Pirkanmaan hyvinvointialueen Kuusikon perhetukikeskuksen johtaja Vesa Jurvanen näkee lainsäädännön uudistuksen ennen kaikkea yrityksenä vahvistaa arjen kasvatustyötä ja mahdollistaa aiempaa paremmin puuttuminen lapsen itselleen haitalliseen toimintaan.
– Sijaishuollossa on viime vuosina korostettu vahvasti lapsen itsemääräämisoikeutta ja osallisuutta. Lähtökohtaisesti tämä on hyvä asia. Joissakin tilanteissa painotus on kuitenkin voinut johtaa siihen, että lapsen omaa toimintaa on ollut vaikea ohjata silloin, kun lapsi ei itse ole pystynyt tekemään omaa etuaan tukevia valintoja.
Lakimuutosten tavoitteena on vahvistaa kasvatuksellisia keinoja puuttua lapsen itselleen haitalliseen toimintaan. Esimerkiksi puhelimen käyttöön liittyviin tilanteisiin voidaan jatkossa reagoida aiempaa matalammalla kynnyksellä osana kasvatustyötä.
– Haluan korostaa, että lapsi on lapsi, vaikka kyseessä olisi lähes täysi-ikäinen nuori. Jokainen lapsi tarvitsee aikuiselta tukea, ohjausta ja rajoja, kukin omien yksilöllisten tarpeidensa mukaan.
Kasvatusta ja suojelua
Mitä lapsen etu tarkoittaa ja kuka sen määrittelee? Jurvasen mukaan lapsen etu ei aina ole sama asia kuin se, mitä lapsi itse toivoo. Hän vertaa tilannetta arkipäiväiseen kasvatukseen, jossa lapsi ei aina valitse vaihtoehtoa, joka tukee hänen hyvinvointiaan tai kehitystään. Tällöin aikuisen tehtävä on kantaa vastuuta, perustella päätöksiä ja tukea lasta tekemään hänen kasvuaan ja kehitystään edistäviä valintoja.
– Lapselle ei voi antaa enempää vastuuta kuin tämä pystyy kantamaan. Aikuisen velvollisuus on arvioida lapsen valmiuksia ja tehdä tarvittaessa ratkaisuja lapsen puolesta. Samalla on tärkeää keskustella lapsen kanssa, selittää päätösten perusteet ja olla läsnä lapsen arjessa.
Lakimuutoksilla pyritään myös helpottamaan luvatta poissa olevien lasten palauttamista sijaishuoltoon. Jurvasen mukaan kyse on ollut käytännössä haastavasta tilanteesta jo pitkään.
– Muutokset mahdollistavat esimerkiksi poliisin virka-avun pyytämisen suoremmin sekä tuovat uusia keinoja luvatta poissa olevan lapsen palauttamiseen. Lainsäädäntö yksin ei ratkaise kaikkia käytännön haasteita. Myös resurssit, turvallisuus ja työntekijöiden mahdollisuudet toimia erilaisissa tilanteissa vaikuttavat siihen, miten muutokset näkyvät arjessa.
Lapsen suojelua haitallisilta tekijöiltä
Lastensuojelun ja sijaishuollon perustehtävä on suojella lasta kasvua ja kehitystä haittaavilta tekijöiltä. Jurvasen mukaan yhteiskunnan pitäisi taata jokaiselle lapselle turvallinen kasvuympäristö, jossa lapsi voi kasvaa ja kehittyä omien tarpeidensa mukaisesti. Tämä tapahtuisi tarjoamalla perheelle ja vanhemmille riittävästi tukea tai viimesijaisena keinona sijoittamalla lapsi kodin ulkopuolelle.
– Perheiden tilanteet ovat hyvin erilaisia. Toiset vanhemmat kokevat saavansa tukea ja näkevät sijoituksen lapsen kannalta hyödyllisenä, kun taas toiset pitävät sitä perusteettomana.
Jurvanen muistuttaa, että sosiaalityössä joudutaan usein tekemään vaikeita arvioita siitä, mikä on lapsen kannalta paras ratkaisu.
– Päätöksiä tehdään kuullen lasta, perhettä ja yhteistyötahoja sekä hyödyntäen saatavilla olevaa tietoa. Silti tulevaisuutta ei voida ennustaa varmasti.
Toivo syntyy kohtaamisista
Jurvanen löytää työssään toivoa lapsista itsestään.
– Jokaisessa lapsessa on edelleen lapsi, vaikka tämän ympärille olisi rakentunut erilaisia suojamuureja.
Hän ajattelee, että sijaishuollon työntekijöiden tehtävä on tarjota lapselle kaikki mahdollinen tuki, huolenpito ja hyvä kohtaaminen riippumatta siitä, näkyvätkö työn vaikutukset heti. Hyvin tehdyt asiat voivat jäädä lapsen mieleen pitkiksi ajoiksi ja vaikuttaa myöhemmin elämässä tavalla, jota ei etukäteen voi nähdä.
– Tärkeintä on, että lapsille syntyy kokemus turvallisesta kohtaamisesta ja myönteisistä ihmissuhteista, kokemus nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta, Jurvanen muistuttaa lopuksi.