Insuliinihoitoinen diabetes: Ensitieto

Diabetes sairautena

Diabeteksessa on kyse siitä, että veren glukoosipitoisuus on liian korkea. Termiä verensokeri käytetään usein veren glukoosin sijasta. Oikeasti ”sokeri” on ruokakaapista löytyvää ainetta. Veressämme kiertää siis glukoosia.

Ensimmäinen sairastumisvuosi on diabeteksen hyvän hoidon kannalta keskeinen; mitä paremmin tässä kohdin opit ymmärtämään ja hoitamaan sairautta, sitä paremmin ja helpommin diabeteksen hoito tulevina vuosina sujuu. Tervetuloa oppimaan vastauksia tavallisimpiin diabetesta koskeviin kysymyksiin. Jos joku kysymys jää askarruttamaan, voit aina ottaa yhteyttä omaan hoitopaikkaasi.

Diabeteksen hoidon päätavoitteita ovat päivittäinen hyvinvointi ja elinmuutosten välttäminen. Päivittäinen hyvinvointi tarkoittaa, että pystyt elämään diabeteksen kanssa normaalia elämää ja tekemään kaikkia niitä asioita, joita teit ennen sairastumistakin. Se tarkoittaa myös, että diabeteksen kanssa eläminen ei kuluta psyykkisiä ja fyysisiä voimavarojasi, tai aiheuta ahdistusta tai surua. Näiden toteutumiseksi voidaan esittää joukko pienempiä tavoitteita, jotka voidaan tiivistää seuraavasti. Kaikkiin tavoitteisiin ei tarvitse päästä hetkessä.

1. HbA1c alle 53 mmol/mol.
2. Verensokeritavoite heti sairastumisen jälkeen 8-10mmol/l
3. Verensokeritaso jatkossa: ennen ateriaa 5 - 7 mmol/l ja 2 tuntia aterian jälkeen alle 10 mmol/l. 
4. Verensokeritaso on tavoitteessa (3,9-10 mmol/l) yli 70% ajasta. 
5. Säännölliset omamittaukset toteutuvat (sensori: 10-15 mittausta/vuorokausi). Insuliini- ja hiilihydraattimerkinnät toteutuvat ainakin 2 viikon jaksoissa 3 kuukauden välein. 
6. Insuliinit annostellaan säännöllisesti – ateriainsuliini AINA ENNEN ateriaa. 
7. Ateriarytmi on säännöllinen, mieluiten 5 ateriaa päivässä. 
8. Säännöllinen liikunta on osa arkea. Tavoite on vähintään 2,5 tuntia liikuntaa viikossa. 
9. Matala verensokeri korjataan, jos verensokeri on alle 3,9 mmol/l. Korjaus tehdään maltilla. Yleensä riittää 5-10 grammaa lisähiilihydraattia. 
10. Ketoaineseurantaa tehdään tarvittaessa, jos glukoositaso on yli 15 mmol/l tai vointi on huono.

Hoidon alkuvaiheessa sokeritasapaino paranee ja vointi korjaantuu. Kun tasapaino alkaa korjaantua korkealta kohti tavoitetasoa, voi kuitenkin esiintyä päänsärkyä, väsymystä ja näön epätarkkuutta ennen kuin saavutetaan hyvä hoitotasapaino. Myöhemmin oireita voi aiheutua matalista tai korkeista sokereista.

Omaseuranta

Verensokeritason omaseuranta on tehokkain tapa oppia ymmärtämään sokeriaineenvaihduntaa ja insuliinihoitoa. Sormenpäämittauksessa verensokeri mitataan sormenpäästä verensokerimittarilla käyttämällä lansettikynää, lansetteja ja verensokeriliuskoja. Omaseurannan avulla insuliinihoito muokataan yksilöllisiä tarpeita ja vuorokausirytmiä vastaavaksi.

Verensokeritaso tarkistetaan aina ennen aterioita ja nukkumaan mennessä, mieluiten 2–3 tuntia iltapalan ja insuliinipistoksen jälkeen. Lisäksi mittaukset tehdään: 

●    Jos on matalan tai korkean verensokerin oireita 
●    Aina ennen liikuntaa ja tarvittaessa sen aikana 
●    Aina ennen autoilun aloittamista ja tarvittaessa sen aikana 
●    Tihennetysti sairauspäivinä 
●    Tihennetysti insuliiniannoksia muutettaessa ja silloin, kun sokeritasapainon kanssa on ongelmia.

