Syöpälääkehoidot

Solunsalpaajalääkkeet eli sytostaatit vaikuttavat siten, että ne estävät kaikkien solujen jakautumista, mikä johtaa usein syöpäsolujen kuolemiseen. Syöpäsolut ovat erityisen herkkiä solunsalpaajille, koska ne jakautuvat normaalia nopeammin. 

Kasvainten herkkyys solunsalpaajille vaihtelee syövän lähtökudoksen ja solutyypin mukaan. Erityisesti kivessyöpä ja lymfoomat ovat hyvin herkkiä solunsalpaajille. Joskus näissä syövissä solunsalpaajahoitoa annetaan suurempina annoksina niin sanottuna kantasolusiirrolla tuettuna korkea-annoshoitona hoitotuloksien parantamiseksi.

Syövän hoidossa käytetään useita keskenään eri tavalla vaikuttavia solunsalpaajia, joko yksittäin tai usean eri solunsalpaajalääkkeen yhdistelmähoitona. Solunsalpaajat annostellaan tavallisimmin suonensisäisesti tai suun kautta tabletteina. Joskus niitä voidaan annostella paikallisesti esimerkiksi selkäydinkanavaan tai virtsarakkoon. Kaikkien solunsalpaajahoitojen toteutus edellyttää potilaan voinnin ja veriarvojen tarkkaa ja säännöllistä seuraamista.

Solunsalpaajista aiheutuu haittavaikutuksia

Koska solunsalpaajien vaikutus kohdistuu elimistön kaikkiin jakautuviin soluihin, myös terveeseen kudokseen aiheutuu hoidoista yleensä haittavaikutuksia. Elimistön terveet solut kuitenkin toipuvat nopeammin. Tavallisimpia haittavaikutuksia ovat muun muassa pahoinvointi, hiusten lähtö, väsymys, vatsan toimintahäiriöt, makuaistin häiriöt sekä yleisen vastustuskyvyn heikkeneminen.

Monia näistä haittavaikutuksista voidaan nykyään ennalta ehkäistä ja hoitaa entistä paremmin. Esimerkiksi uudet pahoinvoinnin estolääkkeet ehkäisevät tehokkaasti hoitoihin liittyvää pahoinvointia, ja luuytimen toimintaa stimuloivilla kasvutekijöillä voidaan vähentää riskiä sairastua tulehduksiin.

Joissakin syövissä syöpäsolut käyttävät kasvussaan hyväkseen elimistön omia hormoneja. Syövän hormonihoidolla pyritään estämään kyseiselle syövälle elintärkeän hormonin tuotanto ja vaikutukset elimistössä. Hormonihoitoa käytetään muun muassa rintasyövän, eturauhassyövän, kilpirauhassyövän ja kohdunrungon syövän hoidossa.

Hormonihoitojen mahdolliset haittavaikutukset ovat eri ihmisillä hyvin erilaisia. Esimerkiksi lääkkeet, jotka estävät naisilla estrogeenin eli naishormonin vaikutuksen, aiheuttavat naissukupuolihormonin puutteesta johtuvia vaihdevuosioireita. Solunsalpaajahoitoihin verrattuna hormonihoitoja siedetään selvästi paremmin.

Hormonihoito voidaan toteuttaa joko tablettimuotoisena tai pistoksena. Hoito on yleensä pitkäaikaista, useita vuosia kestävää. Levinneen eturauhassyövän ja rintasyövän hoidossa se voi jatkua potilaan koko loppuelämän ajan.

Täsmälääkkeet ovat kohdennettuja hoitoja, jotka häiritsevät syövän kasvulle tarpeellisen viestiketjujen toimintaa.

Täsmälääkkeitä käytetään muun muassa tiettyjen verisyöpien, keuhkosyöpien, rintasyöpien, imukudossyöpien, munuaissyöpien, maksasyövän ja suolistosyöpien hoidossa. Kohdennettua lääkehoitoa annetaan potilaille, joiden kasvainnäytteestä on todettu kyseinen geenimuutos ja joiden täten odotetaan hyötyvän hoidosta.

Täsmälääkehoidon haittavaikutukset ovat yleensä vähäisempiä verrattuna solunsalpaajahoitoihin. Usein täsmälääkkeistä vasta-aineita yhdistetään solunsalpaajahoitoihin, jolloin hoidosta seuraa solunsalpaajan aiheuttamia haittavaikutuksia.

Immunologisilla lääkkeillä pyritään elimistön immuunijärjestelmän tehostamiseen ja sitä kautta saamaan elimistön oma immuunipuolustusjärjestelmä hyökkäämään syöpäsoluja vastaan. Ensimmäisenä immunologisista hoidoista on saatu hyötyä melanooman hoidossa.

Haittapuolena immuunipuolustukseen perustuvissa hoidoissa on se, että kun elimistön puolustusmekanismeihin puututaan, elimistö voi hyökätä myös omia kudoksiaan vastaan ja aiheuttaa autoimmuunitauteja ja vaikeita tulehduksia.

Immunologisten hoitojen yhteydessä on tärkeää seurata mahdollisia haittavaikutuksia ja aloittaa niiden hoito nopeasti. Immunologisten hoitojen haittavaikutukset ovat kuitenkin selvästi vähäisempiä kuin solunsalpaajahoitojen.