Huuli- ja suulakihalkiolapset

Sikiökautisesta kehityshäiriöstä johtuvat suulaen ja ylähuulen halkiot ovat Suomessa yleisimpiä synnynnäisiä epämuodostumia. Lapsia, joilla on huuli- ja/tai suulakihalkio, syntyy vuosittain noin 120. Halkio voi haitata lapsen syömistä ja puheen kehittymistä, ja halkio voi aiheuttaa korva-, hampaisto- ja purentaongelmia.

Taysissa syntyneestä huuli- ja suulakihalkiolapsesta tehdään heti syntymän jälkeen lähete HUS:n huuli- ja suulakihalkiokeskus Husukeen. Ensimmäinen korjausleikkaus tehdään alle yhden vuoden iässä. Myöhempien leikkausten tarve riippuu halkiotyypistä, halkion vaikeusasteesta ja liitännäisongelmista.

Halkiolasten syömisen ja puheen kehittymistä seurataan noin puolivuosittain kahden vuoden ikään asti lastenneurologian poliklinikalla, ja noin 3 - 4 vuoden iässä foniatrian poliklinikalla. Jos lapsen puheen kehittymisessä todetaan viivästymistä, joka ei johdu halkiosta, seurantaa jatketaan tarvittaessa kouluikään asti.

Tarvittaessa halkiolapselle järjestetään puheterapiaa.

Foniatrian poliklinikalla tehdään isommille lapsille tarvittaessa nasometritutkimus eli puheen nenäsointisuusmittaus. Tutkimus on kivuton. Lapsen päähän laitetaan kevyt ”kypärä”, jossa on 2 mikrofonia, toinen suun ja toinen nenän edessä. Lapsen puhuessa mikrofonit mittaavat suun ja nenän kautta kulkevan ilman määrää.

Halkiolasten korvaongelmia ja hampaiston ja purennan kehittymistä hoidetaan ja seurataan Taysissa korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalla ja suu- ja leukasairauksien poliklinikalla.