Urologian erikoislääkäri Jonne Åkerla on tutkinut väitöstutkimuksessaan virtsaamisen ongelmia ja niiden yhteyttä kuolemanriskiin. Hänellä on käytössään monipuolinen aineisto, joka koostuu noin 5000 miehen vastauksista virtsaoireita ja elämänlaatua koskeviin kyselytutkimuksiin liki 30 vuoden ajalta.
Väitöstutkimuksen kaksi osatyötä on julkaistu ja kaksi jälkimmäistä työn alla. Tulokset soveltuvat heti käytäntöön.
− Tutkimus kertoo, että jos potilas on hauras ja tulee virtsaoireiden vuoksi vastaanotolle, oireita ei pidä sivuuttaa. On syytä selvittää, onko taustalla diagnosoimattomia sairauksia, jotka voivat lyhentää elinikää, Åkerla korostaa.
Ensimmäisessä osatyössä kävi ilmi, että yövirtsaisuudesta ja päiväaikaisesta tiheävirtsaisuudesta kärsivillä on suurempi kuoleman riski verrattuna oireettomiin miehiin.
Toisessa artikkelissa todettiin, että virtsaoireesta aiheutuvan koetun haitan voimakkuudella ei ole vaikutusta kuolemanriskiin.
− Vähintään kohtalaisista oireista kärsivien miesten kuoleman riski oli 1.2–1.4 kertaa muita isompi. Lieväoireisilla miehillä kuoleman riski ei ollut suurentunut. Poikkeuksena tähän oli päivä- ja yöaikainen tiheävirtsaisuus, jotka jo lieväoireisinakin nostivat kuolemanriskiä.
Kolmannessa osatyössä Åkerla on selvittänyt, voisiko koneoppimisen avulla kehittää algoritmiä, joka pystyisi ennustamaan kuolemanriskiä tulevien viiden vuoden aikana. Tästä tutkimuksesta löydöksenä on tärkeä, mutta ei niin mullistava tulos.
− Algoritmin antama apu on ainakin toistaiseksi aivan liian epätarkka, jotta sitä voisi hyödyntää kliinisessä työssä. Löytyi siis umpikuja, mikä on hyödyllinen tulos sinänsä. Seuraavan tutkijan kannattaa lähestyä asiaa uudelta kantilta, hän toteaa.
Aineisto näytti myös rajansa
Åkerlan hyödyntämästä aineistosta on tehty jo useampia väitöstutkimuksia. Aineistoa on kerätty vuodesta 1994 lähtien silloin 50−70-vuotiaista miehistä. Myöhemmin aineistoa on kasvatettu 30−50-vuotiailla miehillä. Lisäksi Åkerla liitti mukaan hoitoilmoitusjärjestelmä Hilmon, Kelan ja Tilastokeskuksen tietoja.
Aineisto näytti tutkijalle myös rajansa. Åkerla joutui muotoilemaan tutkimuskysymyksen uudelleen, kun tilastollinen voima ei riittänytkään esimerkiksi tarkastelemaan virtsaoireiden ja sydänkuolleisuuden mahdollista yhteyttä.
− On todella tärkeää määrittää tutkimuskysymys huolellisesti, sen sain oppia kantapään kautta. Pitää miettiä, mitä aineistosta tosiasiassa on mahdollista saada ulos ja mielellään jo ennen aineiston keräystä. Onneksi väitöstutkimus on opinnäytetyö, jota tehdessä on tarkoituskin oppia lisää tutkimuksen tekemisestä.
Aloittelevana tutkijana itseään pitävä Åkerla korostaa myös ohjauksen merkitystä.
− Alussa on iso into, joka ilman apua helposti hiipuu. Aivan olennaista on hyvä ohjaus ja kokeneemmat tutkijat lähellä, joilta voi pyytää apua. Itselläni paljon opettelua on vaatinut esimerkiksi tilastotiede ja myös tieteellinen kirjoittaminen.
Tutkimus tuo ymmärrystä potilastyöhön
Kliinisessä kirurgin työssään Åkerla tekee munuaiskirurgiaa ja hoitaa monipuolisesti urologisia potilaita, kuten eturauhassyöpäpotilaita.
Kliininen työ on hänelle ykkönen ja tutkijanura kiinnostaa työssä kehittymisen kannalta. Ongelmista suurin on aikataulu.
− Kun on kahden pienen lapsen isä, tutkimustyö vaatii joko heräämistä aikaisin tai valvomista myöhään. Toinen vaihtoehto on tietysti tutkimusvapaa, joita meidän klinikalta saa kyllä hyvin.
Åkerlan väitöksen on tarkoitus valmistua ensi vuonna. Sen jälkeen häntä kiinnostavat erityisesti klinikkalähtöiset tutkimukset.
− On mielenkiintoista lähteä klinikalla yhdessä etsimään vastauksia käytännön ongelmiin. Tutkijan kokemus tuo laatua myös omaan kliiniseen työhön. Kun seuraa tiedettä ja osaa tulkita sitä, pystyy antamaan potilaalle uusimmat hoidot ja paremman perustelut valituista hoitolinjoista.