Yhdessä hetkessä olet syöttämässä vauvaa uneliaalla osastolla. Seuraavaksi sisään tulee lapsi, joka taistelee hengestään. Aina pitää olla valmiina siihen, että tilanne muuttuu. Siksi sairaanhoitaja Liisa Saarijärvi rakastaa työtään.
− Potilaat vaihtuvat ja samalla koko ilmapiiri. Sairaanhoitajan täytyy hetkessä pystyä vaihtamaan tunnelmasta toiseen: iloita, kun vakavasti sairas lapsi jaksaa jokeltaa tai surra, kun toinen menehtyy tai toipuminen ottaa takapakkia.
Saarijärvi kokee, että kasvu tähän ammattiin on elämän mittainen varsin kumpuileva matka, josta hänellä ei ollut hajuakaan vielä sairaanhoitajaksi valmistumisen aikoihin 12 vuotta sitten.
− Aiemman elämänkokemuksen ja harjoittelujen ansiosta minulle oli selvää, että haluan lastenosastolle. Opiskelun aikana olin tietysti oppinut paljon perusasioita. Ammattiin kasvaa kuitenkin vasta töissä.
− Pitää ymmärtää syitä ja seurauksia: Mitä esimerkiksi hengitysvaikeuden taustalla on, mitä muuta potilas tarvitsee kuin happea? Mitä sivuvaikutuksia hoidoilla voi olla? Kuinka eri tavalla ihmiset kokevat kipua? Vasta kokemuksen kautta oppii lukemaan potilaasta näitä viestejä.
Kaikki potilaan hoito perustuu tutkittuun tietoon, myös se on kiehtovaa.
− Toisaalta sen vuoksi muutokset tulevat yllättävänkin hitaasti käytäntöön. Mutta siksi työ on myös jatkuvaa oppimista ja tiedonhakua.
Ylpeä työstään
Sairaanhoitajan ammatti ei ollut Saarijärvelle itsestään selvä vaihtoehto. Ensimmäisen kipinän siihen hän sai kymmenvuotiaana, jolloin hän toimi vakavasti loukkaantuneen veljensä haavanhoitajana yhdessä äitinsä kanssa. Myöhemmin sairaala tuli tutuksi oman lapsen munuaissairauden kautta.
Ennen sairaanhoitajaopintoja hän ehti kuitenkin työskennellä suurtalouskokkina, kouluavustajana ja vartijana.
− Aulavahdin työ ei ollut minulle unelma-ammatti senkään vuoksi, että se oli päivätyötä. Nykyään teen pääosin yövuoroja, hän sanoo.
Saarijärvi on työskennellyt valmistumisestaan asti lasten sisätautiosastolla. Osaston yhteydessä toimii myös lasten tehovalvonta, ja yksiköstä käsin tehdään yöaikaan lastentautien päivystystä.
Sairaanhoitajan työstä puhutaan julkisuudessa paljon negatiiviseen sävyyn. Se on yksi syy siihen, miksi Saarijärvi päätyi kirjoittamaan työstään myös kirjan, joka julkaistiin kesällä 2024. Sairaan hyvä hoitaja -kirjassa hän kuvaa työarkea realistiseen sävyyn.
− Halusin kertoa mahdollisimman rehellisesti siitä, mistä olen ylpeä tässä työssä ja mikä voisi olla paremmin.
8 kysymystä sairaanhoitajan työstä
Mikä on työssäsi huikeinta?
Kun onnistun vaikeassa asiassa tai saan kinkkisen asian ratkaistua. Sairaanhoitajan työ on yllättävän luovaa. Varsinkin lasten kanssa. Esimerkiksi monet hoitovälineet on suunniteltu aikuisille ja niistä on sovellettava käyttöön lasten versiot.
Mikä on raskainta?
Lohduttomat tilanteet. Silloin on vaikeinta pysyä itse ammattilaisena. Vaikka kyllä sairaanhoitaja voi tunteitaankin näyttää ja vaikka itkeä.
Miten koet kriittiset hätätilanteet?
Ne ovat tavallaan rauhallisia ja kauniita hetkiä, kun kaikki tietävät, mitä tekevät. Lääkäriltä tulee tiuhaan tahtiin käskyjä. Hoitajan pitää kuunnella ja muistaa, katsoa ympärilleen 360 astetta ja huomioida, mitä tapahtuu. On tärkeää, että käskyt ovat selkeitä, vaikka ne saattavat ulkopuolisen korvin kuulostaa jopa töykeiltä.
Mikä auttaa pääsemään vaikeista tilanteista yli?
Kollegoiden jakama tuki. Puhun paljon myös itselleni. Sanon, että se on nyt ohi ja sitten mennään eteenpäin. Olen suoraviivainen ihminen. Sekin auttaa siihen, että en jää vatvomaan mennyttä.
Mikä on ikävintä työssäsi?
Jos joutuu priorisoimaan potilaita eikä saa hoidettua heitä niin hyvin kuin haluaisi. Tämä on onneksi harvinaisempaa kuin mitä keskustelu mediassa antaa ymmärtää. Ainakin meillä.
Millainen on sairaanhoitajan ihannevuoro?
Minulle se on vuoro, jolloin ei ole valtava kiire, mutta on paljon tekemistä.
Millainen on pahin vuoro?
Jos sisällä on jo useampi kriittinen potilas, sitä toivoo, että ei tulisi yhtään lisää. Silloin tulee paineita henkilökunnan riittävyydestä.
Mikä tekee ihmisestä hyvän sairaanhoitajan?
Jatkuva kiinnostus siitä, mitä tehdään ja miksi tehdään. Halu oppia jatkuvasti ja taito toimia. Pitää pystyä tarttumaan asioihin, ei saa jäätyä tai jäädä jalkoihin. Meitä on kuitenkin herkkiä ja karskeja, kaikki tekevät työtä omalla persoonallaan.