Päivystävässä sijaisperheessä arki ja lapsiluku voivat muuttua tunnissa

Riika Harjulla on autossaan aina valmiina turvakaukalo ja –istuin. Hänen kotiinsa voi tulla sijoitettu lapsi tunnin varoitusajalla ja perheen arki suunnitellaan sen mukaan. 

– Olemme yksi Pirkanmaan hyvinvointialueen päivystävistä sijaisperheistä. Meille on tärkeää tarjota turvallinen ja rakastava koti lapsille, jotka sitä tarvitsevat. Kotiimme voidaan sijoittaa väliaikaisesti 0–3-vuotias lapsi, kertoo perhehoitajana kodissaan työskentelevä Riika Harju. 

Käytännössä päivystäminen tarkoittaa sitä, että Riika on valmiina ottamaan sijoitetun lapsen vastaan välittömästi. Jos sijoitusta ei tule viikon aikana, siirtyy perhe seuraavaksi viikoksi takapäivystykseen ja on valmiina ottamaan vastaan lapsen vuorokauden varoitusajalla. 

– Olen kotona töissä ja odotan puhelua, jossa tulee tieto uudesta lapsesta. Tunnin varoitusaika tarkoittaa sitä, että lapsi voi saapua tunnin sisällä ensimmäisestä puhelusta. Tätä varten auto ja koti on varusteltu etukäteen. 

Sijoitusten välissä on tärkeää tehdä itselle tärkeitä asioita ja viettää aikaa perheen kanssa, huomioiden myös perheen omat lapset. He joutuvat jakamaan vanhempien huomiota ja aikaa, sillä osa sijoitetuista lapsista tarvitsee todella paljon sijaisvanhempien aikaa ja huomiota.    

– Lapsi voi olla meillä vuorokaudesta vuoteen, mutta tarkkaa aikaa ei ole määritelty. Tämä on kuitenkin lyhytaikaista sijoitusta. Joskus pitkäaikaista sijaisperhettä voi joutua odottamaan ja siksi aika päivystysperheessä saattaa venyä. 

Harjun perheen kotona on toden totta valmius vastaanottaa pieni lapsi. Vaatteita, vaippoja, äidinmaidonkorviketta, tuttipulloja sekä paljon muuta tarvittavaa on järjestyksessä hyllyissä. Turvaistuimia ja vaunuja on rivissä valmiina ja leluhyllyssä on värikkäitä leluja odottamassa leikkijää. 

– Onneksi kaupat ovat auki ympäri vuorokauden, joten saamme tarvittaessa haettua täydennystä saapuvan lapsen tarpeiden mukaan nopeasti. 

Koulutuksen kautta tositoimiin 

Sijaisperheeksi aikovalle on aluksi noin puolen vuoden valmennus, jonka aikana käydään läpi sijoitukseen liittyvistä käytännön asioita, mutta myös paljon pohdintaa itsestä ja omasta perheestä. 

– Valmennuksessa pohdimme omia vahvuuksiamme ja kehittämiskohteitamme sekä itseämme ja omaa historiaamme.  Jos itsellä on käsittelemättömiä traumoja, ne voivat nousta pintaan. Siksi useamman kuukauden kestävä valmennus on tarpeen. 

Sijaisperheenä toimiminen on koko perheen asia. Ennen aloitusta Harjun perheessä keskusteltiin paljon omien lasten kanssa asiasta. 

– Alussa tiesimme vain perusfaktat, kuten että puhelin soi, kun meitä tarvitaan. Sijoitettava lapsi vaikuttaa arkeemme ja siksi tämä työ vaatii koko perheen sitoutumisen ja suostumuksen. 

Harjun perheen omat lapset ovat tottuneet viidessä vuodessa siihen, että tunnin päästä kodissa voi olla yksi tai kaksi lasta lisää. 

– Arjessa voimme toki suunnitella perheen aikatauluja, mutta elämme vahvasti tässä hetkessä ja sijoitus kerrallaan. Tämä on hyvä tiedostaa, kun pohtii voisiko oma perhe toimia päivystysperheenä. Myös ennalta sovitut menot voivat muuttua lyhyelläkin varoitusajalla, eikä kalenteria kannata suunnitella ja täyttää pitkälle eteenpäin. 

Miksi sijaisperheitä tarvitaan? 

Sijaisperhettä tarvitaan silloin, kun lapsi ei voi olla omassa kodissaan eikä muiden lasten läheisten ole mahdollisuutta ottaa lasta hoitaakseen. Päivystävä sijaisperhe on tällöin ensisijainen paikka lapselle laitoshoitoon verrattuna. 

–Meille on tullut lapsia monista eri lähtökohdista. Perheissä on ollut esimerkiksi ongelmia elämänhallinnassa, päihteiden käyttöä tai uupumusta.  

Sijaisperhettä voidaan käyttää myös avohuollon palveluna, jos vanhempi esimerkiksi menee toimenpiteeseen eikä apuverkostoa ole, joka voisi huolehtia lapsesta.  

– Me voimme tarjota läsnä olevan aikuisen, turvallisen ympäristön, hoivaa ja huolenpitoa. Emme tarjoa sijoitetuille lapsille sirkushuveja tai erikoisia kokemuksia, vaan aivan tavallista perusarkea. Tavallisuus on usein riittävää. 

Kotiin tulevasta lapsesta on osattava myös luopua 

– Ajattelemme, että sijoitettu lapsi tulee tasavertaiseksi perheenjäseneksi tullessaan perheeseen.  

Riikan puheesta kuuluu läpi auttamisen halu. Hän kokee, että voi auttaa lapsia ja perheitä kriisien yli. Lapsen sijoitus nostattaa tunteita pintaan puolin ja toisin. Sijoitettavan lapsen vanhemmat varmasti miettivät, miten lapsi sopeutuu uuteen tilanteeseen. 

– Sijoitettavan lapsen perheissä reagoidaan ymmärrettävästi usein vahvoilla tunteilla näihin tilanteisiin. Uskon, että he ovat tehneet parhaansa ja varmasti heistä tuntuu pahalta, kun lapsi sijoitetaan ventovieraiden ihmisten kotiin. Ja kyllä se minussakin herättää tunteita. 

Sijaisperheessä pitää avata ovensa lapsen lisäksi hänen verkostolleen. Joidenkin biovanhemmat ja -suku voivat käydä kylässä ja sen lisäksi sosiaalityöntekijä ja muut ammattilaiset käyvät sijoitetun lapsen asioissa perheen kotona. 

– Meillä on mahdollisuus, että joku meille sijoitettu lapsi saattaisi jäädä meille pitkäaikaisesti. Joihinkin lapsiin kiintyy nopeasti ja he jäävät sijoituksen loputtua ehkä mieleenkin.  

Riika kertoo ajattelevansa kuitenkin, että pääsääntöisesti lapset, jotka tulevat, myös lähtevät.  

– Tämä on tiedossa jo koulutuksen aikana, ja harvoin päätös lapsen lähdöstä tulee yllättäen, joten voin miettiä sitä etukäteen. Silti koen haikeutta usein sijoituksen loputtua. Onhan lapsi ollut kuitenkin hetken aikaa osa meidän perhettämme. 

Sijoituksen päätyttyä käydään palautekeskustelu, sekä pestään tavarat ja laitetaan ne paikoilleen odottamaan seuraavaa tulokasta.