Lääkinnällisen kuntoutuksen työnjako ja toimijat

Lääkinnällisestä kuntoutuksesta vastaa pääsääntöisesti terveydenhuolto ja tietyin perustein Kela. Julkinen terveydenhuolto (esim. sairaala tai terveyskeskus) on kuntouttajana aina silloin, kun kuntoutus liittyy välittömästi sairaanhoitoon. Muulloin työjakoon vaikuttaa potilaan ikä ja vammaisuuden määrittely.  Potilaan hoidosta vastaava lääkäri laatii kuntoutussuositukset.

Terveydenhuolto järjestää lääkinnällistä kuntoutusta lääkärin laatiman kuntoutussuunnitelman mukaisesti

• toteuttamalla terapiat perusterveydenhuollon omana toimintana tai
• myöntämällä potilaalle henkilökohtaisen maksusitoumuksen yksityiselle terapeutille tai 
• laatimalla lähetteen (SV3) yksityiselle terapeutille, jolloin Kela korvaa osan kustannuksista.

Kela järjestää lääkinnällistä kuntoutusta vaikeavammaiselle, joka ei ole julkisessa laitoshoidossa. Edellytyksenä on, että potilas

• on alle 65-vuotias ja 
• saa korotettua tai ylintä vammaistukea tai 
• saa työkyvyttömyyseläkettä ja eläkettä saavan korotettua tai ylintä hoitotukea.

Kelan järjestämää vaikeavammaisen kuntoutusta varten tarvitaan aina

• kuntoutussuunnitelma, joka on laadittu hoidosta vastaavassa julkisen terveydenhuollon yksikössä 1-3 vuodeksi kerrallaan 
• kuntoutussuunnitelma kirjataan B-lausuntoon tai Kelan kuntoutussuunnitelmalomakkeeseen KU206 
• lisäksi tarvitaan potilaan oma kuntoutushakemus (KU 104)

Kela rahoittaa myös harkinnanvaraisena kuntoutuksena yksilöllistä laitoskuntoutusta, kuntoutuskursseja, psykoterapiaa ja neuropsykologista kuntoutusta.  Harkinnanvaraista kuntoutusta myönnetään pääosin työelämässä oleville tai kuntoutuksen myötä työelämään palaaville. Sitä voi hakea henkilö, joka ei kuulu Kelanvaikeavammaisen kuntoutuksen piiriin. Hakemuksen (KU132) liitteeksi tarvitaan lääkärinlausunto, jossa on suositus ja tavoitteet haetulle kuntoutusmuodolle.

Kelan kuntoutuksen sidonnaisuus vammaisetuuksiin poistui 1.1.2016. Vaikeavammaisen kuntoutus muuttui vaativaksi kuntoutukseksi.