Neurokirurgin vastaanotolle tulee potilas, joka on käynyt pään alueen magneettikuvassa. Hänellä todetaan alttius aivovaltimopullistuman puhkeamisesta johtuvaan lukinkalvonalaiseen aivoverenvuotoon, jollainen on yhdellä 30 suomalaisesta.
Tämä on yleensä oireeton ja vuotaa vain harvoin, mutta silloin kun se vuotaa, voi tilanne olla kohtalokas: jopa puolet potilaista kuolee ja puolelle heistä, jotka selviävät, jää jonkinasteisia neurologisia oireita. Neurokirurgi ei kuitenkaan aina pysty antamaan potilaalle selkeää vastausta, tulisiko löydöksestä olla huolissaan vai ei.
Näihin tilanteisiin on Taysin neurokirurgian professori Juhana Frösen tutkimusryhmineen löytämässä ratkaisuja. Heidän tutkimustyönsä aivoverenvuodon syiden selvittämiseksi on paljastanut kansainvälisesti kiinnostavia yhteyksiä kehon bakteerien ja aivoverenvuotojen välillä.
− Immunisoituminen etenkin aivovaltimopullistuman seinämään vaikuttaville suun bakteereille voi suojata aivovaltimopullistuman puhkeamisen aiheuttamalta verenvuodolta. Tämä herättää ajatuksen mahdollisuudesta jopa rokottaa aivoverenvuotoja vastaan, Frösen sanoo.
Lääketutkimukset käynnissä jo
Rokotus siintää vielä kaukana horisontissa, mutta lääkehoitojen mahdollisuus on lähempänä, kenties lähivuosissa. Suunnitteilla on useampia kliinisiä lääketutkimuksia erilaisiin ja eri ikäisillä ilmeneviin aivoverenvuotoa aiheuttaviin aivoverisuonisairauksiin.
– Ensimmäinen lääketutkimus on käynnissä jo ja seuraavat hyvin lähellä. Meillä on riittävästi taustatietoa kasassa kliinisten tutkimusten käynnistämiseksi ja lupaprosesseja valmistellaan, hän sanoo.
Frösen kertoo, että tähän mennessä tiedetään jo, että aspiriinilla voidaan vaikuttaa aivovaltimopullistuman kasvuun ja pienentää verenvuodon riskiä. Taysissa tammikuussa alkaneessa ensimmäisessä tutkimuksessa selvitetään, millaiset potilaat aspiriinista hyötyvät.
Kansainväliseen lääketutkimukseen osallistuu kaikkiaan 700 potilasta, joista 200 on Suomesta.
– Tähän mennessä näitä sairauksia on voitu hoitaa vain riskialttiilla toimenpiteillä, suonensisäisillä tai mikrokirurgisilla leikkauksilla. Potilaiden hoidon kannalta olisi hieno läpimurto löytää toisaalta lääke ja toisaalta keinot tunnistaa ne ihmiset, joilla vuotoriski on suurentunut.
– Siinä on tärkein motivaattori, miksi tutkimustyötä ylipäätään tehdään: jotta voimme tarjota potilaille hoitoja ja toivoa pelon ja epävarmuuden sijaan.
Akio Morita toi osaamista Japanista
Frösenin tutkimusryhmän bakteerilöydös kiinnostaa maailmalla. Hiljattain Frösen sopi neurotutkijoiden kokouksessa Genevessä laajasta kansainvälisestä yhteistyöstä juuri vuotosyiden selvittämiseen.
– Kansainvälinen tutkimusyhteistyö tarkoittaa paljon sähköpostiliikennettä ja yhteistyökumppaneita kaikilta mantereilta. Yleensä huippututkijat maailmalla ovat samoja nimiä kuin kliinistä työtä tekevät huippukirurgit. Siksi ongelmanratkontakin etenee potilas edellä, Frösen kuvaa.
Bakteerilöydös toi Taysiin keväällä vierailulle myös tunnetun kallonpohjakirurgian ja aivoverisuonisairauksien hoidon uranuurtajan, neurokirurgian professori Akio Moritan Japanista.
– Hän kiinnostui löydöksestä ja halusi aloittaa yhteistyön kanssamme. Japanilaisessa väestössä tehty tutkimus on vahvistanut meillä saatuja tuloksia ja nyt olemme sopineet jatkoyhteistyöstä.
Kansainvälinen yhteistyö arvostettujen kollegoiden kesken ei edistä vain tutkimusta. Se on samalla mahdollisuus laajaan osaamisen jakamiseen. Kun Moritan vierailu oli tiedossa, Frösen teki hänelle toisenkin pyynnön.
– Japanissa käytetään joitain kallonpohjakirurgisia leikkaustekniikoita, jotka eivät ole olleet meillä Suomessa juurikaan käytössä. Morita lupasi vierailunsa yhteydessä pitää neurokirurgeillemme workshopin näistä tekniikoista.
Neurokirurgit Suomen yliopistosairaaloista kokoontuivat Moritan oppiin Kirurgian koulutuskeskukseen Tays Keskussairaalan kampukselle.
– Pääsimme näkemään, kuinka hän nuo leikkaukset tekee ja saimme uusia mahdollisuuksia aiemmin leikkaamatta jääneiden kallonpohjan kasvainten hoitoon.
– Taysissa on upeat puitteet tällaisen järjestämiseen, koulutuskeskuksen tilat mahdollistavat käytännönläheisen oppimisen. Lisäksi saimme hyödyntää paikallista yritysosaamista: tamperelaisen yrityksen valmistamia 3D-tulostettuja malleja kallonpohjan kasvaimista.
Maine kasvaa henkilöiden matkassa
Frösen aloitti tutkijanuransa 25 vuotta sitten heti lääkäriopintojensa alkuvaiheessa. Taysiin hän tuli neurokirurgian professoriksi ja ylilääkäriksi syksyllä 2019 työskenneltyään sitä ennen Harvardin yliopistossa Yhdysvalloissa sekä Helsingin ja Kuopion yliopistollisissa sairaaloissa.
Kansainvälinen tunnettuus sairaalan tutkimusosaamiselle syntyy pikkuhiljaa yksittäisten tutkijoiden kautta.
– Taysissa on useita kansainvälisesti tunnettuja neuroalojen tutkijoita. Usein Tays, Tampere tai Suomi eivät ole kansainvälisesti tuttuja, mutta tutkijat henkilöinä ovat. Korkealaatuisen tutkimuksen kautta myös Taysin maine alkaa vähitellen nousta ja näkyä.
Tällä hetkellä Frösenin työajasta yli puolet kuluu potilaiden kanssa kliinisessä työssä neurokirurgina. Toinen puolikas täyttyy tutkimustyön parissa ja neurokirurgian professorina Tampereen yliopistossa.
Frösen kokee, että kliinisen työn ja tutkimuksen yhdistelmä on luonnollinen ja myös välttämätön. Siinä hän vetoaakin kliinistä työtä tekevien lääkäreiden esihenkilöihin ja sairaalan johtoon.
– Yliopistollisen sairaalan tehtäviin kuuluu tieteellinen tutkimus, ilman sitä olisimme pelkästään sairaala. Velvollisuutemme on ymmärtää, miten potilaiden hoito kansainvälisesti kehittyy ja olla kehittämisessä mukana niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Tutkimukselle pitää järjestää työaikaa, hän painottaa.