Syyhy

Ohje päivitetty 15.11.2024 lisätty ohjeet bentsyylibentsoaatti/disulfiraamivoiteen (Tenutex) käyttöön

Sisällysluettelo

1. Tietoa syyhystä

1.1 Tavallinen syyhy
1.2 Karstasyyhy

1.3 Syyhyn tarttuminen

1.4 Löydökset ja diagnoosi

2. Syyhyn hoito

2.1 Lääkkeen valinta
2.2 Tenutex®-emulsio (bentsyylibentsoaatti/disulfiraami) ja Nix®-voide (permetriini)
2.3 Ivermektiinitabletit (useita valmisteita)
2.4 Rikkivaseliini (ex tempore)
2.5 Potilasohje

3. Työntekijöiden ja opiskelijoiden syyhytartunnat ja altistuminen syyhylle

4. Avovastaanotot

5. Asumisyksiköt ja vuodeosastot

5.1 Varotoimet ja käsihygienia
5.2 Tavallinen syyhy yksittäisellä henkilöllä
5.3 Karstasyyhy yksittäisellä henkilöllä
5.4 Altistuneiden määrittely ja hoito
5.5 Syyhyepidemia
5.6 Tutkimus- ja hoitovälineiden käsittely
5.7 Siivous, vuode-, pyykki- ja jätehuolto
5.8 Vierailija

6. Päiväkodit ja koulut

1. Tietoa syyhystä

Syyhy on syyhypunkin aiheuttama kutiseva ihotauti. Se voi esiintyä tavallisena syyhynä tai karstasyyhynä. Useimmiten syyhy havaitaan yksittäistapauksena yhdeltä asiakkaalta, asukkaalta tai potilaalta, mutta se voi esiintyä myös epidemioina sairaaloissa, asumispalveluyksiköissä, päiväkodeissa ja kouluissa. Epidemian aikana syyhyä voi esiintyä sekä hoidettavilla että työntekijöillä ja se voi levitä myös työntekijöiden perheenjäseniin. Epidemian sammuttaminen voi olla vaativaa ja edellyttää hyvää yhteistyötä eri tahojen kesken.

1.1 Tavallinen syyhy

Tavallisen syyhyn pääoire on kutina ja ihottuma. Kutina on häiritsevää etenkin iltaisin ja öisin. Tyypillisesti oireisia ihoalueita ovat kädet, ranteet, kainalot, vatsa, pakarat ja jalkaterät. Punoittavia syyhypapuloita voi olla naisilla rinnoissa ja miehillä genitaalialueella. Lapsilla iholöydöksiä on tavallisimmin kämmenissä ja jalkapohjissa, mutta ihottuma voi olla myös laaja-alaista. Pienillä lapsilla ja iäkkäillä syyhy voi levitä myös päänahkaan.

Syyhypunkin aiheuttamia käytäviä voi näkyä ranteissa ja nilkoissa, joissa iho on ohut. Lapsilla käytäviä voi havaita myös kämmenistä sekä jalkapohjista. Käytävän päässä voi näkyä tummana pisteenä itse punkki. Syyhypunkin kaivamat kapeat käytävät viittaavat vahvasti syyhyyn, mutta niitä ei läheskään kaikilla ole nähtävissä. Muita tyypillisiä iholöydöksiä ovat pienet rakkulat, näppylät sekä raapimajäljet. 

Syyhypunkki tarttuu kosketustartuntana. Tavallinen syyhy tarttuu yleensä pitkäkestoisessa tai toistuvassa ihokontaktissa. Syyhy tarttuu usein perheenjäseniin tai muihin hyvin läheisessä kontaktissa olleisiin kuten seurustelukumppaneihin. Tavallinen syyhy ei yleensä tartu epäsuorasti pintojen välityksellä. Hyvin laaja-alainen syyhyihottuma on tartuttavampi kuin paikallinen. Syyhypunkit voivat elää ihmisen ihon ulkopuolella 7vrk.

