Aikuisen keskittymisvaikeuksien hoitopolku

Keskittymisen, tarkkaavuuden säätelyn ja toiminnanohjauksen vaikeudet, yliaktiivisuus tai impulsiivisuus voivat hankaloittaa merkittävästi arkeasi, työ- tai toimintakykyäsi ja sosiaalisia suhteitasi. Huoli voi herätä sinulle itsellesi, läheisellesi tai ammattilaiselle. Voit itse ottaa yhteyttä omalle sosiaali- ja terveysasemallesi. Jos sinulla on jo olemassa hoitokontakti terveydenhuollossa, voit ottaa yhteyttä omaan työntekijääsi.

Jos pärjäät oiredesi kanssa, eikä niistä ole haittaa merkittävää haittaa, voit tutustua omahoitoon tai hakea tukea järjestöistä. Vertaistukea saat ADHD-liitosta, Setlementti Tampere järjestää avointa toimintaa, erilaista vertaistoimintaa sekä yksilötyöskentelyä ja Mielelenterveystalolla on keskittymisvaikeuksien omahoito-ohjelma.

Terveydenhuollon ammattilainen kysyy tarkentavia kysymyksiä ja arvioi tilanteesi. Joskus ohjaus riittää, mutta jos oireet haittaavat elämääsi paljon, sinut voidaan ohjata mielenterveys- ja päihdepalveluihin tarkempaa arvioita varten.

Voit saada tukea esimerkiksi järjestöiltä, sairaanhoitajalta tai omahoito-ohjelmista.

Mielenterveys- ja päihdepalveluissa selvitetään, mistä oireesi voivat johtua. Jos oireiden taustalla on esimerkiksi mielenterveyden haasteita, vaikea elämäntilanne tai elintavat, keskitytään ensin näiden asioiden hoitoon. Jos nämä asiat ovat kunnossa, mutta sinulla on silti vaikeuksia keskittyä, olla tarkkaavainen tai ohjata omaa toimintaasi, saat psykososiaalista tukea.

Psykososiaalinen tuki tarkoittaa henkistä ja sosiaalista apua, jonka avulla pyritään edistämään terveyttä, toimintakykyä ja hyvinvointia. Käytännössä tuki tarkoittaa osallistumista keskittymisvaikeuksien ryhmään tai omahoito-ohjelman tekemistä ammattilaisen ohjauksessa. Tavoitteena on oppia uusia toimintatapoja, jotka helpottavat arkeasi.

Noin kuukauden kuluttua psykososiaalisesta tuesta voidaan arvioida, onko tilanne parantunut. Jos ei, voidaan harkita tarkempia tutkimuksia.

Tutkimuksiin edetään, jos

• oireet eivät johdu muista syistä (esimerkiksi mielenterveysongelmat)
• oireet haittaavat elämää monella alueella
• psykososiaalinen tuki ei ole auttanut
• oireet ovat alkaneet jo lapsuudessa tai
• oireita on monissa eri tilanteissa (esimerkiksi kotona, töissä).

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (ADHD) tutkiminen ja diagnoosi vaatii huolellista selvittämistä. Tarkoituksena on saada mahdollisimman hyvä kokonaiskuva siitä,

• millaisia oireita sinulla on
• miten ne vaikuttavat arkeesi eri tilanteissa
• millainen on psyykkinen (mielen) ja fyysinen (kehon) terveydentilasi

Lisäksi selvitetään, millainen lapsuutesi ja kehityksesi on ollut sekä millainen elämäntilanteesi on nyt. Tietoa kerätään haastatteluilla ja tarvittaessa myös asiakirjoista, kuten vanhoista terveystiedoista. Tutkimukset voidaan lopettaa missä tahansa vaiheessa, jos näyttää siltä, ettei niitä ole tarpeen jatkaa.

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) Käypä hoito -suositus

Tutkimuksiin sisältyy muun muassa:

• Aloituskäynti: Täydennetään aiemmin kerättyjä tietoja.
• Laboratoriokokeet: Otetaan perusverikokeita muiden mahdollisten syiden poissulkemiseksi.
• Diagnostinen haastattelu: Kartoitetaan millaisia oireita sinulla on ollut lapsena ja aikuisena.
• Vanhemman/muun läheisen haastattelu ja asiakirjojen hankkiminen: Pyritään saamaan lisätietoa lapsuusajan oireista.
• Lääkärin arvio: Sote-aseman lääkäri tekee yhteenvedon, arvioi kokonaistilannetta ja tekee jatkosuunnitelman.
• Diagnoosi: Psykiatri voi asettaa ADHD-diagnoosin, jos siihen on perusteet.

Jos oireesi ovat monimutkaisia tai tarvitaan tarkempia tutkimuksia, sinut voidaan ohjata psykiatriseen erikoissairaanhoitoon.

Kuntoutuksen ja hoidon tarve arvioidaan sinun yksilöllisten tarpeiden mukaan. Hoito voi koostua myös useasta eri vaihtoehdosta. Ensisijaisesti suositellaan lääkkeettömiä hoitomuotoja:

• tietoa ADHD:sta (psykoedukaatio)
• vertaistuki, esimerkiksi ADHD-liitto.
• omahoito-ohjelmat, esimerkiksi Mielenterveystalon keskittymisvaikeuksien omahoito-ohjelma.
• Kelan ja muiden tahojen tarjoamat kuntoutuspalvelut, kuten NUOTTI-valmennus tai Oma Väylä.

Jos nämä eivät riitä, voidaan harkita lääkitystä.

Jos saat lääkityksen, sen vaikutuksia seurataan sote-asemalla. Seurannassa tarkistetaan lääkkeen teho, haittavaikutukset, verenpaine ja pulssi. Seurantatiheys voi vaihdella yksilöllisesti, lääkityksen aloitusvaiheessa seuranta on yleensä tiiviimpää.