Onko palveluillamme vaikutusta?

Inspiroidu vaikuttavuustyön esimerkeistä hyvinvointialueen palveluissa.


Muuttaako mittaaminen maailmaa − tai edes oman yksikön toimintaa?

Ei ole kauaakaan siitä, kun lähestulkoon ainoa mittaritieto perusterveydenhuollon toiminnasta oli se, miten terveyskeskuksen ovi kävi. Mitä se kertoi palveluista? Jos ovi kävi paljon, oliko se hyvä vai huono asia? Oliko oven käymiselle asetettu tavoitteet? Miten asia näkyi tavalliselle terveyskeskustyötä tekevälle ammattilaiselle?

Hoitaja mittaa potilaalta verenpainetta.

Onneksi olemme menossa parempaan suuntaan – mittaamisen aikakausi on alkanut. Tavoitteista puhutaan jo enemmän ja vaikuttavuutta tavoitellaan. Potilaan arviosta ollaan kiinnostuneempia, ja potilastietojärjestelmiin kliksuteltua tietoa pystytään hyödyntämään paremmin. 

Laaturekisteritiedon hyödyntäminen diabeteksen hoidon vertaiskehittämisessä on tästä oiva esimerkki.

Ajatellaanpa, että jonkun terveyskeskuksen henkilöstö saa tietää olevansa alueen häntäpäässä vaikkapa diabetesta sairastavien LDL-kattavuudessa. Mitä tapahtuu ilman tavoitteita? Ei juuri mitään, mutta kun tavoitearvot asetetaan, on yksittäisen ammattilaisenkin helpompi motivoitua parantamaan yhteistä tulosta eli potilaiden hoitoa. 

Tavoite määrittää mittarin

Aina kun suunnitellaan jonkin asian mittaamista, pitää ensin määritellä toiminnan tavoite. Tavoite määrittää mittaamisen tavan ja sopivan mittarin. 

Esimerkkinä tästä toimii perusterveydenhuollossa hoidon jatkuvuus, erityisesti lääkäri-potilas-hoitosuhteen jatkuvuus. Sen hyödyistä on vahva tutkimusnäyttö: parempi hoidon jatkuvuus vähentää sairastavuutta, päivystyskäyntejä ja jopa kuolleisuutta.

Tutkitut mittarit ovat olemassa ja myös tavoitteet, joihin tulisi pyrkiä. Tekemistä vaille valmis siis!

Sopivan mittarin valinnassa on yleensä varminta etsiä mittareita, joista on tutkimustietoa. Valitettavasti etenkin perusterveydenhuollon kentällä tällaisia mittareita on harvassa. Silloin joudutaan tekemään valintaa: lähdetäänkö kokeilemaan jotain, kehitetäänkö jotain uutta? Miten paljon resursseja on tehdä samanaikaisesti tutkimusta? 

Mittarin kehittäminen vaatii ajatuksia

Pienin askelin lähdetään. Tämän syksyn esimerkkinä on digiklinikka-asioinnin koetun hyödyn ja asiakaskokemuksen mittarien tutkimus. Tutkimme muutamien potilaalta kysyttävien mittarien sisällön ymmärrettävyyttä, olennaisuutta ja mitta-asteikkojen sopivuutta. Potentiaaliset mittarit pääsevät jatkotutkimuskierrokselle. 

Jos sopivaa mittaria ei löydy eikä siinä hetkessä pystytä kehittämään, joudutaan pohtimaan, minkä muun asian avulla tavoitteen saavuttamista voisi arvioida. Mitä mutkikkaampi asia (esim. kokonainen toimintamalli), sitä hankalampaa on löytää yksinkertaista, luotettavaa mittaria. 

Esimerkiksi terveys- ja hoitosuunnitelmatoimintamallin mittareita ei ole ollut ihan helppoa miettiä. Miten kokonaisen monimutkaisen toimintamallin tavoitteet operationalisoidaan mitattaviksi? 

Lähestyimme asiaa monialaisesti ja laadimme ensin arviointikehikon, jossa toimintamallin tavoitteita pohdittiin monesta eri näkökulmasta. Sitten priorisoimme ne mittarit, joita pystymme käyttämään nyt. Lisäksi teimme mittaamisen jatkosuunnitelman tulevaisuutta ajatellen. 

Päätimme aluksi keskittyä mittareihin, jotka toimivat toimintamallin implementaation tukena. Koska valmiita mittareita ei ollut, kehitimme lyhyen implementaatiomittarin, johon toimintamallia eteenpäin vievät ammattilaiset ja esihenkilöt vastaavat. 

Tärkeintä on ”mitä sitten”

Alkumittauksen loppumetrit ovat vielä meneillään, mutta jo nyt voidaan todeta, että tämän asian mittaaminen kannattaa. Saamme mittauksella tietoon näkemyksiä, joita pääsemme hyödyntämään toimintamallin juurruttamisessa jatkossa.

Kaikkein tärkein asia mittaamisessa onkin ”mitä sitten” eli mitä mittarituloksella tehdään. Voiko sen avulla muuttaa toimintaa? Jos ei, onko sillä ollenkaan väliä – kannattaako mitata? 

Minä väitän, että ei. Siinä on sama juttu kuin kliinisessä työssä: jos jokin tutkimus ei muuta potilaan hoitoa, älä määrää sitä. Jos tuloksella on olennainen vaikutus hoitoon, se todennäköisesti kannattaa tehdä. Aina tulee miettiä myös mittaamiseen ja mittarituloksen analysointiin käytettävissä olevat voimavarat. Jos mittaaminen ei johda mihinkään, koko panostus siihen on turhaa.

Tämän kirjoituksen myötä haastankin sinut pohtimaan oman työyksikkösi mittareita. Mitä teillä mitataan? Ovatko mittarit toiminnan kannalta olennaisia? Onko ne valittu tavoitteiden mukaan? Muutetaanko niillä maailmaa? Tai edes oman yksikön toimintaa? 

Jatketaan hyvin alkanutta mittaamisen aikakautta. Huolehditaan yhdessä siitä, että käytämme rajalliset resurssimme mittaamisessakin viisaasti. Kun toiminnan tavoitteet ovat tiedossa, mittarit valittu tavoitteiden mukaan ja mittarituloksen hyödyntäminen työyksikön arjessa suunniteltu, ollaan jo hyvällä tiellä kohti fiksumpaa mittaamista.

Onko palveluillamme vaikutusta?

Onko palveluillamme vaikutusta -blogisarja kertoo inspiroivia esimerkkejä Pirkanmaan hyvinvointialueen palveluiden kehittämisestä ja vaikuttavuustyöstä eri palvelulinjoilla. Tutustu sarjan muihin blogeihin.



Aiemmat blogiartikkelit