Glaukooma

Silmänpainetauti

Glaukooma on näköhermoa vaurioittava, tavallisesti hitaasti etenevä sairaus. Hoitamattomana se voi johtaa laajoihin puutoksiin näkökentässä ja jopa näkövamman kehittymiseen. Sairauteen liittyy tyypillisesti kohonnut silmänpaine, mutta se voi ilmetä myös normaalipaineisessa silmässä.

Koska glaukooma on taudin loppuvaiheita lukuun ottamatta oireeton, sairaus löydetään tyypillisesti rutiinisilmätarkastuksen yhteydessä. Silmien näkökentät ovat suurelta osin päällekkäiset, joten terveempi silmä usein piilottaa toisen silmän näkökentän puutosta. Potilas saattaakin huomata näössä tapahtuneet muutokset vasta, kun pysyvä ja merkittävä näköhermovaurio on ehtinyt kehittyä molempiin silmiin.

Taudin syntymekanismi on tuntematon. Riskitekijöitä ovat muun muassa ikä, sukurasitus ja likinäköisyys. Koholla oleva silmänpaine lisää riskiä sairastua glaukoomaan.

Tilastollisesti normaali silmänpaine terveessä silmässä on 10–21 mmHg (elohopeamillimetriä). Puolella glaukoomapotilaista paine on kuitenkin alle 21 mmHg. Riski sairastua glaukoomaan kasvaa merkittävästi, jos silmänpaine nousee yli 30 elohopeamillimetrin.

Ensimmäinen käynti

Avoterveydenhuollon lääkärin tai yksityisen silmälääkärin epäillessä glaukoomaa potilaasta kirjoitetaan lähete Tays Silmäkeskukseen. Lähetetietojen perusteella konsultoiva erikoislääkäri arvioi diagnostisten tutkimusten kiireellisyyden.

Valtaosalla potilaita ensimmäinen käynti on niin sanottu glaukoomatutkimuskäynti, jonka aikana potilaalta tutkitaan näöntarkkuus, mitataan silmänpaine, otetaan näkökenttätutkimus ja silmänpohjista kuvantamistutkimukset. Glaukooman hoitoon koulutetut asiantuntijahoitajat tekevät ensiarvion tutkimustuloksista huomioiden potilaan täyttämän esitietolomakkeen tiedot.

Mikäli ilmenee tarvetta (esimerkiksi tilanteissa, joissa silmänpaine on hyvin korkea), lääkärin konsultaatio järjestetään käynnin aikana. Suurin osa potilaista ei kuitenkaan tapaa lääkäriä tutkimuskäynnillä.

Glaukoomatiimi

Tays Silmäkeskuksen lääkärit ja hoitajat tekevät moniammatillisessa glaukoomatiimissä tiivistä yhteistyötä potilaiden parhaaksi, mikä mahdollistaa Käypä Hoito -suosituksen mukaisen korkean volyymin hoidon.

Silmäkeskuksen glaukoomahoitajat on koulutettu lääkärin ohjauksessa ja valvonnassa tulkitsemaan potilaiden tutkimustuloksia ja valmistelemaan niiden perusteella kullekin potilaalle hoito- ja seurantasuunnitelma. Toimiva yhteistyö nopeuttaa ja tehostaa lääkärin työtä oleellisesti ja varmistaa oikea-aikaisen hoidon.

Koska diagnoosi muodostaa hoidon ja seurannan perustan, sen oikeellisuus on tarpeen varmistaa Tays Silmäkeskuksessa. On arvioitu, että jopa puolella hoitoa saavista potilaista ei ole glaukoomaa. 

Hoitomuodot

Jos sairaus todetaan, ensimmäiseksi hoidoksi pyritään tarjoamaan laserhoitoa, mikä voi vähentää jatkuvan lääkityksen tarvetta.

Kun glaukoomadiagnoosi asetetaan ja hoito aloitetaan, potilas kutsutaan ryhmäohjaustilaisuuteen. Ryhmäohjauksessa potilaille annetaan tietoa glaukoomasta sairautena, erilaisista hoitomuodoista sekä tietoa siitä, kuinka glaukooman seuranta toteutetaan Tays Silmäkeskuksessa.

Potilaat ovat ottaneet ryhmäohjauksen myönteisesti vastaan ja kokevat sen hyödylliseksi myös vertaistukea ajatellen.

Hoitosuunnitelma

Hoitosuunnitelma laaditaan tutkimustulosten perusteella ja määritellään ideaalinen silmänpainetaso sekä niin sanottu silmänpaineen reagointitaso, jolloin hoitoa on tarve tehostaa tai muuttaa. Hoidon suunnittelua varten on tarpeen tietää mahdollisista allergioista ja astmasta.

Seuranta

Potilaat kutsutaan glaukoomatutkimuskäynneille 1–2 vuoden välein. Tutkimuskäyntien välillä potilaat ohjataan mittauttamaan silmänpainetta oman paikkakunnan optikkoliikkeissä tavallisimmin puolen vuoden välein, tarvittaessa myös tiheämmin.

Potilas saa kotiin seurantasuunnitelman, jossa kerrotaan ideaalinen painetaso. Jos paine ylittää niin sanotun reagointirajan, potilaan tulee soittaa Silmäkeskukseen. Suunnitelmassa on soitto-ohjeet sekä glaukoomahoitajan puhelinnumero, ja siinä on jo valmiiksi määritelty, mitä seuraavaksi on tarkoitus tehdä. 

Jos paine pysyy alle reagointirajan, potilas kutsutaan suunnitellusti uusintatutkimuskäynnille. Mikäli tutkimuksissa tapahtuu hoidon tehostamisesta huolimatta etenemistä tai paine ei laske riittävästi, potilaalle varataan aika silmälääkärin vastaanotolle.

Lääkehoito

Glaukoomapotilaiden säännöllisten seurantatutkimusten lisäksi glaukooman hoitoon kuuluu olennaisesti lääkehoito silmänpaineen alentamiseksi. Silmätipat saattavat aiheuttaa sivuvaikutuksia, esimerkiksi kirvelyä tai punoitusta. Jos oireet ovat häiritseviä, potilasta pyydetään ottamaan yhteyttä Silmäkeskukseen. 

Silmälääkkeiden käyttö voi myös tuntua turhauttavalta etenkin, kun sairaus itsessään synnyttää oireita vasta myöhäisessä vaiheessa. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että sairaus edellyttää säännöllistä elinikäistä hoitoa ja seurantaa.

Vaikka hoidon tavoitteena on ehkäistä ja hidastaa näkökyvyn heikkenemistä, hoidoista huolimatta glaukooma saattaa edetä. Mikäli laser- ja lääkehoito ei ole riittävä, potilaalle varataan aika glaukoomakirurgin vastaanotolle.

Jos tutkimuksissa ei puolestaan todeta vaurioita ja silmänpaine on alle 30 mmHg, potilas ohjataan silmänpaineen seurantaan 1–2 kertaa vuodessa optikolle tai terveyskeskukseen. Halutessaan potilas voi myös valita yksityisen silmälääkärin. Jos paine nousee toistuvasti 30 mmHg:iin tai sen yli, potilasta ohjeistetaan ottamaan yhteys Tays Silmäkeskukseen uusintatutkimuksia varten. Suurimmalle osalle niin sanotusta okulaarista hypertensiota sairastavista potilaista ei synny glaukoomavaurioita.