus pysyvyydestä ovat keskeisiä arviointiperusteita. Arvioinnissa pitää huomioida milloin muutos on tapahtunut. Kotiuttamista ei voida rakentaa lyhytaikaisten muutosten varaan.

Vaikka lapsi ei muuttaisi välittömästi kotiinsa, arvioidaan aina mahdollisuudet vahvistaa perheen jälleenyhdistämistä esimerkiksi kotijaksoja lisäämällä ja vanhemman roolia lapsen arjessa vahvistamalla. Perheen jälleenyhdistämistä voidaan edistää vaiheittain lapsen tarpeiden mukaisesti.

Lapsella on oikeus kaikkiin perheisiinsä ja oikeus säilyttää merkitykselliset ihmissuhteet. Lapsen etua arvioidaan päätöksenteossa lapsen oikeuksien näkökulmasta ja hänen kokonaisvaltaista hyvinvointiaan painottaen.

Sosiaalityöntekijä järjestää asianosaisille virallisen kuulemistilaisuuden, missä saa esittää mielipiteensä päätöksestä.

Kokonaisarvioinnin päätteeksi sosiaalityöntekijä järjestää asianosaisille viralliset kuulemiset ja tekee päätöksen huostaanoton lopettamisesta. Jos huostaanotto loppuu, lapsen asiakkuus jatkuu jälkihuoltona ja hänelle tehdään jälkihuollon asiakassuunnitelma. Jos huostaanottoa ei lopeteta, sosiaalityöntekijä tekee siitä päätöksen, johon voi hakea muutosta hallinto-oikeudesta. Asiakassuunnitelmassa kuitenkin sovitaan, miten jatkossa tuetaan lapsen ja vanhemman yhteydenpitoa ja miten edistetään huostaanoton syiden poistumista.

Asiakassuunnitelmaneuvottelussa suunnitellaan perheelle ja lapselle tarpeen mukaiset tukitoimet.

Lapsen ja perheen arvioinnin jälkeen arki jatkuu joko omassa kodissasi tai sijaishuollon sijoituspaikassa. Päätöksen tavoitteena on varmistaa lapselle turvallinen, vakaa ja hänen tarpeita vastaava elinympäristö.

Auta meitä kehittämään hoitoamme ja palveluamme entistä paremmaksi.