1.2 Karstasyyhy

Iäkkäillä ja immuunipuutteisilla syyhy voi esiintyä yleistyneenä syyhynä eli karstasyyhynä. Karstasyyhyn aiheuttaja on sama syyhypunkki kuin tavallisen syyhyn, mutta punkkeja on ihossa erittäin runsaasti. Karstasyyhy aiheuttaa hilseilevän, laaja-alaisen, karstaisen ihottuman, joka ei välttämättä kutise. Diagnoosi voi tästä syystä viivästyä. Karstasyyhyssä tartuttavuus on paljon tavallista syyhyä suurempi ja tartunta voi tapahtua myös pintojen tai tekstiilien välityksellä. Henkilöllä, joka saa tartunnan karstasyyhyä sairastavalta, syyhy ilmenee yleensä tavallisena syyhynä.

1.3 Syyhyn tarttuminen

Syyhy tarttuu kosketustartuntana. Syyhypunkki ei levitä muita infektioita, mutta syyhyihottumaan voi kehittyä sekundaarinen bakteeri-infektio. Syyhy on ainoastaan ihmisen loinen, joten lemmikit eivät sitä levitä.

1.4 Löydökset ja diagnoosi

Syyhytartunnasta kutinan alkamiseen kuluu ensitartunnassa keskimäärin kahdesta neljään viikkoa, enintään kuusi viikkoa. Itämisajan jälkipuolella tartunta voi jo siirtyä henkilöstä toiseen, mutta vasta oireileva aiheuttaa merkittävän tartuntariskin. Aiemmin syyhyn sairastaneella uusi tartunta alkaa tavallisesti oireilla jo 1-2 päivän sisällä.

Lääkäri voi tehdä syyhydiagnoosin esitietoihin ja taudinkuvaan perustuen. Sairastuneen lähipiirissä mahdollisesti esiintyvät samanlaiset oireet vahvistavat epäilyä. Usein taudinkuva ei kuitenkaan ole tyypillinen ja diagnoosi voi viivästyä. Varma syyhydiagnoosi vaatii ihon tutkimisen dermatoskoopilla tai ihosta löytyneen syyhypunkin tunnistamisen mikroskoopilla. Esiin kaivetun punkin voi lähettää tutkittavaksi Fimlab:iin (1912 Sk-Para-O, parasiitit iholta). Negatiivinen tulos ei poissulje syyhyä. 

2. Syyhyn hoito

Syyhyn lääkehoidon yhteydessä tulee aina tehdä vaatteiden käsittely ja syyhysiivous potilasohjeen mukaisesti. Sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköiden siivousta koskevat ohjeet löydät tästä ohjeesta.

2.1 Lääkkeen valinta

Syyhyyn sairastunut hoidetaan yleensä joko suun kautta otettavalla ivermektiinillä tai ulkoisesti bentsyylibentsoaatti/disulfiraamivoiteella (Tenutex®) tai permetriinivoiteella (Nix®). Neljäs vaihtoehto on rikkivaseliini 10 %, jota käytetään em. hoitojen osoittautuessa tehottomiksi. Rikkivaseliinia ei ole saatavilla valmiina kaupallisena tuotteena vaan ex tempore valmisteena, joka valmistetaan apteekissa. Permetriiniresistenssi on lisääntynyt, minkä vuoksi paikallishoidoista ensisijaisena pidetään nykyään bentsyylibentsoaatti/disulfiraamia.

Tavanomaisen, rajoittuneella ihoalueella havaittavan syyhyn hoitoon voidaan käyttää ivermektiinitabletteja tai bentsyylibentsoaatti/disulfiraamivoidetta. Laaja-alaisen ja karstasyyhyn hoitoon käytetään ensisijaisesti ivermektiinitabletteja sekä bentsyylibentsoaatti/disulfiraamivoidetta yhdessä.

Hoitoyksikköepidemioissa hoidot toteutetaan tavallisesti ivermektiinilla. Tablettimuotoinen lääkitys helpottaa hoidon toteuttamista oikea-aikaisesti. Voiteen huolellinen levittäminen ja sen varmistaminen, että voide pysyy iholla koko vaikutusajan, on epidemiatilanteessa vaativaa ja työlästä.

Raskaana olevat hoidetaan rikkivaseliini- tai permetriinivoiteella. Bentsyylibentsoaatti/disulfiraamivoiteen käytöstä raskauden aikana ei tuoteselosteen mukaan ole riittävästi kokemusta, mutta esimerkiksi Ruotsissa voidetta käytetään myös raskaana olevilla. Ivermektiiniä voidaan käyttää imetyksen aikana.