Kertaa verensokerin mittaaminen sormenpäästä seuraavasta linkistä:

Diabeteksen ohjausvideot (Diabetestalo) 

Monipistoshoitoa vaativan diabeteksen seurannassa käytetään ensisijaisesti kudossokeria mittaavaa sensoria. Sensori mittaa glukoosia ihon alta. Iholle asetetaan pieni sensori, joka vaihdetaan noin kahden viikon välein sensorista riippuen. Sensorin mittaustuloksia tarkastellaan joko puhelinsovelluksella tai sensorin lukijalla. 

Kudossokerin arvo on hieman eri kuin sormenpäämittauksessa saatu arvo, koska veressä oleva sokeri siirtyy kudokseen noin 5-10 min viiveellä. Tämä tulee huomioida tulosten tulkinnassa etenkin, jos verensokeri nousee tai laskee nopeasti, jolloin viive voi olla jopa 15 minuuttia.  Sensorin tulokset varmistetaan tarvittaessa sormenpäämittauksella.

Tulosten varmistus tarvitaan 

●    Uuden sensorin ensimmäisen vuorokauden aikana 
●    Jos mittari näyttää arvoksi alle 3,5 mmol/l lukemaa eikä ole matalan verensokerin oireita 
●    Jos mittari näyttää yli 15 mmol/l lukemaa ja on insuliinipistoksen aika
●    Esiintyy pahoinvointia, vatsakipua tai yleistilan laskua, vaikka sensorin lukema on normaali.

Matala verensokeri eli hypoglykemia

Hypoglykemia on seurausta siitä, että insuliinin vaikutus on tilanteeseen tai tarpeeseen nähden liian suuri. Liikunta laskee verensokeria ja voi johtaa hypoglykemiaan, jos insuliiniannosta ei ole vähennetty ennen sitä. Pitkäkestoinen liikunta voi laskea verensokeria vielä seuraavana yönä ja aamuna. Muita hypoglykemian syitä voivat olla esim. epähuomiossa yliarvioitu hiilihydraattimäärä tai liian suuri insuliiniannos. 

Matalan verensokerin oireet ovat yksilöllisiä. Elimistö pyrki estämään verensokeritason liiallisen laskun erittämällä insuliinin vastavaikuttajahormoneja, kuten adrenaliinia ja kortisolia. Keho antaa matalan verensokerin hälytysmerkkinä erilaisia oireita, kuten:

• nälkä
• väsymys
• hikoilu
• kalpeus
• mielialan vaihtelut
• levottomuus ja ahdistus
• päänsärky
• näköhäiriöt
• huimaus

Jos sinulla on näitä oireita tai muuten erikoinen olotila, tarkista aina verensokeri. Jos verensokerisi on matala eli alle 4 mmol/l, ota pieni määrä (5-15 g) nopeasti imeytyvää hiilihydraattia, esim. pillimehua, banaania, glukoosipastilleja tms.

Keho pyrkii korjaamaan matalaa verensokeria vapauttamalla maksasta varastosokeria. Tästä seuraa toisinaan verensokerin reaktionousu, jolloin verensokeri voi nousta korkeammalle kuin mihin hypoglykemian vuoksi otetut hiilihydraatit sitä nostavat. Joskus etenkin hyvin matalan verensokerin jälkeen reaktiovaikutus näkyy vielä tuntien kuluttua tavallista korkeampana verensokeritasona.

Satunnaiset hypoglykemiat ovat tavallisia ja vaarattomia ja niille on monia syitä. Jos verensokeri menee toistuvasti matalalle, on syyn selvittäminen tarpeen ja hoitoa muokattava. Hypoglykemiaa esiintyy herkemmin, jos sokeritasapaino on liian tiukka. Tasainen verensokeri tavoitealueen sisällä on riittävä.

Insuliinisokki eli matalasta verensokerista johtuva tajuttomuus

Vaikea hypoglykemia eli insuliinishokki on harvinainen tila, jossa diabetesta sairastavan verensokeri laskee niin alas, että hän on toimintakyvytön tai tajuton. Yksittäinen, asianmukaisesti korjattu vaikea hypoglykemia ei myöskään jätä elimistöön mitään pysyvää haittaa tai vauriota, vaikka tilanne voi näyttää pelottavalta. Vakava hypoglykemia aiheuttaa vakavan vaaratilanteen liikenteessä ja siksi verensokeri tulee aina tarkistaa ennen autoilun aloittamista. 

