Kivessyöpäpotilaan hoitopolku

Kivessyövän tyypillisimpiä oireita ovat kyhmy tai toispuoleinen kiveksen kivuton tai kivulias suurentuminen, kiveksen koventuminen, kipu tai kiveksen turpoaminen vamman jälkeen. Yleensä syöpä esiintyy vain toisessa kiveksessä.

Kivessyöpä ja sen epäily luokitellaan yleensä kiireellisesti selvitettäväksi ja lähete käsitellään kolmen arkipäivän sisällä sen saapumisesta. Urologian erikoislääkäri perehtyy lähetteeseen ja suunnittelee sinulle tarvittavat tutkimukset ja vastaanottajan. Osastonsihteeri varaa ja lähettää sinulle kutsun tarvittaviin tutkimuksiin ja laboratoriokokeisiin. Kutsu lähetetään postitse viiden arkipäivän sisällä lähetteen saapumisesta. Tutkimukset ovat kiireellisiä, mutta eivät päivystyksellisiä.

Kivessyöpäepäilyn selvittämiseksi tehdään kivesten ultraäänitutkimus ja otetaan verikokeita. Mikäli kiveksen muutos osoittautuu pahanlaatuiseksi, hoidetaan se leikkaushoidolla. 

Mahdollista kivessyövän levinneisyyttä levinneisyysastetta ennen leikkausta tutkitaan tapauskohtaisesti kuvantamistutkimuksin.

Tutkimusten jälkeen tapaat urologian erikoislääkärin hoitoneuvottelussa. Mahdollisen koepalavastauksen, kuvaustulosten, kliinisen tautitilanteen suhteen ja omien toiveittesi perusteella suunnitellaan tautiisi parhaiten sopiva hoito. Hoitoneuvotteluun voivat osallistua myös haluamasi läheiset. 

Moniammatillisessa työryhmässä syöpäsairauksien hoitoon perehtyneet erikoislääkärit perehtyvät tilanteeseesi asiakirjojen perusteella ja arvioivat tutkimustuloksiasi. Näiden perusteella he laativat yksilöllisen hoitosuosituksen syöpäsairautesi hoitoon. Tarkoituksena on taata kaikille potilaille yhtenäinen ja hoitosuosituksiin perustuva hoito. Työryhmään kuuluvat urologian erikoislääkäri, syöpätautien erikoislääkäri, radiologian erikoislääkäri, patologian erikoislääkäri ja sairaanhoitaja. Työryhmässä myös arvioidaan, onko sairautesi hoitoon tarjolla syövänhoitotutkimuksia. 

Kivessyöpään sairastuminen vaikuttaa usein myös seksuaalisuuteen jollain tavalla. Sinun on mahdollista tavata urologian poliklinikan asiantuntijahoitaja/seksuaalineuvojaa missä vaiheessa tahansa hoitoprosessia joko yksin tai yhdessä kumppanisi tai läheisesi kanssa. Myös puhelinkontaktit ovat mahdollisia. Aikaa voit tiedustella urologian poliklinikalta.

Syöpään sairastaminen mullistaa niin oman kuin läheisten elämän. Usein voi olla tarvetta myös ulkopuoliselle keskusteluavulle. 

Taysissa

Psykososiaalisen tuen yksiköstä on mahdollista saada tukea psyykkiseen jaksamiseen sairauden eri vaiheissa. Keskustelukäynneille voi osallistua yksin tai yhdessä läheisen kanssa. Ajanvarausta psykososiaalisen tuen yksikköön voit pyytää hoitavasta yksiköstä. Keskusteluapua ja tukea voit kysyä myös Pirkanmaan syöpäyhdistykseltä, oman alueesi terveyskeskuksesta tai lähettävästä yksiköstä, jos esimerkiksi etäisyys Taysiin on kohtuuttoman pitkä.

Pirkanmaan syöpäyhdistys tarjoaa henkilökohtaista tukea ammattilaisilta ja vertaistukihenkilöiltä. Pirkanmaan syöpäyhdistyksen toimintaan voit tutustua heidän verkkosivuillaan.

