Se, kun leivottiin pipareita ja sä söit puolet taikinasta

Olin halunnut pitkään jo ryhtyä tukihenkilöksi ja opintojen myötä innostuin asiasta enemmän. Koulutuksen ja haastattelun jälkeen itselleni löytyi sopiva tukilapsi. Tukilapsen kanssa tapaamiset ovat tuoneet myös itselleni sisältöä arkeen etenkin nyt kun olen hoitovapaalla työstäni. Tapaamme kerran- kaksi kuukaudessa ja monesti oma puolisoni sekä lapseni osallistuu tapaamisiin myös, koska enimmäkseen tapaamme tukilapsen toiveesta meidän kotona. Tapaamisemme sisältävät hyvinkin arkisia asioita kuten läksyjen tekoa, välipalan laittoa, juttelua ja esimerkiksi tramppa on ollut kesällä hitti meidän pihassa. Tapaamisten lisäksi laitamme viestiä välillä ja myös monesti olen kuullut tukilapsen sanomana, miten olen se aikuinen kehen hän luottaa ja jolle voi puhua. 

Tukilapsen kanssa tapaamiset eivät tarvitse aina olla niin suunniteltuja, vaan kuuntelen tukilapsen toiveita, tunnetiloja ja päivän energioita tekemisen suhteen. Ehdotan ja ideoin myös vuodenaikojen ja juhlapyhien mukaan tekemistä. Esimerkiksi juhlapyhiksi ollaan askarreltu onnittelukortteja, joulun aikaan leivottu pipareita ja pääsiäisen aikaan jahdattu suklaamunia. Toisinaan ideat syntyvät ihan lennosta kuten viime kerralla sain matkalla ajatuksen kerätä syksyn lehtiä ja ottaa valokuvia lehtikasojen kanssa. Tukilapsi intoutui toimimaan mallina ja lähes huomaamattani toteutin tukilapsen yhtä unelmaa toimia mallina. Yksi hauska ja helppo tapaaminen on myös toteuttaa, kun pyydän tukilasta ex temporee mukaan esimerkiksi kirrputorikierrokselle kaveriksi.

Kysyin tukilapselta, mitä hauskaa hän haluaisi kertoa meidän tapaamisilta (jos sitä kertaa ei lasketa, kun tulin kesken tapaamisemme tosi kipeäksi ja jouduin lähtemään kotiin sairastamaan).

”Se venereissu, joka menikin soutamiseksi, kun moottori ei lähtenyt käyntiin”.” Se, kun leivottiin pipareita ja sä söit puolet taikinasta tai kun leivottiin pullaa ja sä söit sillonkin puolet taikinasta”.