Asunnottomuus on yhteiskunnallisista ongelmista yksi selkeimmin rakenteellinen ongelma, koska siihen vaikuttavat monet yhteiskunnallisiin olosuhteisiin liittyviä lainalaisuudet, kuten henkilön asema asuntomarkkinoilla, kohtuuhintaisten asuntojen ja riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus sekä esimerkiksi sosiaaliturvan riittävä taso.
Käsittelimme asunnottomuutta ja asumisen ongelmia Sisä-Suomen, eli kolmen hyvinvointialueen, tasoisesti sosiaalisessa raportissa, joka ilmestyi marraskuussa 2024. Raportin laatimiseen osallistuvat Pirkanmaan, Kanta-Hämeen ja Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueiden, Tampereen kaupungin ja sosiaalialan osaamiskeskusten Pikassoksen ja SONet BOTNIan asiantuntijat. Asunnottomuus on noussut alkuvuodesta 2025 aiempaakin ajankohtaisemmaksi asiaksi, sillä asunnottomien määrä näyttää kääntyneen voimakkaaseen kasvuun. Kasvun syynä ovat ennen kaikkea sosiaaliturvaan, kuten asumistukeen ja työttömyysetuuksiin tehdyt leikkaukset vuonna 2024. Lisäksi hintoja korottanut inflaatiokehitys on pakottanut pieni- ja keskituloisia käyttämään säästöjään peruselämiseen, joten taloudellinen liikkumavara on monen kohdalla ollut käytetty jo pitkään. Toimeentulovaikeudet ja velkaantuminen ovat kasvaneet viime vuosina ja koskettavat aiempaa enemmän työssäkäyviä ja lapsiperheitä.
Sosiaalinen raportti perustuu pääosin yli 200 vastauksen kyselyaineistoon, johon vastasivat hyvinvointialueiden, kuntien, järjestöjen ja seurakuntien edustajat. Tausta-aineistoina käytettiin myös ammattilaisten tuottamia arvioita ajankohtaisten sosiaaliturvaleikkausten vaikutuksista sekä Pirkanmaan hyvinvointialueen asiakasraatilaisten näkemyksiä asunnottomuuteen liittyen. Asunnottomuus-raportin mukaan yhteiskuntapolitiikka on asuntopolitiikka, sillä poliittiset päätökset vaikuttavat tarjolla oleviin asumis- ja sosiaalipalveluihin. Kansaneläkelaitoksen kiristyneet linjaukset, jotka noudattavat uutta lainsäädäntöä, vähentävät asukkaiden ja sosiaalihuollon ammattilaisten mahdollisuuksia vedota harkintaan asumiseen liittyvissä ongelmatilanteissa.
Asunnottomuuden taustasyinä ovat useimmiten talous- ja velkaongelmat sekä päihde- ja mielenterveysongelmat
Raportin kyselyn perusteella asunnottomuuden taustalla nähtiin olevan kasautuvia talous- ja velkaongelmia ja mielenterveys- ja päihdehaasteita. Erityisen haavoittuvina ryhminä tunnistettiin vankiloista asunnottomina vapautuvat vangit ja asunnottomat naiset. Vaikka asunnottomuus on ongelmana viheliäinen, siihen on olemassa myös ratkaisuja. Oikea-aikainen neuvonta ja ohjaus asumisasioissa, asunnon järjestäminen asunto ensin –periaatteen mukaisesti sekä tarvittavien sosiaali- ja terveyspalveluiden ja taloudellisen tuen järjestäminen asumisen tueksi ovat keinoja asunnottomuuden vähentämiseksi. Raportissa esitellyissä kuvitteellisissa esimerkkitapauksissa osoitettiin, että oman asunnon säilyttävät keinot, joilla asumista pystytään tukemaan, ovat sekä inhimillisesti että taloudellisesti aina halvempia kuin raskaat asumispalvelut ja osastohoito.
Asunnottomuuden ehkäiseminen ja vähentäminen on yhteinen asiamme. Asunnottomuuden vähentämiseksi esitettiin raportissa toimenpidesuosituksia, joissa toimintavelvoitteita osoitettiin hyvinvointialueiden lisäksi myös kunnille. Toimenpide-ehdotuksissa huomioitiin asunnottomuutta kokeneiden henkilöiden merkitys asunnottomuustyön kehittämisessä. Asunnottomuus on sen kaltainen ilmiö, että sen perinjuuriseen ymmärtämiseen tarvitaan ammattilais- ja tilastotiedon lisäksi myös kokemustietoa. Kokemustoimijoiden kautta oman kodin menettäminen ja ilman kotia eläminen tulevat näkyviksi sellaisina inhimillisen elämän kriiseinä, ettei niiden ohittamisen luulisi olevan kenellekään helppoa. Oma, turvallinen koti, kuuluu kaikille. Ponnisteluun asunnottomuuden poistamiseksi tarvitaan kaikkia hyvinvointialueita, kuntia, valtion virastoja ja kansalaisyhteiskuntaa.