Nuoren elämässä tapahtuu lyhyessä ajassa valtava määrä muutoksia. Koulu muuttuu vaativammaksi, kaverisuhteet voivat muuttua ja oma identiteetti hakee paikkaansa. Samalla nuori yrittää ottaa askeleita aikuisuuteen, vaikka ei vielä ole siihen valmis.
– Nuoren pitäisi samalla sekä irtautua huoltajistaan että pysyä lähellä heitä. Ei ole ihme, että vuorovaikutuksesta tulee joskus säröilevää ja arki täyttyy väärinymmärryksistä, toteaa koulukuraattori Krista Krekola.
Toisen asteen opiskelijoiden kanssa työskentelevä Krekola muistuttaa, että vanhempi voi kuitenkin olla nuorelle tärkeä tuki, vaikka keskustelua käytäisiin huoneen oven raosta ja yksisanaisilla vastauksilla.
– Moni nuori vetäytyy omaan tilaan, mutta taustalla on usein lohduttava totuus: he haluaisivat tulla nähdyksi, mutta eivät ole varmoja, milloin ja miten avautua. Vanhemman läsnäolo – rauhallinen, kiireetön ja tuomitsematon – on nuoren elämässä arvo, jota tämä ei aina osaa pukea sanoiksi.
Läsnäolon hetket luodaan arjessa
Haastattelussa käy heti selväksi, että nuoret ja heidän hyvinvointinsa ovat tämän koulukuraattorin sydämen asia. Innostus kuuluu ja näkyy puheessa sekä olemuksessa.
Krekolan kokemuksen mukaan nuori ei usein kaipaa pitkiä puhutteluja, vaan mahdollisuuksia puhua. Mahdollisuudet voivat olla arjen pieniä rituaaleja ja toimia lähes lämpiminä turvapaikkoina. Esimerkiksi mainitaan iltapala yhdessä, saunan lämmitystä, yhteinen elokuva. Krekola muistuttaa naurahtaen, että harrastuskuskaamisesta kannattaa ottaa ilo irti.
– Autosta ei pääse pakoon. Se on yksi parhaista paikoista jutella.
Moni nuori jostain syystä ajattelee, etteivät he halua kertoa vanhemmilleen huolistaan, koska eivät halua kuormittaa vanhempiaan.
– Se ajatus on täysin turha. En tiedä yhtään vanhempaa, jolle oman lapsen asiat eivät olisi tärkeitä. Siksi lupa puhua on tärkeää sanoa ääneen myös omalle nuorelle. Sinä saat kertoa, minä jaksan ja haluan kuulla.
Arjen vuorovaikutus on saattanut kadota, koska aikataulut vievät tilaa yhdessäololta tavalla, jota nuori ei aina itse osaa kaivata.
– On ihan eri asia katsoa yhdessä yhtä elokuvaa kuin että jokainen on omalla ruudullaan. Yhteinen tekeminen, vaikka lyhytkin, avaa pieniä ikkunoita nuoren mieleen tai ainakin antaa sille mahdollisuuden.
– Konkreettiset kysymykset toimivat paremmin kuin avoimet. Jos kysyy ‘miten menee’, vastaus on ‘ihan OK’. Mutta jos kysyy, millainen seuraava jakso on tai miten kavereiden kanssa menee, siitä syntyy luontevasti jotain enemmän.
Tärkeintä ei silti ole vastausten sisältö, vaan tunne siitä, että joku oikeasti kuuntelee.
Kuraattori rohkaisee vanhempia myös kertomaan omista kokemuksistaan. Se ei ole nuorelta pois – päinvastoin. Lapset eivät tarvitse robotteja vanhemmikseen. He tarvitsevat aikuisia, jotka joskus mokaa, mutta pääsevät siitä yli.
– Inhimillisyys luo tilaa inhimilliselle keskustelulle.
Kun nuori muuttuu – milloin pysähtyä, milloin huokaista?
Nuoruus on täynnä vaiheita, jotka näyttävät ulospäin myrskyiltä, vaikka ovat osa normaalia kehitystä. Kiukku, vetäytyminen ja epämääräinen ärtymys eivät ole aina suoraan merkkejä kriisistä. Kuraattorin mukaan vanhemmat kuitenkin aistivat herkästi, milloin kyse on jostain muusta.
– Jos vanhemmasta tuntuu, että jokin ei ole oikein, se tunne on jo itsessään hyvä merkki siitä, että kannattaa pysähtyä.
Viime vuosina kuraattori on huomannut, että nuorten ahdistuneisuus on lisääntynyt. Maailma on nopea, vaativa ja jatkuvasti läsnä taskussa.
– Meillä on nyt sukupolvi, joka on aidosti ahdistunut. He näkevät koko ajan liikaa, tietävät liikaa ja vertaavat itseään muihin koko ajan. Siinä ympäristössä palautuminen on vaikeampaa, ja pienikin kuorma voi tuntua suurelta.
Yleisin syy siihen, että vanhemmat ottavat yhteyttä opiskeluhuoltoon, on nuori, joka ei puhu. Muutos puheliaasta nuoresta hiljaiseksi tai elämästä vetäytyväksi herättää vanhemmissa ymmärrettävää huolta. Krekola ymmärtää, että on varmasti raskasta, kun nuori sanoo vain: ‘ei mulla mitään ole, jätä mut rauhaan’.
Kuraattori korostaa, ettei vanhemman tarvitse kantaa huolta yksin. Opiskeluhuollossa pohditaan aina yhdessä, kuka ammattilainen auttaa parhaiten.
– Nuori irtautuu, ärsyyntyy ja vetäytyy – juuri niin kuin nuoren kuuluu. Mutta kaiken keskellä vanhempi on edelleen nuoren tärkein turva. Ei istuteta alas puhumaan tunteista. Luodaan tilaisuuksia. Siinä se taika on.