Insuliinishokin saanut tajuton tarvitsee aina välitöntä apua.

• Hälytä aina ambulanssi paikalle.
• Älä anna tajuttomalle mitään suun kautta tukehtumisriskin vuoksi.
• Käännä potilas kylkiasentoon ja aseta tasaiselle alustalle, esimerkiksi lattialle tai sängylle.

Tajunnan menetykseen saattaa liittyä myös kouristelua. Tajuttomalle on syytä pistää lihakseen Glucagen®-injektio tai antaa Baqsimi®-nenäsuihke. Glukagoni on insuliinin vastavaikuttajahormoni, joka vapauttaa maksasta sokeria verenkiertoon. Kun henkilö palaa tajuihinsa, on tärkeää antaa hänelle suun kautta hiilihydraattipitoista syötävää tai juotavaa, ettei verensokeri pääse uudelleen laskemaan. Glukagonin yleinen haittavaikutus on huonovointisuus. Läheisten on hyvä opetella oikeat toimintatavat insuliinishokin varalta.

Kertaa matalan verensokerin oireet ja hoito:

Diabetestalo: Matala verensokeri diabeteksessa

Lue Diabeteslehden artikkeli:

Neuvo glukagonin käyttö läheisille

Korkea verensokeri eli hyperglykemia

Korkea verensokeri eli hyperglykemia johtuu aina riittämättömästä insuliinivaikutuksesta elimistössä. Tilanteet, jotka johtavat riittämättömään insuliinivaikutukseen vaihtelevat. Yllättävä korkea verensokeri voi johtua esim. jännityksestä, innostumisesta tai suuttumisesta. Kilpailutilanteet tai raskas (anaerobinen) liikunta voivat nostaa verensokeria liikunnan aikana. Sairastuminen voi nostaa sokeritasoa jo päiviä ennen varsinaisia taudin oireita. Myös vaihteleva päivärytmi voi altistaa hyperglykemioille. 

Korkean verensokerin yhteydessä pitää aina myös miettiä, onko ateriainsuliini jäänyt ottamatta, onko aterioiden välillä naposteltu, tai onko ateriainsuliini pistetty viiveellä syömisen aloituksen jälkeen (jolloin verensokeri ehtii nousta korkealle). On myös hyvä varmistaa, että hiilihydraatit on arvioitu aterialla oikein.  Rasvaisen aterian jälkeen verensokeri voi jäädä useiksi tunneiksi koholle.

Tärkeää on myös ottaa huomioon pistospaikat. Kapea insuliinipistosten alue tai pistospaikkojen huono kunto vähentävät insuliinin vaikutusta.

Happomyrkytys eli ketoasidoosi

Insuliinin puutteessa elimistön normaali tapa tuottaa energiaa estyy. Se johtaa hoitamattomana happamien ketoaineiden kertymiseen verenkiertoon. Tätä nimitetään happomyrkytykseksi eli ketoasidoosiksi. Happomyrkytys on vakava tila ja vaatii sairaalahoitoa.  

Uhkaavasta happomyrkytyksestä ja elimistön insuliinipuutteesta kertoo se, että verensokeri on koholla ja samaan aikaan verestä löytyy ketoaineita. 

Ketoaineiden nousuun viittaavia oireita ovat:

• pahoinvointi ja/tai oksentelu 
• vatsakipu 
• asetonin (kynsilakanpoistoaine) haju hengityksessä 
• poskien punoitus 
• väsymys ja sekavuus 
• raskas hengitys

Ketoaineet mitataan verestä käyttämällä verensokerimittaria ja ketoaineliuskoja. Kotona on aina oltava saatavilla ketoaineliuskoja, joissa on voimassaoloaikaa jäljellä. Ketoaineet tulee mitata, jos verensokeri on toistuvissa mittauksissa korkea, yli 15 mmol/l ilman selvää syytä sairaana tai muuten huonovointisena tai jos verensokeri ei laske lisäinsuliinilla tavalliseen tapaan. 

Ketoaineita alle 0,6 mmol/l 
Normaali tulos, ei erityistoimenpiteitä. Hoida mahdollinen korkea verensokeri korjausinsuliinilla.

Ketoaineita 0,6 - 1,5 mmol/l 
Hieman koholla. Jos verensokeri on yli 10 mmol/l, hoida korkea verensokeri ja juo vettä 300–500 ml tunnissa. Tarkista verensokeri ja veren ketoaineet 2 tunnin kuluttua. 