Pienet lapset hoidetaan permetriinivoiteella tai rikkivaseliinilla. Bentsyylibentsoaatti/disulfiraamivoidetta voidaan käyttää 1 v täyttäneillä. Ivermektiiniä voidaan käyttää vähintään 15 kg painoisilla lapsilla. Sitä pienemmillä lapsilla ivermektiinin käytöstä on syytä konsultoida pediatria.

Katso tarvittaessa tarkemmat ohjeet Terveysportista (Lääkärin käsikirja /Syyhy).

2.2 Tenutex®-emulsio (bentsyylibentsoaatti/disulfiraami) ja Nix®-voide (permetriini)

Tenutex-emulsiota ja Nix-voidetta käytetään samalla tavoin: emulsio/ voide levitetään koko vartalon iholle kaksi kertaa viikon välein. Emulsio/voide levitetään mieluiten illalla perinpohjaisesti koko vartalon puhtaalle ja kuivalle iholle leuankärjestä varpaankärkiin, niskaan ja korvien seutuun. Alle 2-vuotiailla lapsilla sekä vanhuksilla paikallishoito levitetään aina myös hiuspohjaan ja kasvoihin (ei silmänympärysiholle) - myös vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla, mikäli näillä alueilla on oireita. Erityisen huolellisesti emulsio/voide tulee levittää käsiin, ranteisiin, varpaan- ja sormienväleihin, kynnenalusiin, napaan, kainaloihin, pakaroihin, nivusiin sekä ulkoisiin sukuelimiin.

Tenutexin annetaan vaikuttaa iholla 24 tuntia. Nix-voiteen annetaan vaikuttaa aikuisilla ja yli 2-vuotiailla lapsilla 8–14 tuntia ja vauvoilla 6–8 tuntia. Tenutex 100g tuubi riittää yleensä aikuisen kahteen hoitokäsittelyyn ja Nix 30g tuubi aikuisen yhteen hoitokäsittelyyn. Vaikutusajan jälkeen iho pestään vedellä ja saippualla. Jos käsien tai alapään pesu on välttämätöntä hoidon aikana, emulsiota/voidetta levitetään heti uudelleen näille alueille. Tenutex- ja Nix-hoito toistetaan aina viikon kuluttua. Myös syyhylle altistuneet, kuten perheenjäsenet ja lähikontaktit hoidetaan kahteen kertaan viikon välein.

Käytä emulsiota tai voidetta levitettäessä suojakäsineitä.

2.3 Ivermektiinitabletit (useita valmisteita)

Ivermektiinin annos on painon mukainen, 0,2 mg/kg. Ivermektiini tulee ottaa rasvaisen aterian yhteydessä. Appelsiinimehun tai alkoholin nauttimista yhtä aikaa lääkkeen kanssa  tulee välttää. Ivermektiinillä on yhteisvaikutuksia joidenkin lääkeaineiden kanssa. Ivermektiinihoito toistetaan viikon kuluttua ensimmäisestä hoitokerrasta. Myös syyhylle altistuneet, kuten perheenjäsenet ja muut lähikontaktit hoidetaan kahdesti viikon välein.

2.4 Rikkivaseliini (ex tempore)

Rikkivaseliinin käyttöön ja määräämiseen voi kysyä neuvoa ihotautien poliklinikalta. Rikkivaseliini levitetään puhtaalle ja kuivalle vartalon iholle kolmena peräkkäisenä iltana. Iho voidellaan varpaankärjistä leuankärkeen, niskaan ja korvien seutuun. Voidetta levitetään myös hiuspohjaan ja kasvoihin (ei silmänympäryksiin), mikäli näillä alueilla on syyhyyn sopivaa oiretta tai löydöksiä. Alle kahden vuoden ikäisillä lapsilla ja vanhuksilla voidetta levitetään aina myös hiuspohjaan ja kasvoihin. Erityisen huolellisesti voidetta on levitettävä varpaiden- ja sormienväleihin, kynsireunuksiin, kynnenalusiin, napaan, kainaloihin, nivusiin ja ulkoisiin sukuelimiin. Voide saa olla iholla 8–24 tuntia, mieluiten koko vuorokauden. Vaikutusajan jälkeen se pestään pois ja iho kuivataan ennen uutta levitystä. Rikkivaseliini haisee voimakkaalta ja haju saattaa tarttua hoidon aikana käytettäviin vaatteisiin. Rikkivaseliinihoidon pituus on kolme vuorokautta eikä sitä toisteta muiden hoitojen tapaan viikon kuluttua.

