Ensihoidon vastuulääkäri Pauli Vuorinen kohtasi lääkärikopterin päivystäjänä lyhyen ajan sisään kaksi potilasta, joilla oli suuren aivovaltimon tukos. Heistä toinen selvisi ja toinen ei. Tämä oli ensimmäinen kimmoke sille, että hän halusi tutkia aihetta tarkemmin.
− Jäi se ajatus, että tämä prosessi pitäisi pystyä vakioimaan niin, että onnistuisimme joka kerta. Siinä on hoitoketju, jota ei ole tässä maassa suunniteltu vielä ihan loppuun asti.
Samalla Vuorinen totesi, että muutoksen perusteeksi tarvitaan tutkimus.
− Tutkimus on myös eettinen tapa uudistaa toimintaa. Näemme, onko muutoksesta oikeasti hyötyä potilaille ja palvelun järjestäjälle.
Tärkeä kysymys mukaan ohjeeseen
Vuorisella on tausta anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkärinä, ja ensihoidon vastuulääkärin tehtävän ohessa hän tekee ensihoitolääkäripäivystystystä FinnHems-lääkärikoptereissa Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla.
Vuorinen paneutui tutkimuksessaan kahteen kulmaan: hätäpuheluihin ja lääkärikopterin toimintaan sekä siihen, miten nämä kaksi saataisiin toimimaan paremmin yhteen.
Ensimmäinen muutos toimintaan tehtiin heti, kun Vuorinen oli kuunnellut tutkimusaineistonsa hätäpuhelutallenteet.
− Lähdimme nopeasti kouluttamaan ja päivittämään hätäkeskuspäivystäjien ohjeeseen kysymystä, jonka avulla voi tunnistaa aivovaltimotukoksen aiheuttaman vaikean aivoinfarktin, hän sanoo.
Hätäkeskuksen tehtävänkäsittelyohjeeseen oli aiemmin lisätty tuo tärkeä kysymys, joka kuuluu: ”Pyrkiikö potilaan katse tai pää kääntymään halvaantuneesta puolesta poispäin.”
Se tulisi Vuorisen mukaan kysyä kaikkien potilaiden kohdalla, joilla on halvausoireita, kuten raajan toimimattomuutta, suupielen roikkumista tai puhehäiriö. Tallenteista ilmeni, että näin ei käytännössä kuitenkaan tapahtunut.
Löytyi erilaiset näkemykset
Vuorinen tutkimusryhmineen kävi läpi 2000 aivoverenkiertohäiriöön liittyvää tehtävää ja etsi sieltä ne, joissa hätäkeskuspäivystäjä oli ajatellut saaneensa selville vaikean aivohalvauksen.
− Yllätys oli suuri, kun huomasimme, että päivystäjän oletus oli usein väärä. Näillä potilailla ei ollut vaikeaa aivohalvausta.
Vastaavasti melkein puolet niistä tehtävistä, missä ensihoitaja epäili vaikeaa aivohalvausta paikan päällä, ei hätäkeskuspäivystäjä ollut hälyttänyt aivohalvaustehtävää.
− Totesimme, että hätäkeskuspäivystäjän ohjeen kulku on ihan erilainen kuin neurologin tai ensihoitolääkärin näkemys tilanteesta. Kun hätäpuhelussa soittaja sanoi, että potilas ei puhu mitään, tehtävän käsittely siirtyi tajuttoman potilaan sarakkeeseen. Siellä ei enää kysytä aivohalvauksen merkkejä.
Ambulanssista kopteriin Parkanon sahalla
Lievää aivovaltimon tukosta hoidetaan liuotushoidolla, jota annetaan lähimmässä keskussairaalassa. Sen sijaan vaikean aivohalvauksen hoito vaatii mekaanisen toimenpiteen, joita tehdään vain yliopistosairaaloissa.
Tässä astuu kuvaan Vuorisen väitöksen toinen kulma: lääkärikopteri. Vuorisen tutkimus antaa osviittaa siitä, missä tilanteissa lääkärikopteria kannattaa hyödyntää potilaiden kuljettamisessa Taysiin Etelä-Pohjanmaalta.