Ketoaineita 1,5 - 3,0 mmol/l 
Happomyrkytyksen riski on kasvanut. Juo nestettä ja pistä pikainsuliinia enemmän (esim. 30–50 % enemmän) kuin ottaisit pelkästään kohonneen verensokerin korjaamiseksi. Jos olet huonovointinen tai verensokeri ei laske, ota yhteys hoitopaikkaasi. 

Ketoaineita yli 3,0 mmol/l 
Happomyrkytyksen riski on korkea. Hakeudu välittömästi sairaalahoitoon. Happomyrkytys voi edetä vaikeaksi erittäin nopeasti.

Remissio eli haiman toiminnan väliaikainen palautuminen

Insuliinihoidon aloittamisen jälkeen haiman oma insuliinituotanto voi hetkellisesti ja ohimenevästi elpyä. Tätä ilmiötä kutsutaan remissioksi.  Hoidon ensimmäisten viikkojen aikana insuliiniannokset yleensä muuttuvat. Remissiovaihe voi kestää yksilöllisesti kuukausia tai jopa yli vuoden. Haiman insuliinituotannon tilapäinen toipuminen voi olla voimakasta ja insuliinin tarve voi olla tällöin hyvin pieni. Tähän tulee reagoida insuliiniannoksia pienentämällä. 

Sokeriseuranta kertoo, kun remissio alkaa väistyä. Verensokeritason nousu aamulla tai ennen aterioita sekä verensokerin yllättävä heittely ovat merkki remission heikentymisestä. Remission heikentyminen on tärkeä tunnistaa ja reagoida tilanteeseen nostamalla insuliiniannoksia.

Sopeutuminen

Sairastuminen diabetekseen voi herättää alkuvaiheessa monenlaisia reaktioita ja tunteita. Suurin osa sopeutuu sairauteensa hyvin ja voi kokea selviytymisen kokemuksen vahvistavan luottamusta itseensä ja muilta saatuun tukeen. Jokaisella on kuitenkin diabeteksen hoidossa myös omia haastavampia vaiheitaan, joihin he tarvitsevat erityistä tukea läheisiltä ja sairaalan henkilökunnalta.

Diabetekseen sairastunut voi kokea surua arjen muuttumisesta hoitotoimien myötä. Mieleen voi nousta huolta ja pelkoa liittyen tutkimuksiin, hoitotoimenpiteisiin ja sairauden etenemiseen. Myös sairauden toteamiseen, tai hoidon haastaviin vaiheisiin voi liittyä hetkiä, jotka saattavat jäädä painamaan mieltä ja vaikuttaa hoidon myöhempiin vaiheisiin.  Diabetes ja sen hoito voi jossain tilanteissa tuntua nololta tai hävettävältä, ja sen haluaisi pyrkiä salaamaan esimerkiksi ystäviltä, tuttavilta tai työ-/opiskelukavereilta. Esiin voi nousta vihan ja katkeruuden tunteita pitkäaikaissairautta kohtaan. Nämä asiat usein kuluttavat paljon voimavaroja.

Diabeteksen hoito helpottuu ja muuttuu rutiiniksi ajan ja kokemuksen myötä. Avoimuus sairauteen liittyen voi myös helpottaa omaa arkea ja auttaa perhettä, ystäviä ja muita läheisiä suhtautumaan siihen ilman pelkoja, tai ennakkoluuloja. Pitkäaikaissairaus voi myös lähentää suhdetta tärkeisiin ihmissuhteisiin, kun vastoinkäyminen kohdataan yhdessä. Haastavissa tilanteissa on tärkeää hakea ulkopuolista keskusteluapua, ellei keskinäinen tuki ja läheisten apu tunnu riittävältä. Apua järjestetään tarvittaessa diabetespoliklinikan kautta. Lisäksi Diabetesliitto ja Kela järjestävät erilaisia sopeutumisvalmennuskursseja.

Merkkejä tuen tarpeesta ovat esimerkiksi:

• hoitoväsymys
• voimakas ahdistuneisuus tai pelokkuus
• ärtyneisyys, kiukkuisuus, aggressiivisuus
• vetäytyneisyys, poissaolevuus
• unen tai syömiskäyttäytymisen häiriintyminen
• psykosomaattiset oireet (fyysiset kehon oireet, joille ei löydy riittävää fyysistä selitystä)
• oppimis- ja keskittymisvaikeudet