Myös syyhylle altistuneet hoidetaan rikkivaseliinia käytettäessä samalla tavalla kolmena peräkkäisenä iltana.

2.5 Potilasohje

Ihotautien potilasohje syyhyyn sairastuneelle 

3. Työntekijöiden ja opiskelijoiden syyhytartunnat ja altistuminen syyhylle

Syyhy voi tarttua työntekijään tai opiskelijaan, joka osallistuu syyhyä sairastavan hoitoon ilman suojaimia. Yleensä tartunta vaatii pidempikestoisen ihokontaktin ihottumaiselle alueelle, joten hoitohuoneessa käynti tai yksittäinen lyhytkestoinen kosketus ei tavallisesti aiheuta tartuntariskiä. Karstasyyhyssä tartunnan voi saada lyhyestäkin kontaktista tai pintojen kautta.

Työperäiset syyhytartunnat hoidetaan työterveyshuollossa. Yksikön esihenkilö ilmoittaa työterveyteen, että kyse on työperäisestä tartunnasta. Työntekijä on poissa työstä, kunnes syyhy on hoidettu. Sairausloman pituuden määrittää työterveys. Mikäli syyhyyn sairastunut työntekijä on ollut oireisena työssä, kartoitetaan altistuneet. Altistuneiksi katsotaan työntekijän oireisena aikana hoitamat asiakkaat, asukkaat tai potilaat, joihin työntekijällä on ollut useita ihokontakteja ilman suojaimia.

Jos työntekijä on altistunut syyhylle työssään, esihenkilö sopii työterveyden kanssa, miten ja mistä työntekijä saa lääkityksen. Altistunut ja oireeton työntekijä voi käydä normaalisti töissä.

Syyhyoireinen tai syyhylle altistunut opiskelija ohjataan ottamaan yhteyttä opiskeluterveydenhuoltoon.

4. Avovastaanotot

Syyhyä sairastavat tutkitaan ja hoidetaan kosketusvarotoimin. Käytä pitkähihaista suojatakkia tai -esiliinaa ja suojakäsineitä ollessasi fyysisessä kontaktissa asiakkaaseen. Riisu suojaimet välittömästi tutkimuksen jälkeen ja pese kädet saippualla ja desinfioi ne.

Pyyhi pinnat, jotka ovat olleet kosketuksissa potilaan ihoon tai vaatteisiin, pesevällä desinfektiopyyhkeellä tai yleispuhdistusliinalla. Huolla tutkimusvälineet tavalliseen tapaan. Karstasyyhypotilaan jälkeen vastaanottohuoneessa tehdään välisiivous.

Syyhydiagnoosin saaneelle kerrotaan vastaanotolla, että syyhy tarttuu yleensä pitkäkestoisessa ihokontaktissa tai saman talouden sisällä. Lähikontaktit suositellaan hoitamaan altistuneena, ja siksi tartunnan saaneen tulisi kertoa näille mahdollisesta altistumisesta. Tapauskohtaisesti näihin luetaan esimerkiksi samassa taloudessa asuvat, seksikumppanit, oireiden aikana taloudessa yökyläilleet, diagnoosin saaneen lapsen parhaat ystävät, ihokontaktissa olleet harrastuskaverit. Altistuneiden asiointi tapahtuu omassa terveydenhuollossa.

Vastaanotolta voidaan olla yhteydessä alueen hygieniahoitajaan, jos tarvitaan tarkempia ohjeita tai harkitaan vaikkapa koulun tiedottamisen tarvetta.

Karstasyyhy on erityisen tartuttava. Karstasyyhytapauksissa tai -epäilyissä kannattaa aina olla yhteydessä hygieniahoitajaan ja herkästi konsultoida ihotautilääkäriä, koska hoito- ja siivousohjeet ja altistuneiden määrittäminen poikkeavat tavallisesta syyhyohjeesta.