− Karrikoiden sanoen pyrin siis todistamaan, että kauas on pitkä matka ja matka etenee nopeiten kopterilla. Kun on kyseessä potilas, jonka selviytyminen on minuuteista kiinni, kannattaa lääkärikopteri hälyttää ambulanssia vastaan vaikka puoleen matkaan.
Parkanon Sahasta alkoikin muutama vuosi sitten kehkeytyä liki vakituinen ambulanssin ja lääkärikopterin kohtauspiste Seinäjoen seudulta Taysiin tuotaville kiireisille potilaille. Sieltä lentää Taysin katolle 20 minuutissa.
− Kun aloitin tutkimuksen, Etelä-Pohjanmaalla ei vielä ollut omaa kopteria. Kartalla Parkanon Saha osuu optimaaliseen kohtaan. Yrittäjä jopa kysyi, millainen tila hänen tulisi talvella aurata kopterin laskeutumista varten.
Kaikissa tilanteissa aikahyötyä ei helikopterikuljetuksella saavutettu. Vuorinen totesi kuitenkin, että niissäkin tilanteissa paikallinen ensihoito saattoi hyötyä kopteriyhteistyöstä, kun ambulanssi pääsi palaamaan nopeammin omalle asemapaikalleen.
− Kopteri kuulostaa helposti järeältä vaihtoehdolta, mutta lopulta se ei sitä ole. Tällaiset siirrot ovat meille helppoja ja ketteriä tehtäviä.
Uutta tutkimusta vireillä
Vuorisen tutkimus on tuonut nopeasti muutoksia toimintaan ensihoidossa. Hän toteaa, että tässä oli kuitenkin vasta alku. Käsikirjoitus seuraavaa tutkimusta varten on jo viimeistelyvaiheessa ja aineistoakin kerätty.
− Ensihoito on varsin nuori tutkimusala ja kysymyksiä on paljon vailla vastausta.
− Nyt olemme kuunnelleet hätäpuheluja lisää ja pyrimme niiden perusteella selvittämään, ovatko koulutus ja uudet ohjeet tuoneet muutosta näiden potilaiden tunnistamiseen. Tutkimme myös sitä, miten Etelä-Pohjanmaan oma lääkärikopteri on vaikuttanut tilanteeseen ja kuinka potilaan matka oikeaan hoitopaikkaan etenisi paremmin, ilman välipysähdyksiä.
HEMS-koordinaattori tarvitaan
Vuorinen kertoo, että maailmalla useissa hätäkeskuksissa päivystää niin sanottu HEMS-koordinaattori, jonka tehtävänä on arvioida tilanteissa lääkärihelikopterin tarvetta. Tästä on paljon puhuttu myös Suomessa ja Vuorinen uskoo, että sekin ratkaisisi monta ongelmaa.
− Hätäkeskukseen tulee Suomessa kolme miljoonaa puhelua vuodessa. Hätäkeskuspäivystäjällä pitää olla hurjasti ymmärrystä ja tietoa, jotta he saavat koko massan siellä käsiteltyä.
− Mutta jos heillä olisi tukenaan tällainen päivystäjä, saisimme vaikean aivoinfarktin hoitopolun ja monet muut kiireelliset tilanteet tehokkaasti rullaamaan. Silloin kopteri saataisiin matkaan heti hätäpuhelun jälkeen eikä vasta sitten, kun ensihoito on paikan päällä todennut tilanteen.
Myös tutkimusalana ensihoito on Vuorisen mukaan ottamassa lähivuosina isoja harppauksia.
− Reilu kymmenen vuotta sitten siirryttiin sairaankuljetuksesta ensihoitoon, se oli ensimmäinen hyppy. Muutama vuosi sitte uudistettiin hätäkeskusjärjestelmä, ja pian siirrytään kansalliseen sähköiseen järjestelmään. Data alkaa kulkea ja tuottaa faktaa tutkimuksen ja kehittämisen perustaksi.