HUS:ssa

HUS:ssa on psykososiaalisen tuen yksikkö, jossa toimii psykiatreja ja psykoterapeutteja. Lähetteen saa lähettävän lääkärin kautta. Lisäksi on mahdollisuus saada seksuaalineuvontaa urologian poliklinikan kautta. Riippuen tuen tarpeesta on myös mahdollisuus saada lähete ravitsemusterapeutille, fysioterapeutille ja sosiaalityöntekijälle.

Kivessyövän hoito voi vaikuttaa haitallisesti kiveksen siittiötuotantoon ja siten heikentää hedelmällisyyttä. Käytetystä hoidosta ja yksilöllisistä ominaisuuksista riippuen hedelmällisyys voi palautua täysin tai osittain, tai seurauksena voi olla pysyvä hedelmättömyys. Tämän vuoksi ennen hoitojen alkamista siemennestettä tarvittaessa pakastetaan spermalaboratorioon. Pakastettua siemennestettä voidaan sulatuksen jälkeen käyttää myöhemmin hedelmöityshoidossa.

Kivessyövän hoitoon on erilaisia hoitovaihtoehtoja.

Leikkaushoito on ensisijainen hoito ja toteutetaan kiireellisellä aikataululla. Paikallista syöpää jäädään useimmiten seuraamaan ilman lisähoitoja, etenkin ellei uusimisriskiä lisääviä tekijöitä todeta. Hoitoa jatketaan seurannalla, tarpeen mukaan Syöpäkeskuksessa sytostaateilla tai joskus sädehoidolla (seminooma). Levinneen kivessyövän hoitona käytetään pääsääntöisesti sytostaattihoitoa. Hoitotulokset ovat hyviä.

Paikallisessa taudissa liitännäissytostaattihoitoa voidaan harkita leikkauksen jälkeen pienentämään taudin uusimisriskiä, mikäli todetaan uusimista lisääviä tekijöitä. Joskus sytostaatit voidaan aloittaa jo ennen leikkausta pienentämään kasvainta. Etäpesäkkeisen taudin hoitona käytetään lähes aina sytostaattihoitoa ja poikkeuksena useisiin muihin syöpäsairauksiin levinneessä taudissa voidaan sytostaattihoidolla päästä puhtaasti parantavaan hoitotulokseen.

Sädehoitoa voidaan käyttää leikkauksen jälkeisenä lisähoitona osalla kivessyöpäpotilailla (seminooma), jos todetaan taudin rajoittunut metastasointi paikallisiin vatsan alueen imusolmukkeisiin.

Palliatiivinen eli oireenmukainen hoito on parantumatonta tai henkeä uhkaavaa sairautta sairastavan potilaan ja hänen läheistensä aktiivista, moniammatillista ja kokonaisvaltaista hoitoa. Palliatiivisen hoidon merkitys korostuu, kun sairaus ei ole parannettavissa ja kun syöpälääkehoidoista luovutaan, tällöinkin ihminen voi elää palliatiivisen hoidon turvin useita kuukausia. Palliatiivisen hoidon tarkoitus on auttaa sinua ja läheisiäsi saavuttamaan mahdollisimman hyvä elämänlaatu taudista huolimatta sekä lievittää sairaudesta johtuvia oireita ja kärsimystä. 

Saattohoito on palliatiivisen hoidon loppuvaihe viimeisten elinpäivien tai -viikkojen aikana. Saattohoidossa kuolevalla ja hänen läheisillään on mahdollisuus valmistautua lähestyvään kuolemaan, ja tavoitteena on tarjota arvokas ja kivuton kuolema.

Kivessyövän seurannan periaatteena on tunnistaa ongelmasi ajoissa ja tuottaa tietoa hoitosi laadusta, mutta aiheuttaa mahdollisimman vähän rasitetta. Sinulla on mahdollisuus ottaa tarvittaessa yhteyttä hoitavaan tahoon, mikäli sinulla ilmenee ongelmia tai kysymyksiä seurantakontaktien välillä. 

Kontrolliväli on tiheämpi ensimmäiset kaksi vuotta. Käyntejä ja kuvantamistutkimuksia harvennetaan kolmantena vuonna taudin luokituksesta ja imusolmukkeiden tilanteesta riippuen. Viiden taudittoman vuoden jälkeen seurannat voidaan pääsääntöisesti lopettaa.