5. Asumisyksiköt ja vuodeosastot

5.1 Varotoimet ja käsihygienia

Syyhyä sairastavat hoidetaan kosketusvarotoimin yhden hengen huoneessa. Käytä pitkähihaista suojatakkia tai -esiliinaa ja suojakäsineitä ollessasi fyysisessä kontaktissa potilaaseen tai asukkaaseen ja hänen vaatteisiinsa ja vuodevaatteisiinsa. Riisu suojaimet ennen potilas- tai asukashuoneesta poistumista ja pese kädet saippualla sekä desinfioi ne. Opasta ja tarvittaessa avusta potilasta tai asukasta käsihygienian toteuttamisessa ja pidä hänen kyntensä lyhyinä. Potilas tai asukas pysyy omassa huoneessaan kosketusvarotoimien ajan. Varotoimien keston voit tarkastaa ohjeen kohdista 5.2 ja 5.3.

5.2 Tavallinen syyhy yksittäisellä henkilöllä

Lääkärin toteama yksittäinen syyhytapaus, löydöksiä paikallisesti yhdellä tai kahdella ihoalueella. Ei muita syyhytapauksia yksikössä.

Sairastunut hoidetaan ivermektiinitableteilla, bentsyylibentsoaatti/disulfiraamivoiteella tai permetriinivoiteella. Hoito toistetaan viikon kuluttua. Kosketusvarotoimia noudatetaan, kunnes ensimmäinen hoitokerta on tehty. Varotoimien kesto määräytyy käytettävän lääkkeen mukaan:

• Ivermektiiniä käytettäessä, kunnes lääkkeen ottamisesta on kulunut 12-24 tuntia. Kosketusvarotoimet voidaan lopettaa, kun potilas on käynyt suihkussa, vaihtanut puhtaat vaatteet ja sänky on huollettu ohjeen kohdan 5.7 mukaan.
• Bentsyylibentsoaatti/disulfiraamivoidetta käytettäessä, kunnes voide on vaikuttanut 24h. Kosketusvarotoimet lopetetaan, kun potilas on käynyt suihkussa, vaihtanut puhtaat vaatteet ja sänky on huollettu ohjeen kohdan 5.7 mukaan.
• Permetriinivoidetta käytettäessä, kunnes voide on vaikuttanut 8-15 tuntia ja se on pesty pois. Kosketusvarotoimet lopetetaan, kun potilas on käynyt suihkussa, vaihtanut puhtaat vaatteet ja sänky on huollettu ohjeen kohdan 5.7 mukaan.
• Rikkivaseliinia käytettäessä, kunnes kolmen peräkkäisen päivän hoito on toteutettu loppuun saakka ja potilas on käynyt suihkussa, vaihtanut puhtaat vaatteet ja sänky on huollettu ohjeen kohdan 5.7 mukaan.

5.3 Karstasyyhy yksittäisellä henkilöllä

Varmista diagnoosi, hoito ja seuranta ihotautilääkärin konsultaatiolla.

Karstasyyhyn hoitoon käytetään ensisijaisesti ivermektiinitabletteja sekä bentsyylibentsoaatti/disulfiraamivoidetta yhdessä. Hoito kestää pidempään kuin tavallisen syyhyn hoito.

Karstasyyhyä sairastava hoidetaan kosketusvarotoimin yhden hengen huoneessa.  Potilas tai asukas pysyy omassa huoneessaan kosketusvarotoimien ajan. Vuodevaatteet ja vaatteet vaihdetaan puhtaisiin niinä päivinä, kun on käytetty voidetta tai ivermektiiniä.

Kosketusvarotoimet jatkuvat, kunnes kaikki hoitokerrat on toteutettu ja hoito on todettu tehonneeksi. Kosketusvarotoimien loppuessa huone siivotaan hyvin, potilas tai asukas käy suihkussa, vaihtaa vaatteet ja sänky huolletaan ohjeen kohdan 5.7 mukaan.

