Perätilaraskaus

Täysiaikaisissa yksisikiöisissä raskauksissa 3-4 % sikiöistä on perätilassa. Tällöin synnytyskanavassa tarjoutuvana osana on jalat pakaroiden vierellä tai pakarat.

Erityisesti varhaisilla raskausviikoilla sikiö voi vaihtaa asentoa useita kertoja päivässäkin. Uudelleensynnyttäjällä sikiö voi vaihtaa asentoa vielä loppuraskaudessakin, mutta ensisynnyttäjillä tämä on harvinaista. Toisinaan kohdun muoto voi suosia sikiön perätarjontaan jäämistä, mutta useimmiten taustalta ei löydy mitään erityistä syytä.

Ulkokäännös 

Perätilan ulkokäännöksen tavoitteena on lisätä alatiesynnytyksen todennäköisyyttä ja vähentää keisarileikkauksia sikiön asennosta johtuen. Jos sikiön perätila todetaan ennen synnytystä, äitiyspoliklinikan lääkäri arvioi edellytykset ulkokäännökseen.

Ulkokäännöksessä lääkäri nostaa synnyttäjän vatsanpeitteiden päältä sikiön perää ylöspäin ja samanaikaisesti ohjaa ylävartaloa alaspäin. Ulkokäännös tehdään äitiyspoliklinikalla tavallisesti raskausviikolla 36-37.

Synnyttäjän ei tarvitse tehdä erityisiä valmisteluita ulkokäännöstä varten. Virtsarakko kannattaa kuitenkin tyhjentää ennen käännösyritystä.

Ulkokäännös ei satu, mutta se saattaa tuntua epämiellyttävältä. Käännöksen jälkeen sikiön vointia seurataan sykekäyrällä turvallisuuden varmistamiseksi. Ulkomaisissa tutkimuksissa riski joutua keisarileikkaukseen ulkokäännöksen vuoksi on noin 0,5 %, mutta TAYSn potilasaineistossa riski on pienempi. Sairaalassamme on kuitenkin valmius välittömään keisarileikkaukseen kaikkina vuorokaudenaikoina.

Ulkokäännöksessä ei tarvita kipulääkitystä. Joskus odottajalle voidaan antaa kohdun supistelua vähentävää lääkettä, jotta kohtu olisi mahdollisimman myötäävä ja sikiö mahtuisi paremmin kääntymään.

Ulkokäännös onnistuu noin puolelle ensisynnyttäjistä ja hieman useammin, jos odottajalla on taustalla aiempia raskauksia.

Synnytystapa

Laajan suomalaisen tutkimustiedon perusteella perätilasynnytys on turvallinen vaihtoehto, jos seuraavat kriteerit täyttyvät:

• sikiö on arvioitu keskikokoiseksi (painoarvio alle 4 kg)
• synnytyskanavassa on tarjoutumassa alimpana pakarat tai pakarat ja jalat
• sikiön niska on edullisessa asennossa
• lantio on riittävän tilava (synnytyslääkäri arvioi emättimen kautta tunnustelemalla ja tarvittaessa magneettikuvauksella)
• synnyttäjä on motivoitunut alatiesynnytykseen

Taysissa noin kaksi kolmasosaa suunnitelluista perätilasikiön alatiesynnytyksistä onnistuu. Kynnys muuttaa synnytystapa keisarileikkaukseksi pidetään matalampana kuin pää edellä syntyvillä lapsilla, jotta leikkaus voitaisiin suorittaa rauhallisissa olosuhteissa. Hätäsektioon päädytään tarjonnasta riippumatta noin puolessa prosentissa synnytyksistä.

Synnytyksen käynnistäminen

Perätilasynnytyksen käynnistäminen on turvallinen vaihtoehto, jos alatiesynnytyksen kriteerit täyttyvät. Useimmiten käytetään lääkkeellisiä käynnistysmenetelmiä.

