Tays lastenpsykiatrian akuuttityöryhmässä hoidetaan alle 13-vuotiaita alakouluikäisiä lapsia vaativien mielenterveyden häiriöiden kanssa. Lasten haasteet liittyvät vakavaan psyykkiseen oireiluun, kuten käyttäytymisen, tunteiden säätelyyn ja usein myös perheen kuormittuneisuuteen.
3–6 kuukauden arviointi- ja työskentelyjakson aikana akuuttityöryhmän ammattilaiset auttavat potilasta kukin omasta ammatillisesta viitekehyksestään käsin. Perheen asioita varten koottu moniammatillinen työryhmä on läsnä lapsen hoidossa alusta asti.
Sairaanhoitaja Terhi Salmi käy työparinsa kanssa läpi lapsen hätää ja pohtii tämän voimavaroja, tilanteen taustaa, lapsen kehityshistoriaa sekä huoltajien toiveita.
Psykologi Oona Kuiri on mukana hoidontarpeen arvioinnissa sekä sidosryhmäyhteistyössä.
– Lapsen ja huoltajien haastatteluilla saan käsityksen lapsen tilanteesta. Akuuttijakson aikana teemme potilaan kanssa erilaisia tehtäviä, keskustelemme ja harjoittelemme uusia taitoja. Psykologina minulla on myös tärkeä rooli lapsen kouluyhteistyössä, hän kuvaa.
Sosiaalityöntekijä Hanna Kukkala tapaa lähtökohtaisesti vain lapsen huoltajat, sekä tarvittaessa esimerkiksi sijaishuoltopaikan henkilökuntaa. Monialaisella verkostotyöllä sosiaalitoimen kanssa on merkittävä rooli hänen tehtävässään.
– Usein esimerkiksi lapsen itsetuhoisuus tai syömishäiriö on huoltajillekin shokki. Tällöin myös he tarvitsevat tukea ja neuvoja. Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää lapsen hätää ja löytää huoltajien kanssa keinoja selvitä lapsen kanssa arjessa. Joskus todetaan, että heidän keinonsa tai jaksaminen eivät riitä. Silloin tarvitaan tiivistä yhteistyötä sosiaalitoimen kanssa, Hanna kertoo.
”Se ei ole tabu tai stigma, jos saa diagnoosin”
Mielenterveysasioista puhuminen ja avun hakeminen koetaan toisinaan vaikeana. Hanna pitää sitä hienona asiana, että huoltajat hakevat apua lapselle, eivätkä häpeile asiaa.
– Joskus koetaan syyllisyyttä ja pohditaan, onko jätetty jotain tekemättä tai tehty väärin. Kerromme kuitenkin sekä huoltajille että lapselle, että he eivät ole yksin. Täällä tavataan lukuisia lapsia, ja löydämme monesti keinoja auttaa. Se ei ole tabu tai stigma, jos saa diagnoosin, Terhi lisää.
Usein vanhemmille on tärkeää tietää, mitä lapsen diagnoosi tarkoittaa ja miten häntä voi tukea.
– Psykoedukaatio on tärkeää niin aikuisille kuin lapsillekin. Mielestäni vanhemmilla lapsilla on jo hyvin tietoa esimerkiksi ahdistuksen oireista, Oona kertoo.
Hanna korostaa vanhempien avoimuuden ja keskusteluyhteyden merkitystä hoidon onnistumisessa.
– Aluksi luomme kontaktin ja kutsumme lapsen ja perheen vuorovaikutukselliseen työskentelyyn. Aina lapsi ei välttämättä puhu – tällöin harjoittelemme vuorovaikutusta vaikkapa pelaamalla. Siinä voimme jo oppia, miten hän reagoi vaikkapa häviämiseen, jatkaa Terhi.
Konkreettisena apuna lapsen kanssa voidaan harjoitella esimerkiksi ahdistuksen hallintaa, rentoutumista sekä tunteiden tunnistamista ja sanoittamista.
Osalla lapsista on myös itsetuhoisuutta. Tiimi tekee itsetuhoisen lapsen ja vanhempien kanssa tarvittaessa turvasuunnitelman. Suunnitelma auttaa hahmottamaan, mitkä tilanteet saattavat laukaista itsetuhoisia ajatuksia, mistä lapsi kokee saavansa turvaa ja kuka voisi auttaa. Yhdessä voidaan myös pohtia, miten lapsi viestii vaikeasta asiasta. Sovittu merkki voi joskus toimia paremmin kuin asiasta ääneen puhuminen.
Risteyskohta on mahdollisuus
Kolmikon mielestä työ lastenpsykiatrialla on merkittävää, koska he saavat vaikuttaa risteyskohdassa olevan lapsen elämään.
– Me haluamme aidosti tehdä työtä lasten ja perheiden eteen, siihen paneudutaan. Menemme joka tilanteeseen täysillä mukaan, Hanna sanoo.
– Lapsi on aina keskiössä, jatkaa Oona.
– Koen, että olen etuoikeutetussa asemassa, kun saan auttaa. Lapset ovat vielä niin haavoittuvaisia. Tärkeintä on olla läsnä – ei ole kiire, Terhi kertoo lopuksi.
Lisää työntekijöidemme haastatteluja löydät täältä.
Voisiko sinusta tulla pirhalainen? Katso avoimet työpaikat Kuntarekrystä!