5.4 Altistuneiden määrittely ja hoito

Altistuneeksi katsotaan tavallisessa syyhyssä:

• Huonetoverit
• Sairastuneen kanssa oireiden aikana samassa taloudessa asuneet ja mahdolliset muut siihen verrannolliset lähikontaktit
• Vierailijat, joilla on ollut useita pitkäkestoisia ihokontakteja syyhyihottuma-alueelle
• Työntekijät, joilla on ollut useita pitkäkestoisia ihokontakteja ilman suojaimia syyhyihottuma-alueelle. Työntekijöitä, joilla on ollut vain lyhyitä ja satunnaisia kontakteja, ei pidetä altistuneina
• Sairastuneen työntekijän oireiden aikana hoitamat asiakkaat, asukkaat tai potilaat, joihin työntekijällä on ollut useita ihokontakteja ilman suojaimia

Altistuneeksi katsotaan karstasyyhyssä:

• Vähintään kaikki sairastuneeseen, hänen vaatteisiinsa tai vuodevaatteisiin ilman suojaimia fyysisessä kontaktissa olleet henkilöt. Altistuneita voi olla laajasti sekä potilaiden tai asukkaiden että työntekijöiden ja vierailijoiden joukossa.
• Ota yhteyttä oman alueesi hygieniahoitajaan altistuneiden kartoittamiseksi.

Altistuneet hoidetaan ivermektiinitableteilla, Bentsyylibentsoaatti/disulfiraamivoiteella tai permetriinivoiteella. Hoito toistetaan viikon kuluttua ensimmäisestä hoitokerrasta. Altistuneiden hoito on sama riippumatta siitä, ovatko he altistuneet karstasyyhylle vai tavalliselle syyhylle. Hoidon jälkeen altistunut käy suihkussa ja vaihtaa vaatteet. Hänen vuodevaatteensa vaihdetaan puhtaisiin. Altistuneen hoidossa ei tarvita kosketusvarotoimia.

5.5 Syyhyepidemia

Jos yksikössä todetaan syyhyn leviämistä eli kaksi tai useampi sairastuu, katsotaan että yksikössä on epidemia. Sairastuneet voivat olla osaston potilaita, asukkaita tai työntekijöitä.

Ilmoita epidemiasta oman alueen hygieniahoitajalle tai Infektioyksikön infektiolääkärille. Infektioyksiköstä saa asiantuntija-apua epidemian hallintaan saamiseksi.

Ohjeita epidemian hallintaan

• Muodosta epidemiaselvitystyöryhmä jo epidemiaa epäiltäessä. Kutsu ryhmään:
  • Yksikön esihenkilö
  • Alueen hygieniahoitaja
  • hygieniayhdyshenkilö tai muu työntekijä, joka voi opastaa muita työntekijöitä epidemian torjuntatoimissa
  • Mahdollisuuksien mukaan potilaita tai asukkaita hoitava lääkäri ja infektiolääkäri
• Varmenna syyhydiagnoosit
• Kartoita epidemian laajuus:
  • Kuinka monella työntekijällä, opiskelijalla, asukkaalla tai potilaalla on oireita?
  • Kuinka moni työntekijä, opiskelija, asukas, potilas, vierailija tai perheenjäsen on altistunut?
• Päätä hoitotoimien laajuus, konsultoi infektioyksikköä tai alueesi hygieniahoitajaa
  • Epidemiatilanteessa sairastuneiden ja altistuneiden lääkitys toteutetaan ensisijaisesti ivermektiinitableteilla (ks. kohta 2.1 lääkkeen valinta)
• Estä uudet tartunnat
  • Noudata kosketusvarotoimia sairastuneen hoidossa, kunnes lääkityksestä on kulunut riittävä aika. Pidä syyhyoireiset omissa huoneissaan ja käytä suojaimia hoidossa ja siivouksessa
  • Tehosta yksikön yleisten tilojen kosketuspintojen pyyhkimistä
  • Vältä tarpeetonta fyysistä kontaktia, kunnes epidemia on loppunut
  • Laajassa epidemiassa voi olla tarpeen käyttää käsineitä kaikkien asukkaiden tai potilaiden hoidossa
• Huolehdi yhteistyössä työterveyden kanssa lääkitykset altistuneille ja sairastuneille työntekijöille. Toteuta hoito sairastuneille ja altistuneille mahdollisimman samanaikaisesti.
  • Varmista, että hoitopäivänä on saatavilla riittävästi lääkkeitä, vaatteita, vuodevaatteita, pyyhkeitä sekä henkilökuntaa.
  • Informoi pesula, sairaala-apteekki, varasto (patjat, hoitotarvikkeet)
• Toteuta hoidon jälkeinen siivous oikea-aikaisesti ja siivoa myös yksikön yleiset tilat
  • Pyyhi kosketuspinnat
  • Imuroi huonekalut, joiden pinta ei ole pyyhittävä
• Huolehdi sairastuneiden työntekijöiden ammattitauti-ilmoituksista
• Suunnittele tiedottaminen
• Seuraa, ettei uusia tartuntoja ilmene. Jos epäilet uutta tartuntaa, ota herkästi yhteyttä yksiköstä vastaavaan lääkäriin tilanteen tarkistamiseksi. Jos todetaan kyseessä olevan syyhy, ota yhteyttä hygieniahoitajaan.

