– Seiskaluokkalainen voi lähteä hakemaan omaa paikkaansa uudessa, isommassa ryhmässä ja samalla tulee pohtineeksi omaa identiteettiään. Olenko se sama, joka olin pienessä koulussa kuudennella luokalla? Mikä on oma paikkani uudessa ryhmässä? Tällaista pohdintaa saattaa olla, kertoo Tampereen Steinerkoulun koulukuraattori Outi Pohjosaho.
Seiskaluokkalaisella kaveripiirin vaikutus voi olla jo vahva ja se on osa normaalia kehitystä sekä kasvua. Vanhempien on hyvä antaa siimaa harjoitella itsenäistymistä, mutta on tärkeää olla syli avoinna, jos nuori haluaa sinne tulla.
– Identiteetin kehitykseen kuuluu se, että kaverit vaikuttavat siihen, millainen kukin haluaa olla. Tässä iässä irtaudutaan vanhemmista, mutta vanhemman rooli on kuitenkin tärkeä. Haluan kannustaa vanhempia antamaan nuorelle tilaa itsenäistyä, mutta olla tarvittaessa läsnä. Jos tulee kuoppia matkan varrella, vanhemman luokse voi palata. Nuori on pieni ja iso yhtä aikaa ja välillä ulospäin halutaan näyttää isommalta kuin onkaan, miettii Vehmaisten koulun ja Tampereen Steinerkoulun oppilashuollon psykologi Mari Kausiala.
Kaverisuhteita ja isoja tunteita
Seiskaluokkalaisilla kaverisuhteet ja mielialaan liittyvät teemat näkyvät koulukuraattorin ja psykologin työssä.
– Koulukuraattorin luona käsitellään esimerkiksi kaverisuhteisiin liittyviä haasteita. Myös suhteen luominen mahdollisesti koulun uusiin aikuisiin voi vaatia hiukan tukea. On tärkeää, että haasteisiin puututaan ajoissa, kertoo Outi.
–Yläkoululaiselle tulee uusia oppiaineita ja läksyjä voi siten tulla enemmän. Niille pitää löytää aikaa ja saada tasapaino koulun ja vapaa-ajan välillä. Välillä se voi olla tasapainottelua, jos harrastukset vievät paljon aikaa. Riittävä uni vaikuttaa siihen, että jaksaa keskittyä koulun lisäksi harrastuksissaan hyvin, miettii Outi.
– Väsymys myös vahvistaa tunteita ja varmasti jokainen huomaa, että väsyneenä tulee enemmän riitaa kavereiden kanssa ja hermot palaa vanhempiin helpommin, muistuttaa Mari.
Nuoren aivot kehittyvät vauhdilla ja niin, että tunteet ovat voimakkaita, mutta niiden hallintaa ei vielä onnistu. Nuori ei ehkä osaa vielä sanoittaa tunteitaan.
– Aikuinen voi ottaa aikalisää, mutta nuori ei vielä sellaista osaa. On siis normaalia, että tunteet kuohahtavat ja vaihtelevat, se kuuluu kasvuun ja kehitykseen. Koulupsykologi voi auttaa mielialaan ja tunteisiin liittyvissä asioissa, voidaan vaikka harjoitella tunteiden ilmaisua. Tarvittaessa mietitään tarkempaa tilanteen selvittelyä ja tukitoimia, toteaa Mari.
Vinkit nuorille ja vanhemmille
Nuorille on saatavilla monia eri tukitoimia. Niitä on tarjolla niin koulussa kuin vaikkapa eri järjestöjen tarjoamina.
– Koulussa voi kertoa kenelle tahansa aikuiselle huolistaan eli ei tarvitse miettiä, kenelle mikäkin asia kuuluu. Omista asioistaan voi kertoa esimerkiksi omalle opettajalle, jos hän on tutuin aikuinen. Koulun lisäksi tukea ja apua saa esimerkiksi Sekaisin-chatista, Mieli ry:n Solmussa-chatista tai paikallisesti eri toimijoilta, kertoo Mari.
Vanhemmille Outi ja Mari antavat selkeät ohjeet; ole läsnä ja kuuntele. – Vanhemmilla voi olla tarve ratkaista asioita, mutta ei aina tarvitse antaa ratkaisua. Riittää, kun kiireettömästi pysähdytään ja otetaan nuorelta vastaan tunteet sellaisena kuin ne ovat. Vanhemman ratkaisuehdotukset voivat vain turhauttaa nuorta, ja parempi voisi olla kysyä, toivooko nuori vanhemman tekevän jotain asian suhteen. Nuorelle on tärkeää tuntea, että vanhempi on valmis kuuntelemaan ja on tarvittaessa läsnä, jatkaa Mari.
Ole tukena.
Kärsivällisyyttä tunnekuohuihin.
Rajat on rakkautta.
Kysy ja kuuntele.