Rasvansiirto

Rasvansiirrolla voidaan korjata rinnan rakennepoikkeavuuksia, suurentaa rintaa tai pehmentää rintasyöpäleikkauksen jälkeisiä hankalia arpia. Joskus rasvansiirto soveltuu myös muiden arpiongelmien ja kudospuutosten korjaamiseen – näitä ovat esimerkiksi palovamma-arvet, kivuliaat arvet ja syöpäleikkauksen jälkeiset kudospuutokset. Toimenpiteitä tarvitaan yleensä useampia, sillä kerralla rasvaa voi siirtää vain tietyn määrän.

Rasvansiirrossa otamme potilaan omaa rasvaa rasvaimun avulla esimerkiksi vatsasta, kyljistä tai reisistä, ja siirrämme sitä korjattavalle alueelle tylpän neulan ja ruiskun avulla. Toimenpide tehdään yleensä päiväkirurgisesti joko paikallispuudutuksessa tai nukutuksessa.

Noin puolet siirretystä tilavuudesta jää siirtokohtaan, sillä rasvan mukana tulee nestettä, joka imeytyy pois, ja osa rasvasoluista kuolee. Kiinni ottanut rasva käyttäytyy siirtokohdassa kuten ottokohdassakin eli se lihoo tai laihtuu, jos potilas lihoo tai laihtuu.

Kerralla rasvaa voi siirtää vain tietyn määrän, jotta vastaanottava kudos ei käy tiukaksi. Jos näin käy, rasvasolut eivät saa happea ja sulavat pois, jolloin ei saavuteta toivottua tulosta.

Rasvansiirtojen välissä tulee olla vähintään 4–6 kuukautta, jotta vastaanottava kudos ehtii toipua edellisestä leikkauksesta ja siirretty rasva saa rauhassa kasvaa kiinni ympäristöönsä.

Kotihoito ja jälkitarkastus

Rasvansiirron jälkeen siirtoalueelle kohdistuva paine, kuten rintaliivien käyttö ja vatsallaan makuu rintojen rasvansiirron yhteydessä, on kielletty neljän viikon ajan. Rasvanottokohtaa hoidetaan painetekstiileillä.

Varsinainen lopputulos on nähtävissä vasta kolmen kuukauden kuluttua, kun turvotus on siirtoalueelta hävinnyt. Sen vuoksi jälkitarkastuskin on vasta kolmen kuukauden kuluttua poliklinikalla.