5.6 Tutkimus- ja hoitovälineiden käsittely

Desinfioi välineet mieluiten huuhteludesinfektiolaitteessa. Elleivät välineet kestä huuhteludesinfektiolaitetta:

• pyyhi ne pesevällä desinfektiopyyhkeellä tai yleispuhdistusliinalla tai
• sulje tiiviisti muovipussiin seitsemän vuorokauden ajaksi tai
• pakasta (-20 astetta) muovipussissa yhden vuorokauden ajan.

5.7 Siivous, vuode-, pyykki- ja jätehuolto

Syyhyä sairastavan vaatteet, peitto, tyyny, lakanat ja pyyhkeet pestään ensimmäisen hoitokerran jälkeen. Vuode pyyhitään huolellisesti, patjansuojuksen eheys tarkistetaan ja vuode pedataan puhtaaksi. Sängyn patja imuroidaan, mikäli siinä ei ole pyyhittävää suojusta. Sohvat, matot ja päällystetyt tuolit imuroidaan. Huoneen kosketuspinnat pyyhitään.

Vaatteet voidaan käsitellä useammalla tavalla:

• Pesukoneessa vähintään 60 °C tai
• Tuulettaminen ulkona tai sulkeminen muovipussiin seitsemän vuorokauden ajaksi tai
• Pakastaminen -20 °C yhden vuorokauden ajan

Vaatteiden vaihto puhtaisiin ja vuoteen huolto sekä siivoustoimet tehdään samaan aikaan, kun kosketusvarotoimet lopetetaan:

• Permetriinivoidetta tai bentsyylibentsoaatti/disulfiraamivoidetta käytettäessä voiteen pois pesemisen yhteydessä
• Ivermektiinia käytettäessä 12-24 tunnin kuluttua tablettien ottamisesta
• Rikkivaseliinia käytettäessä kolmen peräkkäisen päivän hoidon päätyttyä

Tarkemmat ohjeet siivoukseen ja pyykin käsittelyyn löytyvät varotoimihuoneiden siivousohjeesta (pdf).

Altistuneen ja oireettoman asukkaan tai potilaan kohdalla riittää vaatteiden ja vuodevaatteiden vaihtaminen ensimmäisen hoitokerran jälkeen.

5.8 Vierailija

Opasta vierailijoita pesemään ja desinfioimaan kädet huoneesta lähtiessään. Ohjaa heidät istumaan tuolilla eikä sängyllä. Karstasyyhypotilaan luona vierailevat suojautuvat kuten hoitohenkilökunta. Jos yksikössä on syyhyepidemia, siitä on hyvä tiedottaa vierailijoita. Epidemian aikana ei suositella vierailuja ennen kuin ensimmäinen hoitokerta ja siihen liittyvät siivoustoimet on tehty.

6 Päiväkodit ja koulut

Päiväkodista tai koulusta poissaolon pituus riippuu käytettävästä lääkkeestä:

• Ivermektiinitabletteja käytettäessä hoitoon tai kouluun voi tulla 12 tunnin kuluttua tabletin ottamisesta.
• Permetriinivoidetta tai bentsyylibentsoaatti/disulfiraamivoidetta käytettäessä hoitoon voi tulla, kun voide on ollut iholla pakkauksen ohjeen mukaisen vaikutusajan.
• Rikkivaseliiinia käytettäessä hoitoon tai kouluun voi tulla, kun kolmen vuorokauden hoito on toteutettu loppuun.

Altistuneen, mutta oireettoman lapsen ei tarvitse olla poissa varhaiskasvatuksesta tai koulusta.

Täältä löydät ohjeen vanhemmille syyhystä