Kun Ninan elämäntilanne muuttui noin kahdeksan vuotta sitten, muutti hän itselleen ennestään tuttuun kaupunkiin Tampereelle. Samalla syttyi kipinä saattaa lähihoitajan opinnot päätökseen oppisopimuksen avulla.
– Aloitin aikoinaan lähihoitajan päiväopinnot Loviisassa, mutta ne jäivät kesken muuton takia. Päätin kuitenkin suorittaa tutkintoni loppuun yhteistyössä Tampereen seudun aikuiskoulutuskeskus TAKKin kanssa, Nina kertoo.
Oppisopimukseen opiskelija etsii itse työpaikan. Nina selasi työvoimatoimiston sivuilta avoimia paikkoja ja törmäsi Viinikan kotihoitoon. Oppisopimuspaikka myönnettiin ja tästä alkoikin perehdytys kotihoitotyöhön.
– Sain mielestäni hyvän perehdytyksen ja edelleen saan tukea, kun sellaista tarvitsen. Aluksi minua jännitti asiakkaiden koteihin meneminen. Olet ikään kuin toisen ihmisen omassa tilassa, mutta sinulla on velvollisuus suorittaa tietyt asiat siitä huolimatta. Ajan kanssa tämäkin tunne hävisi ja tilalle tuli varmuus, Nina kuvailee.
Kun Nina valmistui reilu vuosi sitten lähihoitajaksi, oli selvää, että hän halusi jatkaa samassa työpaikassa.
Asiakkaiden kanssa tarvitaan pelisilmää
Kotihoitotyön ’kauneus ja kauheus’ on Ninan mielestä se, että työpäivät ovat aina erilaisia, vaikka samoja asioita tehdäänkin paljon.
Hän työskentelee pääsääntöisesti aamuvuorossa, joka alkaa kello 7:00. Ensin Nina suuntaa Viinikan toimistolle, jossa hän juttelee työkavereiden kanssa ja kartoittaa mobiilisovelluksesta, missä päivän työt ovat. Tämän jälkeen hän varautuu lähtöön ja pakkaa tarvittavat hoitotarvikkeet reppuun. Asiakkaiden luo hän menee kävellen.
Tavalliseen työpäivään mahtuu noin 10–12 asiakaskäyntiä lähialueella. Yhden vierailun kesto vaihtelee kymmenestä minuutista hieman alle puoleentoista tuntiin. Vastassa on useimmiten ikäihmisiä.
– Asiakkaani ovat usein tuttuja tyyppejä, tosi mukavia. Osa on sosiaalisia, osa enemmän erakkoluonteita. Työssä pitää olla keskustelun osalta pelisilmää ja perusasiat pitää hoitaa joka tapauksessa. Niihin kuuluu lääkkeiden jako, hygienia-asioissa auttaminen, aamupalan tai lounaan tarjoaminen, seurantajutut kuten verensokerin mittaus tai painon punnitseminen, Nina luettelee.
Tärkein asia kotihoidossa on Ninan mielestä asiakkaan hyvinvoinnin edistäminen ja olon parantaminen.
Itsenäisessäkin työssä on tiimin tuki
Lähihoitajan työ on kotihoidossa itsenäistä, liikkuvaa ja vastuullista. Nina tekee päivittäin arvioivaa työtä, jossa vaaditaan päätöksentekotaitoja. Hän on kuitenkin oppinut ajan ja onnistumisten myötä varmuutta.
– Olen huomannut, että ammattiylpeys kehittyy koko ajan. Se on palkitsevaa, kun huomaan tekeväni hyviä päätöksiä, Nina kertoo.
Vaikka työtä tehdään paljon yksin, on työkavereista suuri apu.
– Kollegani tietävät aina, jos minulla on vaikea päivä. Se on ihanaa, ettei aina tarvitse selitellä kaikkea, vaan he tuntevat työn haasteet ja tilanteiden taustat. Vaikeisiin asioihin saan tiimiltäni ohjeistusta, yhteisiä toimintamalleja ja linjauksia, Nina kertoo.
Viinikan kotihoidon porukka saa Ninalta paljon kehuja. Turhalta hierarkialta on työssä vältytty, esihenkilöt ovat mukavia ja joustavia, huumori on ’hurttia’ ja kaiken kaikkiaan työporukka on mahtava.
Nyt ympyrä sulkeutuu, sillä Nina on päässyt ohjaamaan ja kouluttamaan uutta työntekijää, joka suorittaa lähihoitajan tutkintoa oppisopimuksen kautta. Kukapa osaisikaan paremmin ottaa tämän haasteen haltuun?
Sykkiikö sinunkin sydämesi kotihoitotyölle? Etsimme Pirhalle alan osaajia osaksi mahtavaa työporukkaamme, joten katso avoimet työpaikat Kuntarekrystä ja laita meille hakemus!