Elämän loppuvaiheen hoito

Kyllä kannattaa! Hoitotahto ei ole tarkoitettu vain iäkkäille ja vakavasti sairaille ihmisille. Kenelle meistä tahansa voi tapahtua jotain yllättävää, jolloin emme voikaan kertoa, minkälaista hoitoa toivomme saavamme. Hoitotahdon tekemällä varmistat, että hoitoa koskevat toiveesi kuullaan.

Hoitotahdolla voit ilmaista, kuinka haluaisit itseäsi hoidettavan tilanteessa, jossa et ole kykenevä sitä itse kertomaan. Hoitotahtoon voit esimerkiksi kirjata, ettet halua raskaita hoitoja elämän loppuvaiheessa tai vaikkapa minkälaista musiikkia haluaisit kuulla. 

Hoitotahdolla et voi kuitenkaan vaatia sellaista hoitoa, jonka lääkäri katsoo soveltumattomaksi tai turhaksi potilaan tilanteen kannalta.

DNAR tulee sanoista Do Not Attempt Resuscitation ja DNR sanoista Do Not Resuscitate. Molemmat tarkoittavat elvytyskieltoa, eli elvytystoimiin ei ryhdytä sydämen pysähtyessä. Elvytyskielto rajaa vain elvytystä, muuhun hoitoon se ei vaikuta.

Elvytyskielto tehdään, kun katsotaan, että elvytyksen ennuste olisi erittäin huono tai olematon kokonaistilanne huomioiden. Elvytystoimet ovat erittäin raskaita, ja elvytyksestä toipuminen takaisin toimintakykyiseksi on esimerkiksi hauraan ikäihmisen kohdalla erittäin epätodennäköistä.

DNAR-päätöksen voi tehdä myös potilas itse ja kirjata sen hoitotahtoonsa tai kertoa hoitavalle lääkärilleen.

Saattohoitopäätös tehdään, kun kuoleman odotetaan tapahtuman päivien tai korkeintaan seuraavien viikkojen aikana. Se ohjaa hoitohenkilökuntaa antamaan kuolevalle potilaalle hänelle kuuluvan erityishuomion ja omaisia valmistautumaan läheisensä poismenoon.

Hoidonrajauksista päättää aina viime kädessä lääkäri. Päätös tehdään potilasta ja läheisiä kuullen. Potilaan itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan, ja hän voi aina itse kieltäytyä hoidosta. Hän ei voi kuitenkaan vaatia sellaista hoitoa, jonka lääkäri katsoo soveltumattomaksi tai turhaksi potilaan tilanteen kannalta.