Perätilasynnytyksen hoito

Synnytyksen avautumisvaihe hoidetaan perätilasynnytyksessä samoin periaattein kuin sikiön ollessa raivotarjonnassa. Kivunlievitys voidaan toteuttaa tavanomaisin periaattein ja avautumisvaiheen aikana ei ole rajoitteita asennon suhteen. Sikiön sykekäyrää seurataan jatkuvasti sikiön voinnin varmistamiseksi. Ammesynnytys ei tule kyseeseen sikiön ollessa perätilassa.

Ponnistusvaiheen lopussa paikalle pyydetään synnytyslääkäri, joka auttaa hartioiden ja pään synnytyksessä sikiön niskaa tukevin ottein.

Synnytyskokemus perätilasynnytyksessä on Taysissa tehdyn tutkimuksen mukaan vähintään yhtä hyvä kuin raivotarjontaisen sikiön synnytyksessä. On huomioitava, että synnytyspelosta kärsivät synnyttäjät kuitenkin useammin valitsevat keisarileikkaussynnytyksen, kun sikiö on perätilassa.

Äidin synnytysrepeämiä ei tapahdu perätilasynnytyksissä enempää, eivätkä ne ole vaikeampia kuin raivotarjontaisen sikiön synnytyksessä. Episiotomia eli välilihan leikkaus tehdään useammin perätilasynnytyksessä, jotta sikiön pää syntyisi sujuvammin, mutta varsinkaan uudelleensynnyttäjällä episiotomia ei ole enää rutiinikäytäntö.

Vastasyntyneen vointi perätilasynnytyksen jälkeen

Perätilassa syntyneiden lasten terveyttä on tutkittu Suomessakin paljon. Sekä suomalaisissa että ulkomaisissa tutkimuksissa on havaittu, että vastasyntyneen vointia kuvaavat Apgar-pisteet ovat minuutin iässä hieman matalammat alateitse perätilassa syntyneillä verrattuna sekä pää edellä tai perätilassa keisarileikkauksella syntyneisiin vauvoihin. Tämän ajatellaan liittyvän synnytysmekaniikkaan: perätilavauvan pää syntyy hyvin nopeasti ahtaasta synnytyskanavasta verrattuna pää edellä syntyviin lapsiin. Tamperelaistutkimuksessa vastasyntyneet virkistyivät nopeasti: yli 98 % sai viiden minuutin iässä hyvää kuntoa kuvaavat pisteet (vähintään 7 pistettä). Samassa tutkimuksessa tehohoitoa tarvitsi 0,8 % perätilavauvoista suunnitellusta synnytystavasta riippumatta (Toivonen 2012).

Vaikeita synnytysvammoja, kuten reisiluun murtumia tai olkahermopunoksen vaurioita, sattuu alle prosentille perätilassa syntyvistä lapsista (Kekki 2022). Vastaavia vaurioita on todettu myös suunnitelluissa keisarileikkauksissa. Neljän vuoden iässä arvioituna neurologisessa kehityksessä ei ole todettu eroja perätilassa alateitse, suunnitellulla tai kiireellisellä keisarinleikkauksella syntyneiden lasten välillä (Macharey 2017).

Lonkkaluksaatiota esiintyy yhdellä sadasta vastasyntyneestä. Perätarjonta lisää todennäköisyyttä siihen. Jos lonkkaluksaatio todetaan vastasyntyneen kotiinlähtötarkastuksessa, pyydetään lastenkirurgi tutkimaan vastasyntynyt. Jos diagnoosi vahvistuu, aloitetaan valjashoito.

Hoito perätilasynnytyksen jälkeen

Perätilasta syntynyt lapsi ei vaadi erityisseurantaa. Perätilasynnytys ei ole este potilashotelliin siirtymiselle, jos synnyttäjän ja vastasyntyneen vointi on hyvä.

Taysin henkilökunta vastaa mielellään kysymyksiisi perätilaraskauden ja -synnytyksen hoidosta.