Maria Saavedra tuli Suomeen rekrytointiyrityksen kautta. Hän opiskeli ensin kotimaassaan puolen vuoden opinnot verkossa, ja Suomessa kouluttautuminen jatkui ensin oppisopimuksella hoiva-avustajaksi ja myöhemmin lähihoitajaksi.
-Minulla oli jo ennestään työkokemusta vanhusten hoitamisesta, kun toimin kotiapulaisena Hong Kongissa, hän jatkaa.
Työkulttuuri on Marian kotimaassa hyvin erilainen.
-Meillä on jopa 16 tunnin työpäiviä ja vain yksi vapaapäivä viikossa. Täällä on paljon vapaampaa ja työskentely on joustavampaa. Vapaa-ajalla voi tehdä mitä haluaa, ja työt eivät stressaa. Jos sairastun, minun ei tarvitse tulla töihin. Kotimaassani ei välttämättä ole niin, kertoo Maria.
-Olen tottunut olemaan liikkeessä. Täällä muistutellaan tauoista koko ajan, hän nauraa.
Työssään Maria on kohdannut myös kuoleman.
-Olen oivaltanut, että elämä on lyhyt. Kun ensimmäistä kertaa pesin kuolleen ihmisen, en voinut kuvitella, että näen tällaista. Nyt olen tottunut asiaan.
Helppo kuulua joukkoon
Sharon on juuri valmistunut sairaanhoitajaksi Tampereen ammattikorkeakoulun englanninkielisestä Nursing-ohjelmasta.
- Tarkoituksena oli tulla Suomeen syksyllä 2020, mutta koronan takia ryhmämme joutui aloittamaan opinnot etänä ja pääsimme Tampereelle vasta marraskuussa.
Suomalainen työelämä on tullut Sharonille tutuksi jo opintojen aikana, sillä sairaanhoitajakoulutukseen kuuluu useita harjoittelujaksoja.
-Olen ollut monissa yksiköissä eri puolilla Pirkanmaata, ja olen tottunut tapaamaan uusia ihmisiä, kertoo Sharon. Fitting in is quite easy for me, hän hymyilee.
Sharonin työhön kuuluu asiakaskohtaamisia ja hoitotyön kirjaamista.
Suomen kieli tuntuu molemmista vielä haastavalta, mutta rutiinifraasit sujuvat.
-Tiedän, mitä sanotaan aamuisin ja iltaisin, ja osaan puhua, kun tutut asiat toistuvat, mutta pidemmät keskustelut ovat haastavampia.
-Ja äät ja ööt ovat hankalia, naurahtaa Maria.
-Vanhemmat ihmiset käyttävät puheessaan jonkin verran sellaisia ilmaisuja, joita ei muualla kuule, ja ne voi olla vaikeita ymmärtää, Maria kertoo.
Puhumalla ja kuuntelemalla oppii ja työkaverit auttavat ja korjaavat kieltämme, hän jatkaa.
-Ja on meillä yksi asukas, joka tykkää puhua myös englantia!
Hyväntuulista väkeä
Marialla on kokemusta ikäihmisten hoidosta myös Hong Kongissa.
Hong Kongin vilinästä Suomeen muuttanut Maria viihtyy Orivedellä.
-Olen introvertti, ja pidän siitä, että suomalaiset eivät puhu koko ajan. Orivedellä on hiljaista, ja ihmiset ovat ystävällisiä. Tampere olisi minulle liian meluisa.
Orvokkikodin tilat valmistuivat vuonna 2022.
Molemmat naiset kokevat olevansa oikealla alalla, unelma-ammatissaan, ja heitä motivoi se, että asukas voi hyvin.
-On ihanaa kuulla hyvää palautetta ja nähdä asukkaat tyytyväisinä, kertoo Sharon.
Kolmen vuoden työskentelyn aikana Sharon muistaa kohdanneensa rasismia yhden kerran.
-Eräs vanhus sanoi, ettei halua ulkomaalaisia hoitajaa. Sen ymmärtää, sillä ikäihmisillä ei välttämättä ole aiempaa kokemusta ulkomaalaisista. Enimmäkseen ihmiset ovat kiitollisia, hyväntuulisia ja kiinnostuneita, kyselevät perheestäni ja taustastani, kertoo Sharon.
Tuolissa istuva rouva toivotti meidät tervetulleeksi huoneeseensa ja iloitsi siitä, että poika sisusti huoneen yhtä kivaksi kuin kotonakin.
Oriveden Orvokkikodissa on 45 asukaspaikkaa ikäihmisille. Kaikilla on omat asunnot ja apua on saatavilla ympäri vuorokauden. Työntekijöitä yksikössä on yhteensä noin 50, ja työtä tehdään kolmessa vuorossa. Orivedellä on ollut kansainvälistä henkilökuntaa jo useita vuosia, ja osastonhoitaja Katja Salomaan mukaan on rikkaus, että työyhteisössä on erilaisia ihmisiä. Panostus ohjaamiseen on kannattanut, sillä työntekijät ovat jääneet taloon pidemmäksi aikaa.