Antibioottiallergiat

Antibioottiallergiat vaikeuttavat potilaiden infektioiden hoitoa. Allergiaa epäiltäessä ensisijaisen antibiootin sijasta käytetään usein turhan laajakirjoista ja heikompitehoista hoitoa. Seurauksena saadaan huonompia hoitotuloksia, enemmän lääkehaittoja ja lisääntynyt riski saada resistentin mikrobin tartunta.

Allergian todenperäisyyttä tuleekin arvioida kriittisesti ja riskitietomerkintöjen tulee olla mahdollisimman tarkkoja.

Penisilliiniallergia:

• Noin 10 prosenttia väestöstä ilmoittaa olevansa penisilliinille allerginen
• Vain n. viidellä prosentilla heistä on allergologisessa tutkimuksessa todennettava penisilliiniallergia

Miten arvioin antibioottiallergiaa?

• Anamneesi: pyri selvittämään tarkasti, milloin ja minkälainen reaktio antibiootista tuli? Esimerkiksi ripuli, pahoinvointi, väsymys ja päänsärky liittyvät normaaleja infektioon tai sen hoitoon käytettyyn antibioottiin liittyviä haittoja eivätkä allergian oireita
• Lääkehistoria: Käytännön työssä näkee aika usein potilaalle annetun ongelmitta antibioottia, jolle hänen pitäisi olla allerginen, mutta asia on syystä tai toisesta jäänyt huomaamatta. E-resepteistä tai sähköiseltä lääkelistalta on usein mahdollista tarkistaa aiemmin saadut antibiootit. Jos tällaisessa ”tahattomassa altistuskokeessa” ei ole tullut allergiseksi sopivaa reaktiota, virheellinen allergiatieto tulisi poistaa riskitiedoista
• Penisilliiniallergian selvittelyissä voidaan hoitavassa yksikössä tehdä ”pienen riskin” potilaille suora amoksisilliinialtistus. ks. artikkeli ohessa
• HUOM! Muista poistaa virheellinen riskitieto, jos potilaan antibioottiallergia osoittautuu virheelliseksi.

Milloin lähete allergologialle tutkimuksiin?

• Anafylaksia
• Epäily allergiasta vähintään kolmelle antibioottiryhmälle tai epäily penisilliini- ja kefalosporiiniallergiasta
• Jos penisilliini halutaan takaisin käyttöön, mutta on epäilyä vakavasta/keskivaikeasta allergiaoireesta.

Lisätietoja oheisessa Lääkärilehden artikkelissa