Ellimaija Ahonen ja Jenni Rajahalme olivat olleet yhdessä muutaman vuoden, kun heidän elämäänsä avautui mahdollisuus, josta he olivat siihen asti tuskin uskaltaneet uneksia. Julkisessa terveydenhuollossa aloitettiin vuonna 2019 lahjasoluhoidot heteroparien lisäksi naispareille ja itsellisille naisille.
− Olen aina halunnut lapsen, mutta olin pakottanut ajatuksen taustalle. Luulin, että minusta ei voi koskaan tulla vanhempaa. Ajatus nousi pintaan uudelleen, kun tapasin Ellimaijan, Jenni kertoo.
Perheeseen kuului jo ennestään Ellimaijan kouluikäinen tytär, ja parin unelmiin nousi ajatus yhteisestä vauvasta.
− Kun mahdollisuus lahjasoluhoitoihin Taysissa avautui, sitä ei tarvinnut enää miettiä. Olimme täysin valmiita uuteen perheenjäseneen, Ellimaija hymyilee.
Kipeimmin toivotut lapset
Pariskunta sai lähetteen Taysin hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalle omalta sosiaali- ja terveysasemaltaan Kangasalta. Muutaman kuukauden kuluttua tuli kutsu ensikäynnille, jota seurasivat muut tutkimukset ja psykologikäynnit. Pian löytyi myös lahjoittaja, ja Ellimaija tuli raskaaksi ensiyrityksellä.
Puolitoista vuotta ensimmäisen lääkärikäynnin jälkeen Ellimaijasta tuli mamma ja Jennistä äiti.
− Emme voi olla enempää kiitollisia lahjoittajalle, lääketieteelle ja Taysin ammattilaisille. Lapset, jotka saavat alkunsa tällä tavalla, ovat erityisen toivottuja lapsia. Näiden eteen on taisteltu, sillä lähes kaikilla on taustalla jonkinlainen tarina lapsettomuuden pelosta ja pettymyksistä, Jenni sanoo.
Hoitoketjuun hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalla kuuluvatkin aina myös tapaamiset psykologin kanssa.
− Saimme Taysissa kohdata mahtavia ammattilaisia, joilla on ihailtava ammattitaito myllyttää ajatuksia eri näkökulmista. Kaikkien perheen perustamista suunnittelevien pitäisi päästä käymään elämän suurimmat kysymykset läpi yhtä perinpohjaisesti, Ellimaija toteaa.
− Voi olla voimakkaita tunteita liittyen kykyyn saada lapsia tai pelkoa siitä, miten rakkaus ei-biologiseen lapseen herää. Tai heteropareilla siihen, että raskauteen on tarvittu pariskunnan ulkopuolisia soluja, Jenni jatkaa.
Lapsella on oikeus tietää taustastaan
Yksi asia, joka psykologikäynneillä käydään erityisen tarkkaan läpi, on luovuttajan rooli. Kun lapsi syntyy lahjasolun avulla, hänellä on oikeus saada 18-vuotiaana tietää, kuka luovuttaja on.
− Oikeus tietää biologisesta taustastaan on siis lapsella, ei meillä vanhemmilla. Siinä on tärkeä ero. Ellen itse tekee täysi-ikäisenä päätöksen, haluaako kuulla, kuka luovuttaja on tai ottaa häneen yhteyttä, Jenni sanoo.
− Ja meidän velvollisuutemme on kasvun eri vaiheissa kertoa hänelle perimästään ikään sopivalla tavalla, Ellimaija jatkaa.
Jos Ellen sitten päättää aikuisena ottaa luovuttajaan yhteyttä, Jenni aikoo sujauttaa mukaan kirjelappusen. Siihen tulisi teksti: ”Kiitos, kun annoit meille elämän suurimman lahjan”.
− On käsittämätöntä, miten jossain kulkee joku niin hyvä ihminen, joka on valmis antamaan itsestään näin paljon.
Rakkaus ohittaa genetiikan
Siittiöitä voi lahjoittaa 20–45-vuotias terve mies, jonka suvussa ei ole vakavia perinnöllisiä sairauksia. Kun luovuttajaa tarjotaan saajalle, hänelle kerrotaan luovuttajan pituus, silmien ja hiusten väri sekä etninen alkuperä.
Jos jotain Ellimaija ja Jenni voisivat yhteiskunnalta toivoa, he soisivat mahdollisuuden vanhemmuuteen myös itsellisille miehille ja miespareille Suomessa. Nyt keinoja on olemassa hyvin vähän ja se tuottaa surua monelle.
− Vanhemmuus ei ole sukupuolikysymys, ja lapsettomuus ylipäätään on yhteiskunnassa edelleen liian vaiettu aihe. Haluamme puhua omasta tarinastamme avoimesti, jos sitä kautta voimme auttaa jotenkin, Jenni sanoo.
− Suurin kiitos olisi vastapalvelus. Tällä tietämyksellä haluaisin olla munasolujen luovuttaja. Valitettavasti en kuitenkaan tajunnut tätä ajoissa ja ikä ehti täyttyä, Ellimaija harmittelee.
Luovuttaja antoi sukusolujen kautta Ellenille geenit ja piirteitä. Ellimaija ja Jenni antavat hänelle vanhemmuuden, rakastavan perheen, ylpeät isovanhemmat, sukulaiset, ystävät ja elinympäristön.
− Rakkaus ohittaa genetiikan. Se kävi ainakin minun kohdallani hyvin nopeasti selväksi. Tunnen olevani 110-prosenttisesti äiti, vaikka meillä ei ole yhteisiä geenejä, Jenni hymyilee.